Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon kotisivun etusivulle - Click here to return back to the main menu of Timos' homesite

Klikkaa tästä niin siirryt Joitakin laulujani RealMedia (RA) ja Advanced Audio Format (AAC) audiomuodoissa - sivulle - Click this link to jump to the page of - Some of my songs in RealMedia (RA) and Advanced Audio Format (AAC) audioformats

Repe, revi kimonosi (Rebel Rebel)

Updated on the 20th November in 2016

Sanat - Lyrics

Tarjolla olevat audioformaatit

Kun ryhdyin päivittelemään näitä sivuja tulin huomaamaan, että Realnetworks on tehnyt ruman tempun, ja vetänyt kaikki ilmaiset työvälineet pois netistä, joilla pystyi helposti luomaan .RA ja .RM -tiedostoja. Macissa on satavissa ilmainen SoundConverter -ohjelma, jonka käyttöliittymän näet yllä. Ennen vakiotyövälineitäni olivat Real Producer ja Real Encoder, joita ei siis ole enää tarjolla, ja jos niitä jostakin vielä löytyy, ne eivät toimi ainakaan Macissa. Onhan toki olemassa joitakin konversio-ohjelmia, mutta niistä käyttökelpoiset ovat maksullisia, ja suurin osa niistä toimii tavallaan väärään suuntaan, eli konvertoivat Real Media -formaatista nykyisin yleisiin, muihin formaatteihin. Hyvä vaihtoehto näistä on Idealshare Video Go, joka varsinkin Macissa on hyvä, kannatettava vaihtoehto. Sitävastoin Advanced Audio Format (AAC) tiedostojen käsittelyyn löytyy useitakin työkaluja.

Advanced Audio Format - AAC

Klikkaa tästä ladataksesi ja kunnellaksesi laulun Repe, revi kimonosi (Rebel Rebel) AAC formaatissa - Click this link to download and listen to the song Repe, revi kimonosi (Rebel Rebel) in AAC format

Real Audio - RA

Klikkaa tästä ladataksesi ja kunnellaksesi laulun Repe, revi kimonosi (Rebel Rebel) RealAudio (RA) formaatissa - Click this link to download and listen to the song Repe, revi kimonosi (Rebel Rebel) in RealAudio (RA) format

