Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Funender oli ennenvanhaan MP3 -musiikkipalvelin, jonne minäkin latasin toiveikkaana muutamia biisejä, jotka olivat olevinaan eräänlaista modernia kansanmusiikkia. Kansanmusiikkihan on enimmältään sellaista lällätystä, ja kertosäkeiden laulamista kuorossa kovalla äänellä. Ensi joku laulaa ohuella äänellään: Ja se Melperi meni sotaan, melu ram-tam-tam, melu taalia tei - johon kuoro vastasi: Vai että se Melperi meni sotaan. Jokaisessa säkeistössä kuoro toistaa sen, mitä esilaulaja on jo laulanut, ja homma jatkuu samanlaisena ikuisuudesta ikuisuuteen. Hula hupsan sei, hula hupsan sei, sen pian Nakke saa!
Onneksi tein ajoissa CD -levyn musiikista, jonka olin ladannut Funender -palvelimelle, ja tästä syystä voin tarjota siellä olleen musiikkini siinä asussa kun ne aikanaan siellä olivat. Muutoin olisin ”parannellut” niitä GARAGEBAND -ohjelman tapaisilla työkaluilla, ja pilannut loputkin. Kaikille kyökkimuusikoille sanoisinkin, että pitäkää itsellänne jonkinlaiset varmuuskopiot musiikistanne ihan siltä varalta, että palveluntarjoaja lopettaa palvelunsa mitään etukäteen ilmoittamatta. Milläs sitten todistat kenellekään, että olet ollut nettimuusikko. Olen enkoodannut tämän sivun musiikkitiedostot Ogg Vorbis -formaattiin, koska AAC ja M4A -tiedostoissa on ollut ongelmia. Lieneneekö taas joku hyökkäys meneillään ...
Aale Tynni oli suomalaistunut virolaisrunoilija, joka teki ihan kelvollisia runoja, ja käänsi muun muassa irlantilaisen W.B. Yeatsin runoja suomeksi. Olen käyttänyt niistä muutamia omissa biiseissäni. Se taas, miksi ylipäätään kiinnostuin kyseisen herran tuotannosta, johtui siitä, että kohtalon oikusta, käsiini jäi vihreäkantinen runoteos, jonka Aale Tynni on toimittanut, ja jossa oli näitä Yeatsin runoja.
Sappulanniemessä (Lappeenrannan liepeillä) sijaitsi aikanaan leiri, jonne ihmiset lähettivät pentujaan. Jostain syystä minua ei lähetetty ainoallekaan leirille, ja siksi minun oli kuunneltava tarkalla korvalla mitä sisareni niistä alentuivat kertomaan. Että Sappulassa laulettiin posket hehkuen sappulalauluja tyyliin: ”Alivivoo, aliveivoo, aliviivooveivoojum, ali-sappu, ali-lan, ali Sappulan leiri hei”. Olin minä tosin Joutsenon Kesärannassa riparileirillä, ja siellä ei nyt ollut yhtään hauskaa. Typeriä tiuruniemeläisiä pimuja, jotka painostivat papilta tämän mielipidettä siitä oliko tanssi syntiä. No, eihän se nyt syntiä ollut, mutta saatanan typerää petkeltämistä kylläkin.
Helsinkiläiset ovat olleet aina minusta jotensakin hupaisia slangeineen ja itsetehostuksineen, vaikka suurin osa heistä on asunut ahtaasti, ja kiviset kadut ovat varmasti tulleet tutuiksi. Jos asuit Rööperissä, saattoi seinänaapurina asua pesunkestävä rosvo, ja kotitalo oli pullollaan erilaisia sukupuolisia poikkeavuuksia, ja rakkauden ammattilaisia. Muistan kuinka pelkäsin koulupoikana Helsinkiä niin etten rohjennut edes käydä jäätelökioskilla ostamassa tötteröä, kun lättähatut olisivat saattaneet yllättää.
Täällä pojan-tähden alla -teoksessa on kohta, jossa pikkupojat kysyvät Oskarilta, minne tämä on menossa näin lauantaiehtoona, johon Oskari sanoo menevänsä Illon maahan ”perunanvarsia loukuttamaan”. Pojat kysyivät vielä Oskarilta, että millä tämä niitä varsia ”loukuttaa”? Kenpä tietäis sen – ellei sitten Ken, joka ”sent me”, niinkuin Larry-pelissä.
Ketäpä ei olisi naurattanut ”pohojanmaalaisten” pönöttävä mahtipontisuus. Eräskin pohojolan mies eksyi kerran savoon, ja loihe lausumahan metsässä: ”Eihän täällä mahru eres henkittämähän” - mikä kuvastaakin erinomaisen hyvin tätä pönöttävää hengenasennetta. Muut ovat ”meirän krannista”, eivätkä kuulu ”meikäläisiin”. Erinomaista ajoainetta persulaisellle populismille. Persuthan eivät siedä muunmaalaisia tai vääränvärisiä. Persut ovat sellaisia Shellin baarin olutjuoppoja, ja varmaankin ne tekevät jossakin vaiheessa olutkellarikaappauksen, jota Aatukin yritti...
Muistan kansakoulusta tapauksen kun muuan ”Haki” vastasi opettajan kysmykseen, miksi mies seisoi laulussa mäellä ”paljain päin”. Opettaja odotti pojan vastaavan, että mies oli niin hartaan, kohottavan tunteen vallassa, että tempaisi kiihtyneenä lakkinsa päästä. Haki ei ollut ymmärtävinään opettajan kysymystä, vaan vastasi: ”Sen takkii se siellä seisoo ilman hattuu ett' täit lentäs pois päästä”. Ihan hyvin keksitty keskinkertalaiselta, mutta ah niin ilkeältä koulupojalta. Samantapaisia tunnelmia tapaamme ”Oksalla ylimmällä Harjulan seljänteen” laulussa, jossa mies tunnelmoi Haralan vanhassa näkötornissa.
Isäni oli aikanaan tilanhoitajana Konnunsuon vankilassa, mutta minulla ei ole sieltä omia muistikuvia, koska synnyin Rauhassa. Muistan joitakin valokuvia, ja kylässä käyneitä ”tuttuja”, jotka eivät olleet ainakaan minun lapsena tuntemiani ihmisiä, kuten joku ”Ruti-setä”, joka oli ryppyinen ja virnuili koko ajan. Ajattelin tätä laulua tehdessäni Sing-Sing -vankilaa, josta luin Seura lehdestä jutun, ja ajattelin, että se voisi vastata Konnunsuon vankilaa, josta ajoittain karkasi vankeja – vaikka useimmat hyytyivät Konnunsuon laajoille soille.