Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon SHELL kotisivun etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' SHELL homesite

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timo Kinnunen - Tietokoneopassivu sivulle Click here to return back to the Timo Kinnunen - Computer Manual Page page

Cool Edit Pro 2.0 ja WinFF Macissa ja Ubuntussa

On the 13th May in 2017

Cool Edit Pro 2.0 toimii mainiosti jopa Windows 10 -järjestelmässä. Jos ilmenee ongelmia on turvallisinta yrittää ajaa Cool Edit Pro 2.0 -ohjelmaa yhteensopivuustilassa, eli sille uskotellaan että käyttöjärjestelmänä on Windows XP (Service Pack 3). Ylläolevasta kuvasta selvinnee mistä tässä kaikessa on kysymys. Myös Mäkeissä ohjelmaa voi ajaa asentamalla se PlayOnMac -ohjelman kautta, mutta Mäkin Suojaus ja yksityisyys -asetukset on määritettävä niin, että sallitaan myös ohjelmat, jotka on ladattu mistä tahansa. Myös linuxiin CoolEdit Pro 2.0 voidaan asentaa PlayOnLinux -ohjelman avulla. Muita käyttöjärjestelmiä en ole kokeillut, mutta on todennäköistä, että Mäkin Ipadeissa ohjelma ei toimi, ja sen asentaminen on vaikeaa ellei onnistu löytämään kietoteitä (jotka samalla heikentävät järjestelmän tietoturvaa). Suurin ongelma on ohjelman rekisteröiminen, koska ohjelman valmistajaa ei tavallan ole enää olemassa, ja ei ole paikkaa jossa ohjelman rekisteröisi – vaikka haluaisikin. Myöhemmin esittelen tarkemmin keinoja, joilla rekisteröinti onnistuu ”huijaamalla” ohjelmaa luulemaan, että rekisteröinti tapahtui ja onnistui.

Windowsissa ohjelman käynnistyskuvake eroa tavallisesta kuvakkeesta. Sitä klikattaessa ohjelman käynnistämiseksi (työpöydästä, alapalkista, tms.), näyttöön tulee ikkuna jossa tiedustellaan käynnistetäänkö tuntematon ohjelma (eli Cool Edit Pro 2.0)? No, käynnistetään tietenkin, ja tämä oudompi prosessi käydään läpi joka kerta ohjelmaa startattaessa. Ei ole kovinkaan todenäköistä että joku hakkeri löytäisi ohjelmaa, tai onnistuisi sitä vioittamaan.

Asennettaessa Cool Edit Pro 2.0 Mäkkiin ja linuxiin, täytyy systeemiin asentaa joko mahdollisiman täydellinen emulaattori, tai joukko kirjastotiedostoja, joita ohjelma sitten käyttää, eli sille on luotava käyttöympäristö. Eräänlainen systeemi systeemin sisällä. Linuxissa aika monet windows-ohjelmat tukeutuvat wxWidgets- ja GTK -kirjastoihin, jotka asentuvat useimmiten samalla kun itse ohjelma asennetaan, eli asia on harvinaisen pihvi. Mäkissä homma on astetta vaikeampi, mutta helpoiten selviää kun asentaa PlayOnMac -ohjelmaympäristön (ja sen kautta Wine -ohjelman). En ihan tarkkaan muista, mutta lisäksi tarvittaneen Quartz -ohjelman asennusta, ja jollei sitä tarvita, niin sitä pahempi tosiasioille. Windowsissahan ei tarvita erillisen toimintaympäristön luomista, koska se on jo olemassa. Vaikka Cool Edit Pro 2.0 onkin 32-bittinen ohjelma, voi sitä hyvin ajaa myös 64-bittisessä Windowsissa. Jollei näitä kaikkia temppuja sattuisi osamaan, jää varmasti osattomaksi - ja osaahan sinulle ei voi antaa edes aikanaan televisiomainokseen eksynyt Leo Jokela, mutta raha-arvanhan sai aikoinaan melkein mistä tahansa! Kaikukoon siis mitä ankarin hurraahuuto kansan keskuudessa, ja lähtekööt mahdollisimman monet ostamaan autoa, ja kiertämään vähän mualimaa, noin niinkuin mainoksen ukonturjake kallellaan olevan hirsiladon vieressä seisten, ja lottovoitosta uneksien, ja hiljaa itsekseen hyreksien. Kyse on näet koko ajan oikeastaan siitä, että ymmärtää mikä on homman nimi. Muuta ei tarvita. Jouduitpa mihin tahansa, niin tämä sääntö pätee aina – on selvitettävä homman nimi! Levyllään Dave Lindholm täsmensi tätä vielä sutkaisemalla: Ne ei tajuu ett' jokaisell' on homma! Aikanaan Cool Edit Pro 2.0 oli rahallisesti huomattavan arvokas, ja sittemmin sen perinteitä jatkettiin Adobe ja Corel -yhtiössä, joskin on kuulunut ääniä, että nämä ryssivät koko ohjelman.