Ylläolevassa kuvassa näkyvä, sangen hilpeänoloinen veikkonen, on oikealta nimeltään David Jones, eli tämä-tämä-tämä-tämä David Bowie. Varsinkin uransa alkuaikoina kaverilla oli mielestäni kelvollisia musiikillisia ideoita, ja kun nyt kuuntelee esimerkiksi jotakin hänen demoesityksiään, joissa laulaa mies, säestäen itseään 12-kielisellä kitaralla, löytyy biiseistä kosolti raikkautta, joka puuttuu myöhemmistä - ja aikaansa nähden sinänsä varsin ansiokkaista studiomiksauksista. Voi sanoa, että monet miehen biiseistä pilattiin nimenomaan miksauspöydillä. Esimerkisi Supermen – biisin akustinen ensiversio on paljon parempi kuin myöhempi syntikkaversio. Bowien LIVE-esitykset ovat täysin oma lukunsa, sillä hän osasi ottaa yleisönsä. Vaikka olenkin nähnyt miehen esityksiä pääasiassa YouTubesta, mutta hyvä niinkin. Kuulin tässä koveroimani Rebel Rebel – biisin ensimmäistä kertaa Diamond Dogs -levyltä, jos nyt oikein muistan. Tilasin levyn aikanaan erikseen Jyväskyläläiseen levykauppaan, ja kävin sitä sieltä kyselemässä muistaakseni päivittäin. Levyä mainostettiin Nuclear Albumina, ja se kuulosti tavattoman komealta. Ajatelkaa nyt – nuclear! Taistolaiset opiskelijatoverini katsoivat minua pitkään Lozzin pitkässä pöydässä, kun kerroin heille levyhankinnastani. He olivat minua paljon rikkaammista oloista, ja varmaankin tottuneempia kaikenlaisiin kummallisuuksiin ja suvun sisäsiittoiseeun aiheuttamiin rappeutumiin. Monella sukurasitus alkoi nimittäin jo selvästi painaa päälle. Kun sitten ostin samasta paikasta myös Rauli Badding Somerjoen levyn Näin käy rock'n roll, antoivat taistolaiset siitä lausunnon Lozzin pöydässä: pelkkää porvarillista hapatusta! Pekka Strengin levystä Magneettimiehen kuolema muuan punatukkainen, olululainen psykologinplanttu lausui jämeällä, mutta samall sangen kimeällä nuorukaisenäänellään: sisäänlämpiävää paskaa! Vaikka muistihan se aina mainita olevansa oulunseudun alempaa aatelistoa! Nyt kun ajattelee tuolloisia mielilevyvalintojani jälkikäteen, osui karttuisa kourani varsin usein juuri niihin levyihin, jotka vasta nyt on nostettu kansakunnan kaapin päälle. Marksilaisella viitekehyksellä ei siis päässyt kovinkaan pitkälle, vaikkakin siitä voi saada suuntaa: vuoripuro on aina miellyttänyt minua enemmän kuin meri. Jos nyt tiedätte, entiset sosialistiporvarit, kehen naisrunoilija-muusikkoon tällä sitaatilla nytten viittaan. Silloinen musiikkikeskukseni Jyväskylän Kypärämäessä oli varsin pelkistetty, ja sen sydämenä oli Philips Junior -vahvistin, jonka pääteasteen teho oli huikeat 2x2 Wattia! Levysoittimena oli Philipsin keraamisella äänirasialla varustettu kansanpeli, joka kaiversi suvereenisella ammattitaidolla kaikki kalliilla rahalla ostamani äänilevyt piloille. Nykyisin myytävät karvahattumalliset, vahvistimella varustetut kaiutinsarjat ovat paljon tehokkaampia, ja myös kuulostavat paremmilta, ja niissä on mukana myös subbari, jollaisesta ei noihin kaukaisiin aikoihin oltu edes kuultukaan. Nykyisin joku superkännykkä päästää sellaisen älämölön etti koko tienoo raikaa. Kuuluin sellaista tässä taannoin Karttulan torilla. Ennenvanhaan tiedettiin tosin, että vaatekaappin oveen sijoitettu iso kaiutin soi paremmin kuin mikään, ja tänäänkin pätee, että mitä isompi, sen parempi – jos nyt bassoista puhutaan. Toisaalta: nykyisin ei osata juurikaan miksata musikkia – varsinkaan sitä, joka raikaa paikallisradioista tai kaikaa taivaskanavilta. Ja eihän tuolla laadulla ole väliäkään, kun esimerkiksi meikäläiset radioasemat lähettävät musiikin vahvasti kompressoituna, ja netistä on jaossa huonolla pakkaussuhteella työstettyjä MP3 -tiedostoja. Elämme aikaa, jossa laatu huononee koko ajan, ja käsiimme osuu vain kopion kopion kopioita. Internet on pullollan etupäässä toinen toistaan huonompia kopion kopioita.Televisio-ohjelmissa tämä näkyy siinä, että mitä tahansa lähetetäänkin – kelpaa aina ihmisille. Tanssia veivataan keäillan valssissa, tukevalla myötäotteella partnerista kiinnipidellen, myöhempää yhdyntää toivoen, ja tasatahtiin jämerästi askeltaen. Tai sitten tartutaan mikkiin, jossa bändi soittaa melkein aina väärässä sävellajissa, tai liian korkealta, tai matalalta. Tai sitten ohjelmaan valitut laulajat eivät yksinkertaisesti osaa asiaansa. Entisissä euroviisukarsinnoissa taas joku Katra saattoi laulaa muuten vain rankasti pieleen, mutta sekään ei näytä ihmisiä haittaavan. Ja tanssikilpailuissa kansa valitsee aina jonkuin köntyksen, tai Kanki-Kaikkosen kilpailun jatkoon. Eihän taito ja harjaannus ole mistäänn kotoisin! Elämme siis jokamiehen vuosisataa, jota jo Ray Bradbury aikanaan ansiokkaasti kuvasi. Olemmehan itse kukin yhtä jokapäiväisiä kuin lika, eikö totta, Bill? Kaikki tulee meille yllätyksenä ja pyytämättä, niinkuin entisen naisministerin faksit. Laulun Rebel Rebel sanoista en ole koskaan oikein saanut kunnolla selvää, ja tänäkään päivänä en oikeastaan tiedä mistä kaveri on lyriikoillaan tarkoittanut. Voi olla, että viitattiin tyttöystävään, jolla oli tosiasiassa munat. Mutta hyvä näinkin. Olen miksannut oman versioni taustan mahdollisimman yksinkertaisen oloiseksi, jolloin paljastuu hieman paremmin itse biisin nerokkuus, joskin myös oman sovitukseni kökköys.

A singer, players, and some instruments used:

A player: Timo Kinnunen
with my owns (someone must just put his owns)

Some equipments, system, and applications used:

Mini-Mac, iOrgSoft Audio Converter, iDealshare Video Go, Amadeus Pro, and Audacity