Arttu keski-iässä - Arthur in the middle age

Näissä kuvissa esittelen jo edesmenneen Artun elämää maalla. Joku voisi sanoa, että onpa karamellimäisiä kuvia, mutta ei näitä mitenkään manipuloitu ole, tai tarkoituksella makeiksi otettuja. Luonto on näet aina kaunis, ja erityisesti eläimissä on omaa sulokkuuttaan. Jos Arttua vertaa esimerkiksi meikäläiseen, on se vähän sama kuin vertaisi Jaguaaria höyryjyrään. Arttu on näissä saavuttanut niin sanotun parhaan ikänsä, ja sillä ei ole ollut minkäänlaisia kremppoja.

Arttu keekoilee pihalla

Arttu on varsinainen linssilude, ja näyttäisi tietävän mitä varten kameralla kuvataan. Ei se ehkä tajua kuvaamisen idea sinällään, mutta aivan mainiosti sen, että taas sitä päästiin huomion keskipisteeseen. Että aina kun ukko ottaa tuon pienen sikaarilaatikon, tapahtuu jotakin kivaa, ja että taas sanotaan: Arttu, Artuuu...!

Arttu keppi suussaan

Tässä kuvassa, jossa horisontti on rankasti kaareva, Arttu tuo keppiä Nilakkajärvestä Masun rannassa. Arttu pitää uimisesta, ja oikein odottaa näitä retkiä Masuun. Saattaa olla, että jonakin päivänä rannassa on aita, ja sen sisäpuolella yksityisalue, ja huvila, mutta se päivä ei ole vielä. Ihmisten pitäisikin ottaa nämä pienet hyvyydet iloisena asiana, eikä jatkuvasti miettiä, mitenkä lopulta missäkin asiassa käy. Tämään vielä aurinko paistaa, ja vasta huomenna tulevat pyykkimiehet.

Arttu lepää pihalla

Arttu tietää hyvin miksi nurmikko on olemassa: siksi, että Arttu voisi siinä levätä ja tarkkailla ympäristöään. Josko varikset taas olisivat kompostilla, tai räkättirastaat hyppelemässä lähimaastosdsa. On merkillistä, että Arttu jättää mustarastaat ja laulurastaat aina rauhaan, mutta räksiä se ei siedä, eikä variksia. Harakatkin menettelevät, ja kuovit taas ovat ihan OK, vaikka huutavatkin kovalla äänellä.

Arttu maalla I

Arttu tietää mitä valokuvaaminen on. Se on sitä, että istutaan ja katsotaan sikaarilaatikkoon, jota ukko pitää naamansa edessä, ja josta kuuluu klik -ääni, ja sitten tulee se hauska. Useimmiten klikkauksesta ei seuraa mitään, mutta ei se mitään. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla, sillä hauskaa kannattaa odottaa. Se on vähän sama kuin Tolstoin kirjoissa, jossa hienostoperhe menee maalle, ja odottaa milloin se hauska alkaa. Arttu vaan ei odota turhaan, eikä jää hauskaa odottelemaan, vaan haukahtaa, että eikös sitä sieltä ala jo tulla. On siinä oppia tolstoilaisille.

Arttu maalla II

Sivukuva on hyvä saada, sillä siitä näkyy koiran profiili, sekä se, onko koira rodunomainen. Pää saisi olla enemmän pystyssä, kenties. Arttua ei ole harjaannutettu hännästä pitämiseen, eikä näyttelyasentoihin, sillä Arttu ei pidä siitä että hännästä otetaan kiinni. Kuvasta on vaikea päätellä sitä, miten nopea koira tässä on kyseessä. On varmastikin koiria, jotka ovat tasaisella nopeampia, mutta metsässä ne jäisivät toiseksi, tai juuttuisivat ensimmäiseen metsäojaan, tai jäisivät muuten vain rempomaan paikoilleen.

Arttu maalla III

Kameraa täytyy osata tarkastella myös läheltä, sillä silloin klik -äänikin kuuluu paremmin, ja saa selville enemmän kameran toimintamekanismista. Pureskelemallahan tuo selviäisi nopeammin, mutta asian näin ollessa voi tyytyä lähikontaktiin. Ja voihan tuon ehkä joskus onnistua nappaamaankin, kun se ei huomaa.

Arttu märkänä

Hups. Tulipa käytyä taas vesiojalla, ja hieman uituakin. Tuolla saattasi olla jotakin kiinnostavaa, mutta ei sitä oikein kehtaa. Ainakaan nyt, kun aurinkokin paistaa, ja juuri tässä on mukavan lämmintä.

Arttu ojallaan

Kesäkuu vasta lähellä puoltaväliä, ja oja jo melkein kuivillaan. Taitaa tulla kuiva ja lämmin kesä. Tähän kohtaan se ukko istutti ne Kuopiosta tuomansa vehkat, ja pihasta kaivamansa ritarinkannukset. Toi se sieltä jotakin muutakin, mutta ei ainakaan piilopulloa, vaikka olisihan täällä hyviä jemmoja. Minä löytäisin ne kaikki. Sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kasvintutkijat ihmettelevät, mitenkä täällä on kasvanut vehkoja – keskellä metsää?

Arttu ja Päivänkakkarat

Pihassa kasvaa myös päivänkakkaroita, ja ne on jätetty ajamatta ruohonleikkurilla, jotta pääsisivät siementämään. On tämäkin paikka silti syytä tutkia, sillä täällä kuljeskelee kaikenlaisia otuksia, kuten siilejä. Tuossa pihan laidassa on näkyvissä ruttojuuren lehtiä, ja tuon valkokukkaisen pensaan vieressä tuossa oikealla on saskatoonpensas, jota kasvatetaan oikein kaupallisesti amerikoissa. Senverran sitä ollaan perillä asioista, vaikkei horttonoomeja ollakaan. Kaikissa horttonoomeissahan on matoja, kuten niin hyvin tiedämme.