Ja sitten kevennykseksi musiikkibiisi Pärre Förars (WMA)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi biisini Pärre Förars WMA -formaatissa

Pärre Förars oli takavuosien iskelmälaulaja, joka lauleli suomalaisissa elokuvissa pehmeällä äänellään eräänlaisia suomalaisversioita lännenlauluista, kuten kultaisesta kuusta, ja preeriasta. Se oli sellaista jollotusta, ja nykyään miekkosen esitykset lähinnä hymyilyttävät, ja ei hän nyt mitenkään maatamullistavia juttuja tuonut jaloon kantrimusiikin genreen, mutta eräänlaista erittäin köyhän miehen kantria se nyt kai oli kuitenkin, ja Pärre oli eräänlainen köyhän pojan kaupoi. Huomatkaa toki, että miehellä on kuvassa päässään lierikko, joka on lähes samanlainen jollainen Tex Willerillä oli kupolinsa peittona. Pärren kehonkieli oli niukanlaista, ja tässä kohden Pärre muistuttaa ketä tahansa entisaikojen suomalaista iskelmälaulajaa. Seistään jäykkänä pönöttäen yleisön edessä. Hetkuttelu ja hytkyttely alkoi vasta myöhemmin levitä iskelmälaulajien keskuuteen, ja niistä sitten taas kehittyi myöhemmin sou, jonka ensiairueena oli puolestaan Eemeli. Itse olen tuonut lännenlaulujen suomalaisgenreen uutena piirteenä lehmipojan, joka huutaa jippii, ja lasettaa samalla päräjävän pierun. Omaan versiooni liittyy vielä eräs juttu. Aikanaan eräs yksinketainen mikkeliläinen opiskelijapoika (en kuitenkaan minä) kävi kaverinsa kanssa Helsingissä, ja eksyi siellä Vanhalle, josta oli kehkeytynyt homoravintola. Menivät siellä baaritiskille, ja viereen hivuttautui aito, irstas homo, joka lespasi kimakalla, laulavalla äänellään: Ai, sä taidat olla uusi täällä banaanihyllyssä! Kuultuani tämän jutun Vanhan ”banaanihylly” yhdistyi siitä lähtien aina Pärreen, jonka kuvittelin notkuneen siellä usein, ja tunnelma olikin lähes täydellinen. Tässä oli tietenkin mukana runsaasti ruotsalaisvitsien vaikutusta. Lienee kuitenkin taivaan tosi, että se oikean Pärre Förarsin kanssa tällä biisillä ei ole mitään tekemistä, sillä silloin elettiin viattomuuden aikaa, ja kuka tahansa setä saattoi ottaa naapurin lapsen polvelleen hyppyytettäväksi ilman, että joutui siitä raastupaan syytettyjen penkille, ja homoista ynnä lesboista ei tiedetty yleisesti yhtään mitään. Tietenkin jotkut täti-ihmiset saattoivat asua yhdessä, eivätkä kaivanneet muiden seuraa, ja jotkut sedät seurustelivat vain toisten setien kanssa, ja kävivät heidän kanssaan usein ulkomailla, mutta entä sitten? Vain ainharvan lapsen naapurinsetä oli niin selvästi erilainen, että häntä olisi ihan yleisesti epäilty tiettyyn ritarikuntaan kuuluvaksi, ja yhteistaloudessa elävät täditkin pysyttelivät tiukasti kaapeissaan. Koska olen itse ollut koko ikäni hetero, pystyn nauramaan näille asioille, mutta homona ollen asia näyttäisi ihan toisenlaiselta.

