Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon kotisivun etusivulle - Click here to return back to the main menu of Timos' homesite

Klikkaa tästä niin siirryt Joitakin laulujani RealMedia (RA) ja Advanced Audio Format (AAC) audiomuodoissa - sivulle - Click this link to jump to the page of - Some of my songs in RealMedia (RA) and Advanced Audio Format (AAC) audioformats

Hattivattinainen (Honky Tonk Woman)

On the 5th October in 2016

Sanat - Lyrics

Tarjolla olevat audioformaatit

Kun ryhdyin päivittelemään näitä sivuja tulin huomaamaan, että Realnetworks on tehnyt ruman tempun, ja vetänyt kaikki ilmaiset työvälineet pois netistä, joilla pystyi helposti luomaan .RA ja .RM -tiedostoja. Mutta onneksi löytyy joitakin konversio-ohjelmia, joilla vieläkin pystyy näitä eksoottisia tiedostoja luomaan, kuten Boilsoft Audio Converter, jonka käyttöliittymän näet ylläolevassa kuvassa. Työvälineitäni olivat ennen Real Producer ja Real Encoder, joita ei siis ole enää tarjolla, ja jos jotakin löytyy, ne eivät toimi ainakaan Macissa. Onhan toki olemassa joitakin konversio-ohjelmia, mutta niistä käyttökelpoiset ovat maksullisia, ja suurin osa niistä toimii tavallaan väärään suuntaan, eli konvertoivat Real Media -formaatista nykyisin yleisiin, muihin formaatteihin. AAC -tiedoston konvertoinissa olen käyttänyt Freac Free Audio Converter -ohjelmaa.

Advanced Audio Format - AAC

Klikkaa tästä ladataksesi ja kunnellaksesi Advanced Audio Codec (AAC) laulun Hattivattinainen (Honky Tonk Woman) - Click this link to download and listen to a Advanced Audio Codec (AAC) song Hattivattinainen (Honky Tonk Woman)

Real Audio - RA

Klikkaa tästä ladataksesi ja kunnellaksesi laulun Hattivattinainen (Honky Tonk Woman) RealAudio (RA) formaatissa - Click this link to download and listen to the song Hattivattinainen (Honky Tonk Woman) in RealAudio (RA) format

In Finnish

The Rolling Stones – yhtye on osoittautunut, tavallaan, aikojen saatossa merkittävämmäksi kuin The Beatles, koska he kehittivät aivan oman tyylinsä laulaa ja soittaa, ja pysyttäytyivät tiukasti laulussa, kitarassa, ja rummuissa. Tosin viime vuosina esityisissä pyörii avustavia muusikkoja kiusaksi saakka. No, he toivat lavaesiintymiseen mukaan suoran, vihjailemattoman seksin. Piitleseillä oli tosin paremmat biisit, mutta heilläpä oli taitavampi studiotaustavaikuttaja ja miksaaja, joka osasi sovittaa poikien ideat uudella tavalla, ja lisätä biiseihin aineksia klassisesta musiikista. Oli juoksutuksia sun muita. Rollarit tekivät lähes kaiken itse.

