Arttu nuorukaisena - Arthur as an young man

Yksikään presidentti, jolla on springerspanieli, ei voi olla läpeensä paha

Arttu keittiössä

Violetinvärinen lieska silmissään Arttu istuu valmiina mihin tahansa, ja luottamus silmissään - meihin vajavaisiin ja hölmöihin maan vaeltajiin. Näin jälkikäteen voisin todeta, että arvioin Artun mielenlaatua täysin väärin kun se oli pentu. Pidin sitä paljon kovempana kuin se onkaan, vaikka siitä voi nyt sanoa, että sen olisi voinut helposti pilata liialla kovakouraisuudella. Se ei ole arkajalka, vaan pikemminkin itsevarma, mutta ei kuitenkaan kova – ja ennenkaikkea: se osaa käyttää päätään, ja kun se oppii miten hommat menevät, se on varsin lunki kaveri. Sen maailma hajoaa jos se jää yksin, tai jos se ennakoi vaikeuksia. Annan esimerkin. Kun 17-vuotias kissamme sairastui vakavasti, ja sille jouduttin antamaan se viimeinen piikki, ja se tuotiin kotiin pienessä pahvilaatikossa, haisteli Arttu sitä varsin tarkasti. Kun stä itseään sitten vietiin rokotukselle samaan eläinlääkäriin, se sai suorastaan hepulikohtauksen kun ilmeisestikin luuli viimeisen päivänsä koittaneen. Paikassa oli täsmälleen sama haju kuin siinä paketissa jossa kissa tuotiin, ja ainut järkevä johtopäätös olikin Artun mielestä, että nyt oli sen vuoro. Tarkoitan tällä sitä, että Artun mielenliikeitä on kyettävä seuraamaan jotta sen saisi tekemään haluttuja asioita.

Arttu hangella

Springerspanielista on tavattoman vaikeaa ottaa sellaista kuvaa jossa tämä seisoisi ylväänä jotakin komeaa taustaa vasten, koska koira on koko ajan liikkeessä, ja menossa tai tulossa jostakin johonkin. Hännän pitäisi kai olla suunilleen vaakasuorassa selkälinjan kanssa, mutta heiluva häntä ei ole sitä koskaan. Jokainen uljaaksi aiottu kuva sprinkusta on melkein aina vahinko, kuten tässä tapauksessa.

Arttu pöydällä

Aiempi sprinkkumme Vili oli usein pöydällä – erityisesti siivouksen aikana - ja perinne näyttäisi vain jatkuvan. Todetaan taas, että tämä pöytäkäyttäytyminen on jäänyt ikäänkuin itsestään pois kun ikää on tullut lisää