Cool Edit Pro 2.0

Kokeilujeni aikana koneessani on ollut asennettuna mm. 32 ja 64-bittiset Ubuntu ohjelmat, sekä joukko muita linuxeja. Mäkissä on ollut asennettuna PlayOnMac, sekä myös Wineen sopiva WinBottle. Olen kokeillut Cool Edit Pro 2.0 -ohjelman asentamista Wineen useassa eri koneessa. Minä koin tavallaan kehittäneeni ohjelmaa edelleen, kun kykenin asentamaan sen useammanlaisiin eri käyttöympäristöihin. Cool Edit Pro 2.0 ohjelmasta voi kaikissa tapauksissa käyttää juuri niitä ominaisuuksia, joissa se on hyvä, kuten suhinoiden ja kohinoiden, sekä napsahdusten poistoon, ja luoda sillä erilaisia kaikuja ja kuoro-ominaisuuksia käsiteltävään äänimateriaaliin. Koska ohjelmaa ei voi enää ostaa mistään, olisi suurta tuhlausta heittää se menemään, ja onhan se tavallaan ohjelmapuolen Wintagea. Se kehitettiin amerikkalaisissa yliopistoissa – ties mitä tarkoitusta varten.

Cool Edit Pro 2.0 -ohjelmaa ei siis saa enää ostettua mistään, ja enhän minä itsekään sitä ostanut vuonna 2002, jolloin imuroin netistä ihan laillisen cooleditpro2setup.exe -asennusohjelman. Sitävastoin tuolloin netistä imuroimani, ja kuvassa näkyvä cep2reg.zip ja puhdas tekstitiedosto cooleditpro20.txt eivät olleet ihan laillisia, koska zip-tiedosto sisältää ”asennusohjelman”, jolla jo asennetulle ohjelman kokeiluversiolle annetaan käyttäjätunnus ja sarjanumero. Voi Peter Quistgard -parkaa, jonka nimi taitaa vilahdella edelleenkin siellä sun täällä, ja useimmiten laittomissa merkeissä. Vaikka ohjelma asentuukin moiteetta, ja sen voi rekisteröidä ylläolevan kuvan välineillä.

On todennäköistä, että kuvassa näkyvää ohjelman latauslähdettä ei enää ole olemassa, mutta vastaavia virityksiä varmaankin löytyy. Siitä vaan hakukonetta käyttämään! Nykyäänkin rekisteröinnin suorittavaa ohjelmaa on saatavissa, mutta suurin osa sellaisista lähteistä, että on syytä epäillä ohjelman sisältävän viruksia sun muita. Koska minun oli varmistettava ohjeitteni toimivuus vielä nykyisinkin, etsin (ja löysin) lähteen, josta todennäköisesti saa puhtaita ohjelmia – vaikka eihän tämäkään mikään laillinen lähde ole. Ja eihän tämä lähde ole enää olemassakaan, mutta on muita, jota kautta ohjelan saa lonittua itselleen. Näin melkein kaikki meistä ovat nykyisin ihan tahtomattaankin rosvoja.

