Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Oikeastaan on väärin puhua tuijotuksesta, vaan pikemminkin voisi puhua eräänlaisesta vangitsevasta ja hypnotisoivasta katseesta, joka näkee kaiken. Kaiken. Silmien verkkokalvot hohtavat samalla kummallista purppuraväriä, ja koira erottuu taustasta vaikka se olisi kuinka kirjavan värikästä tahansa. Tämä näkyy erityisesti ylläolevassa valokuvassa, jossa matot eivät ole ihmiskatseen keskipiste - paitsi tietenkin mattomartoilla, jotka eivät näekään juuri muuta kuin matot, ja ajattele muuta kuin loimia, tiuhtaimia, ja muita sen semmoisia.
Koiranpennut jyrsivät koko ajan jotakin – aina niillä on jotakin hampaissaan. Voisi sanoa, että mikä ei ole vielä Artun suussa, niin se kohta siellä on. Tämä kyseinen nalle on ns. lääkärinalle, joka on alunperin annettu tavallaan lääketehtaan lahjuksena, ja sillä oli oikea lääkärintakkikin – mutta poissa on takki, ja tässä vaiheessa on jo toinen silmäkin mennyttä. Monta kertaa nallen täytteet on jo tässä vaiheessa tungettu nalleen takaisin, ja ommeltu purrut reiät umpeen. Myöhemmin Arttu sai toisen nallen, joka on säilynyt täysin ehjänä.
Kun nallea on revitty tarpeeksi, täytyy ottaa tirsat. Koiranpennut ottavat niitä melkein missä tahansa - mihin nyt sattuvat kulloinkin kellahtamaan, ja jatkavat siitä taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kevätaurinko paistaa mukavasti juuri tähän penkin alle, ja saappaat tuoksuvat mukavasti sukkamehulle, ja tekevät nukkumapaikasta kotoisan. Kuvasta huomaa sen, kuinka pieni koiranpentu on – melkein kuin lelu itsekin.
Tässä kuvassa lääkärinalle on vielä suhteellisen ehyt – mikä johtuu siitä, että maitohampailla täytteitä ei vielä saa revityksi siitä tehokkaasti ulos, ja saumatkin ovat vielä liian vahvat hampaille. Mutta pian kasvavat rautahampaat, ja mikään ei säily ehjänä. Tästä syystä koiralle ei pitäisi antaa leluksi mitään, mitä se ei saisi repiä hajalle, koska ei se ymmärrä, miksi samaa esinettä saa retuuttaa pikkupentuna, mutta myöhemmin se on kiellettyä.