En minä heistä kumpiakaan (en siisi piitlesejä enkä rollareita) millään muotoa ihaile, enkä haluaisi heitä esimerkiksi seinänaapuriini asumaan (onko se siis Lenin, vai maanteitä pitkin kulkeva Rollingstouns – siinäpä pulmaa kerrakseen). Mölyäisivät siellä vaan pitkin yötä. Toisaalta: milläpä tavalla meidän elonpolkumme voisivatkaan tangeerata, sillä eivät ne muuta samaan taloon asumaan? Lisäksi minä olen köyhä, ja he taas lähinnä ökyrikkaita. Rollareiden musiikki on minun mielestäni varsin laadukasta, ja sitä ei oikeastaan voi edes pilata – en edes minä, kuten huomaatte – kuunneltuanne minun esitykseni. Mutta mistä tämä tällainen laulu? No, nuorra miessä ollessani eksyin kerran Lauritsalassa (nykyisin osa Lappeenrantaa) asuessani viinakaupan talon yläkerrassa olevaan diskoon, jossa joku paikallinen lättyratsastaja (eli disk jockey) soitteli senajan suosittuja diskokappaleita paikalliselle, leveänaamaiselle ja perunanenäiselle diskokansalle, joka tanssi jykevässä poljennossa diskotansseja. Etsin katseellani väritettyä miestä, joka olisi tanssinut ohi, mutta en sellaista kuitenkan löytänyt. Mutta me kuljemme huljemme rumisten, ja isä on Harry Lime. Kertakaikkiaan: Harmittava takaisku! Ajattelin kuitenkin kohentaa musiikin tasoa, ja menin lättyratsastajan tiskille pyytämään The Rolling Stones -yhtyeen esittämämänä Honky Tonk Woman -kappaletta, jonka ratsastaja jonkun ajan perästä soittikin. Menimme koko pöytäseurue sitä ”tanssimaan”, mutta kukaan muu ei tanssilattialle sitten tullutkaan, vaan nämä jäivät katselemaan meitä kuin viime vuosidalta tipahtaneita. Naureskelivat samanlaista, itsetyytyväistä, ja pilkallista naurua kuin ovat aina naureskelleet ne, jotka kuvittelevat elävänsä viimeisimmän kehityksen aallonharjalla. On totta, etten osaa tanssia, ja olen kiivaastikin tanssiessani kuin hitaasti keinuva laivan masto. Muistan, kun tanssin kerran gastarbeiter -diskossa Kölnin kaupungin esikaupungissa, jossa vikkelät, pienikokoiset italialaiset tanssivat ripeää rokkia, ja minä keinuin siinä seassa omaan, verkkaiseen tahtiini, laivanmaston lailla, makaroonimiesten meren velloessa ja kiehuessa alapuolellani. Samalla tavalla tanssin myös Lauritsalassa. Kotiin päästyäni tein oitis kappaleesta oman suomenkielisen versioni, jossa kapakkitytöt muuttuivat tuotapikaa hattivattinaisiksi. Vanha kasettinauha on vieläkin tallella, johon tämä onea monofilharmoonikkoesitykseni on tallennettuna, mutta sitä en kuitenkaan tarjoa tässä. Todettakoon tässä vielä se, että monikaan tuon ajan diskotansseista ei ole säilynyt meidän päiviimme saakka, mutta rollarien biisejä soitetaan vieläkin, ja varmaankin tuo tuolloinen diskoyleisö on jo hyvän aikaa sitten ukkoutut ja jämähtänyt sohville niiksi kuuluiksi sohvaperunoiksi, ja jäänyt siten, tavallaan, viime vuosisadalle, sekin. Niin se aika vaan tulee, saavuttaa, ja menee ohi. On todella vaikeaa erottaa ajan levottomassa virrassa kultajyviä... Tämä biisi, jos mikä, innostaa ketä tahansa tuottamaan omaa musiikkiaan nettiin muidenkin ihasteltavaksi, sillä jollei se tuon kummempaa vaadi, niin kuka tahansahan siihen kykenee. No, tarjotahan aina voi. Maailma on avoin – mutta samalla myös pilkallinen. Muistakaa se. Voikaa siis vain kaikin mokomin, ja jollette voisikaan, niin voikaa ainakin hyvin – vaikka hmmhh on hmhh vaikka voissa hänet paistaisit. Eläkää terveesti, ja syökää soakkunoita niin man perkeleesti. Syökää tai olkaa syömättä. Se on samantekevää mitä teette, mutta aina kannattaa muistaa, että vaikka kyseessä on vain rokkenrolli, voi siitä kuitenkin pitää. Kaikkihan olemme toki oman elämämme persuja.

Keith Rickhards

En ole koskaan ollut yhdenkään yhtyeen konsertissa, ja oikeastaan en ole koskaan ollut Rollareita satoja kilometrejä lähempänä – vaikka olisi houkuttelevaa edes ajatella nähneensä maanteitä pitkin kulkevan rollingstonesin. Voin kuitenkin kuvitella millaista rock-konsertissa olisi, ja nämä GIMP -ohjelmalla manipuloimani kuvat tahtovat esittää minun näkemykseni niistä, sekä tästä mainitusta yhtyeestä. Kuvassa vääntää rokkia Keith Rickhards. Kasvoilla kuvassa näkyvä tuska ei voi olla vain hyvin näyteltyä, vaan tyyppi todellakin eläytyy soittoonsa, ja laittaa kaiken peliin mitä on laittaa. Eihän kaveri mitenkään voi tietää, milloin häntä ollaan kuvaamassa, ja laittaa naamalleen kuhunkin tilanteeseen sopivan arki-ilmeensä. Nämä kaverit eivät voi elää normaalielämää. Hei kato, tuolla menee se ritsaarti, ja sillä on messissä se jakkeri!