Joka tapauksessa ohjelman asennus onnistuu, mutta sen käynnistyminen tyssää ylläolevassa kuvassa näkyvään kohtaan. Huomaa, että ohjelmaa ei ole vielä tässä vaiheessa ”rekisteröity”, joten se on yritetty käynnistää ”Kokeilujaksolle”. Tietenkään tässä ei ole mitään järkeä, koska ohjelmaa ei voi enää rekisteröidä mihinkään – ainakaan millekään netissä olevalle palvelimelle, koska sitä ei ole enää ollut vuosiin toiminnassa. Windowsille on suunniteltu tuhansittain ohjelmia, jotka pitäisi rekisteröidä, mutta useimmiten kunkin ohjelman tekijä on mahdollisesti jo poissa kuvioista. Netti on täynnä kuolleita ruumiita. Onneksi joillekin ohjelmille tehtiin jo aikanaan erilaisia laittomia rekisteröitymisohjelmia, ja niitä voi siten edelleenkin käyttää. Ylläolevassa kuvassa näkyy myös Cool Edit Pro 2.0 desktop -käynnistyskuvake, joka ei kuitenkaan toimi tuossa käyttämässäni, aiemmassa Wine -versiossa, mutta senhän voi poistaa, ja kopsata kuvakkeen Winen hakemistosta käynnistyspalkkiin.

Ohjelma jää siis junnaamaan ikävästi koneen keskusmuistiin, eikä kykene käynnistymään. Se pitäisi saada sieltä jotenkin pois. Se täytyy sammuttaa väkisin järjestelmävalvonnan kautta, ja menetelmän näet kuvassa, jossa valitaan esnin coolpro2.exe -ohjelma, ja valitaan sitten Lopeta prosessi – vaihtoehto. Sitten vain käyttämään rekisteröintiohjelmaa.

Jotta Cool Edit Pro 2.0 -ohjelman saisi käynnistymään, täytyy poistaa DirectX.xfm -niminen palikka, jonka poiston jälkeen ohjelma käynnistyi ainakin minulla kahdella eri koneella täysin ilman ongelmia. Tämä ohjelmakomponentti liittyy mitä ilmeisimmin DirectX -systeemiin, jollainen löytyy vain windowsista, sillä eihän linuxissa ole mitään DirectX -systeemiä, ja siten ohjelman ei voi odottaa suorittavan sellaisia toimintoja joita DirectX -palikoilla tehdään. Jos tämä mainittu systeemi olisi käytössä myös linuxissa, voisi Cool Edit Pro 2.0 käyttää muiden ohjelmien DirectX -osioita, kuten CakeWalkin omia laajennuksia, joka sekin on windows -ohjelma.

Rekisteröintiä ei suoriteta asennusohjelmana, vaan ihan tavallisena sovelluksena, koska ohjelmalla ei tavallaan asenneta enää mitään, vaan pelkästään muutetaan järjestelmärekisteriä, jotta ohjelma ei tivaa enää rekisteröimiskyselyjä, tai lopeta toimintaansa tietyn ajan kuluttua - ja tässähän tavallaan jäljitellään oikeaa rekisteröintiä, tai simuloidaan sellaista tapahtumaa. Tänä päivänä ei ole olemassakaan sivustoa netissä, joka tarkistaisi rekisteröintien oikeellisuuden, tai hyväksyisi niitä, tai keräisi rahaa.

Ylläolevassa kuvassa näemme kirjautumisruudun, jollaisen rekisteröintiohjelma tarjoaa, ja siihen voi helposti liittää nimen ja rekisteröintinumeron copy-paste -menetelmää käyttäen. Ohjelma yrittää nytkin rekisteröitynä käynnistyä, mutta saattaa tyssätä samaan kohtaan kuin rekisteröimättömänäkin (jollei asentunutta DirectX -palikkaa ole poistettu). Taas käytetään järjestelmänvalvontaa, ja keskeytetään sieltä coolpro2.exe -ohjelman ajo.

