Arttu ihan pikkupentuna - Arthur as a very little child

Elämme digikameroiden aikaa, ja helposti käy niin, että monet näpätyistä kuvista siirtyvät jossain vaiheessa digitaaliseen taivaaseen, joten varmuuskopioita ei enää ole, ja ei siis ole enää mistä ottaa, jot tulee ottamisen tarvetta - vaikka onkin hyvä, että on mistä ottaa. Nämä kuvat on lähetetty minulla aikanaan sähköpostissa, joten en ole ainakaan kopioinut niitä mistään kuvasivustosta. Nyt on tullut aika asettaa nämäkin näytille. Edesmenneen Artun muistoksi.

Artun kourassa

Tässä kuvassa Arttu on tukevasti kourassa, eikä vielä kuule eikä näe mitään. Tuossa iässä sillä ei ole mielessä muu kuin emon maito, ja kömpelö, jatkuva äheltäminen pentulaatikossa. Kuitenkin se kasvaa juuri tuossa vaiheessa erittäin nopeasti, ja on oletettavaa, että näkemiselle tai kuulemiselle ei jää juuri tilaa tässä prosessissa.

Arttu ja sisaret

Arttu kuului kolmen pennun sisarusparveen. Tässä kuvassa Arttu lienee tuo alimmainen, ja taustalla näkyy suuri emo. Pennut lienevät pentulaatikossa. Springerin pennut pysyvät varsin pitkään lyhytkarvaisina, mutta myöhemmässä elämässään saavat turkkia sitten monen muun edestä. Springerin turkki saattaa olla sikäli hankala, että jos sen jättää kesäksi pitkäksi, ja koira ui paljon, saatta turkki varsinkin sateisina kesinä pahoin huopautua, kun siihen tarttuu heinänsiemeniä sun muita, ja sitten onkin edessä koko turkin parturointi aiva lyhyeksi. Jos koiria käyttää näyttelyissä, tämä on enemmänkin kuin ikävää, koska eihän koiraa voi viedä ihan kerittynä mihinkään näyttelyyn. Itse olen aikanaan tehnyt päätöksen, etten käytä Arttua näyttelyissä, vaan tarjoan sensijaan sen kuvia internetissä. No niin. On siis aivan hyvä juttu, että varhaispentuaikana turkki on vielä lyhyt.

Arttu hieman isompana pentuna

Tässä kuvassa Artun silmät ovat jo avautuneet. Vaikket sitä tietäisikään, olen käsitellyt kuvaa GIMP -kuvankäsittelyohjelmalla, koska oikeanpuoleinen silmä oli pahasti violetinvärinen. Olen rekonsrtuoinut silmälle sen todennäköisen, alkuperäisen värin, ja tämä ei onnistunut millään automaattisella punasilmäisyyden poistolla. Käsityötä siis tarvittiin. Etujalkojen täplitys alkaa jo selvästi näkyä, ja myöhemminhän se on ollut erinomaisen selvä, ja saanut osakseen paljon ihailua koiraväen keskuudessa. Arttu on muutoinkin erittäin kaunis koira, ja olenkin joskus ajatellut, koiran kanssa ulkona lenkkeillessäni, että vastaantulijat näkisivät sammakon ja prinsessan, niinkuin varmaankin näkevätkin. Eivät vaan sitä ääneen sano.

Arttu tarkkaavaisena

Tässä kuvassa taasen Arttu katsoo tarkkaavaisesti kuvaajaa. Tästä kuvasta en viitsinyt poistaa violettiväriä silmistä, koska niissä on ihan oikeasti tuo sävy, joka tietynlaisessa vastavalossa leiskahtaa niistä. Silmien iirikset olivat tuossa vaiheessa lähinnä tummansiniset, ja toivoinkin kovin, että tämä värisävy olisi säilynyt niissä myöhemmälle iälle saakka – vaikka se ei nyt olekaan toivottavaa rotumäärityksessä. Nykyisin silmät ovat lähinnä ruskeat, ja ne ovat säilyttäneet pyöreytensä. Arttu onkin saanut juuri silmiensä ansiosta paljon ihmisystäviä.