Mick Jagger ja Chalie Watts

Artistien on kitisemättä siedettävä ihmisten alituista tuijottelua, ja innokkaimpien fanien perässäjuoksua, sekä pahoja puheita lehdistössä ja televisiossa. Milloin Watts on ottanut heroiinia, ja milloin taas Mick on ollut pöllyissään. Iloisista asioista ei puhuta koskaan. Kaikki uutiset ovat niitä huonoja. Jos edes joku lehti kuvaisi jutuissaan sitä, kuinka palterit pyöriskelevät ansaitsemissaan rahaläjissä, ja kroolaavat rahameressään. Mutta kun ei. Ei mitää hauskaa koskaan! Joku voisi sanoa, että tämä kaikki on artistien omaa syytä, mutta eiväthän he voi elää mitään normaali-ihmisen elämää, tai mennä maitokauppaan. Heidän on elettävä muurien takana, ja valvontalaitteiden paimennuksessa. Ei se ole mitään elämää. Jos artisti on tunnettu, yrittävät jotkut poikkeavat ihmiset tappaa hänet, jos vain pääsevät iskuetäisyydelle, ja silloin artistin säästöt menevät kyllä täysin hukkaan.

Jos jatkamme visiotani siitä, millaisia yhtyeen jäsenet olisivat konsertissa, on ylläoleva Mick Jaggerin kuva varsin luonnollinen jatke kaikelle edelläesitellylle, ja osaltaan todistaa GIMP -ohjelman voimasta. Tarkoituksena oli pysäyttää se hetki, jolloin hän antaa yhdessä pienessä hetkessä kaikkensa. Tavallista valokuvaa käyttäen tämä ei onnistu, sillä tarvitaan hiven illuusiota, jotka hetki voitaisiin vangita niinkuin se oli. Näistä kuvista näkyy mitä ilmeisimmin se tosiseikka, että jokaisella kiertueella taiteilijoiden on pantava lavalla kaikkensa peliin, ja siksi he saavat muita korkeampaa palkkaakin. Ihminen on tuollaisella konserttilavalla varsin pieni, ja kovasti hänen on hypeltävä jotta edes näkyisi. Että tuolla se jakkeri taas menee. Ja kyllähän Jagger ravaakin konsertilavalla melkein jatkuvasti ees-taas – mikä todistaa sen, että mies on hyvässä kunnossa.

In English

The Rolling Stones may be even better than The Beatles, notwithstanding the fact that the latter may be musically more advanced. The Beatles is just a group consisting of good natured boys who had a brilliant guy making all the arrangements we can listen to their records. But The Rolling Stones is what it is, and nothing more, and very near of our everyday experience of somewhat bad guys but not too bad. Notwithstanding that very fact I do not want them to live as my neighbour at netx door. Nobody can spoil their music just by playing it, but everyone can play it not foor good - but no-one can spoil it, never. I can still remember when I visited a discoteque in Lauritsala (near Lappeenranta town) in Finland in 70's, and I asked a local disc jockey to play Honky Tonk Woman. At those stupid days of Poppa Joe's people didn't like very much of the music of that old fashioned band, but instead they preferred lot of discoteque music, and therefore the folk present at discoteque didn't undestand what was going on, and what was that song, anyway. They just stared us as we were Martians. Anyway, when music started, I went dancing that music with my friends. But the very fact is that I cannot dance at all'- my dance is like I were a big ship at sea, waving slowly, and steady, and rolling on like a train. I danced very much like I did once when I was visiting at Köln city in Germany, and we went out at the area where there lived much of Gastarbeiters, mostly Italians. Their teen aged childs were danging wildly rock'n roll music at a hall, and they were not so tall as me, and therefore I was just like a big ship, waving around here and there above their heads. Almost immediately whe I retuned back home from Lauritsala discoteque, I recorded a song Hattivattinainen, with my c-cassette recorder, I was my personal version of Honky Tonk Woman. Those Hattivattis are little folk in Swedish Tove Jansson's books for children, almost like little mushrooms, with their round heads, and everyone of them without definite personal identity; they were like a kind of plants. Quite lately I have made a new translation of the original English text, and I have used it with the present version you can liten to, if you want to. Enjoy, if it is possible. You can see Mick Jagger singing a song just below.

A singer, players, and some instruments used:

A player: Timo Kinnunen
with my owns (someone must just put his owns)

Some equipments, system, and applications used:

Acer XC-605, Boilsoft Audio Converter. Freak Faac Audio Converter, CoolEdit Pro 2.0 for windows, and Audacity