Ylläolevassa kuvassa Cool Edit Pro 2.0 on käynnistynyt, ja sitä voi ryhtyä säätämään. Kotihakemistoon kannattaa luoda Temp -niminen kansio, sillä ohjelma käyttää sitä. Saattaa olla että ohjelman moniraitasysteemi ei toimi oikein, mutta se ei haittaa, koska aika moni muu ohjelman osio kuitenkin toimii. Ohjelmalla voi aivan hyvin poistaa ääniraidalta kohinoita ja suhinoita, ja tehdä varsin monenlaisia muitakin temppuja. Summa Summarum – tämä ohjelma siis toimii linuxissa, mutta rajoitetusti, ja kun se toimii, se toimii hyvin. Itselleni tämän ohjelman mukaan saamisella linuxiin oli toki merkitystä, sillä se oli yksi niitä harvoja syitä käyttää edelleen windowsia, ja odottaa, että linuxiinkin saataisiin hyviä audio-ohjelmia. Tokihan Audacitykin on hyvä ohjelma, mutta siinä on omat rajoitteensa.

Koska Cool Edit Pro 2.0 -ohjelman asentaminen on kaksivaiheinen prosessi, ja koska siitä täytyy blokata kesken asennusprosessin mm. DirectX ja WMA -palikat, ei sen tuonti Mac -työpöytään ole helppoa. Voi olla, että joku toinen on onnistunut minua paremmin, mutta itse keksin ratkaisuna sen, että kopioin Winen ohjelmakansiosta CoolEditin käynnistävän ohjelman Macin ohjelmakansioon, ja tein sitä aliaskuvakkeen, jonka olen ympyröinyt punaisella, kuten myös Macin ohjelmakansiossa olevan vastaavan kuvakkeen. PlayOnMac osaa tuottaa täysin toimivan kuvakkeen työpöydälle.

PlayOnMac luo virtuaaliaseman, ja koska käyttämämme Cool Edit Pro 2.0 on räkkiversio, se joudutaan asentamaan kahksi eri kertaa samaan virtuaaliasemaan, eli ensin käynnistetään varsinainen asennusohjelma (cooleditpro2.exe), ja suljetaan PlayOnMac, ja Wine, jos se on käynnisssä, ja sitten poistetaan DirectX -komponentti virtuaaliasemasta, ja sitten tehdään toinen asennus, jossa ohjelma rekisteröidään käyttämällä räkkikomponenttia (cep2reg.exe), jolla ohjelmaan ympätään käyttäjä ja sarjanumero (jota prosessia olen jo esittänyt aiemmin), ja niin tämäkin homma saadaan skulaamaan, kuten kömpelö ja yksinkertainen stadin kundi saattaisi sanoa.

WinFF myös Macciin

WinFF oli aikanaan mainio windows -ohjelma, joka oli saatavissa vakiona myös Ubuntuun, ja se oli asennettavissa Macciin WineBottlen avulla. Tosin mukana asentuu runsaasti erilaisia windows -komponentteja, ja asennus kestää kauan, mutta tuloksena on toimiva .app -kuvake, joka sijoittuu Macin ohjelmakansioon. WinFF oli ilmainen ohjelma, ja sitä eivät ole läheskään kaikki Mäkkiin tarkoitetut vastaavat sovellukset. Nykyisin on saatavana ihan ilmaiseksi sitä parempia konversio-ohjelmia, joita kannattaa käyttää.

Ylläolevassa kuvassa näet onnistuneen WinFF -asennuksen, eli ohjelmakansiossa on käynnistyskuvake, ja ohjelma on avautunut niinkuin sen kuuluukin. On mukavaa että jokaiseen nälän tuskiin ei tarvitse asentaa koko windowsia. Kuvake asettuu alapalkkiin, josta sovellus on kätevä käynnistää.

Kuvassa näkyy käynnissä oleva WinFF -ohjelman asennusprosessi, joka tapahtuu tässä WinBottlen kautta. Macciin olisi mahdollista asentaa tällä tavoin myös Internet Explorer ja IrFanView, sekä Total Commander, mutta jollei näitä tarvitse, niin parasta poimia vain se, mitä tarvitsee. Tästä kaikesta huomaa, että jos hyvää tahtoa vain riittäisi, häviäisi järjestelmien ero kenties vähitellen kokonaan, jos siis olisi hyvää tahtoa, eikä alituista kampitusmielialaa.