Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Aloitin tutustumisen PC-pöytäkoneisiin 1980-luvun alkupuolella, jolloin niitä tuli Jyväskylän yliopiston laitoksille, ja niin myös filsan laitokselle, jossa olin tuolloin kohtalon oikusta (kuten Punavyö joutui kohtalon oikusta perimään kapteenin perinnön). Kyseessä olivat MS-DOS -käyttöjärjestelmällä varustetut koneet. Kohtasin ensimmäisen todellisen haasteen opetellessani terminologiaa, ja värkätessäni .BAT -eräajoja. Modeemin avulla saattoi kirjautua yliopiston isoille koneille, ja selata esimerkiksi kirjaston tietokantoja. Pöytäkoneen ohjelmat eivät soveltuneet esimerkiksi grafiikan luomiseen, tai musiikintekoon, ja tekstinkäsittelyn oli tarjolla Wordstar -ohjelma, jonka käyttö oli (lievästi sanottuna) kryptistä. Hankin jossakin vaiheessa kotiini PC-koneen, mutta siinäkään vaiheessa musiikinteko oli hankalaa koska ohjelmia ei ollut. Hetken sain killua kehityksen ensimmäisellä laineella kun hankin kalliin skannerilaitteen, jolla saattoi ”lukea” konekirjoitustekstiä (mikä tuntui lähes ihmeeltä). Kuvittelin, että elättäisin itseni skannailemalla erilaisten virastojen ja firmojen tekstejä, mutta tämä ei kuitenkaan toteutunut. Tarjosin myös kuvankäsittelyn taitojani erilaisille lehdille, mutta nämä eivät olleet kiinnostuneita muokatuista kuvista, ja kertoivat oman ammattitaitonsa riittävän hommaan. Keksin että skannerilla luettuja kuvia saattoiu tulostaa esimerkiksi solumuovipaperille, ja tuottaa näin näkövammaisille oppimateriaaleja, muta tässäkin kohtaa sokeat kusettivat meikäläistä – kuten myös metsäkartoitusprojektit, jossa isof firmat ajoivat tyylikkäästi meikäläisen tuherrusten ohi. No, mikäs siinä! Vasta Kuopiossa sain hankituksi nettiyhteyden ja koneen, jolla saattoi tehdä esimerkiksi MP3 -konversioita, ja ladata niitä sitten nettiin. Pelkkään MP3 -konversioon meni helposti parikin tuntia, ja tulosta ei voinut kuunnella, koska koneen tehot eivät siihen riittäneet. Palvelimelle lataukseen tuhrautui myös useita tunteja, koska käytössä oli hidas puhelinmodeemi. No, pian kauppoihin tulivat ensimmäiset Pentium-prosessorilla varustetut koneet, mutta ne olivat meikäläiselle kalliita. Niillä pystyi jo soittamaan ämppäreitä, ja suurella vaivalla myös niitä luomaan. Koska käytössä oli vain hidan puhelinmodeemi, kesti tiedoston lataaminen esimerkiksi MP3.COM -palvelimelle kauan aikaa – joskus monta tuntia.Toisaalta tuolloisten äänikorttien tekninen taso ei suuria lupaillut – halvoista nappimikrofoneista nyt puhumattakaan. Lopulta kaikki alkoi sitten olla teknisesti mahdollista ja valmista maailman valloitusta varten, kun sain viimein kaapeliyhteyden. Kun aloitin ladata omia biisejäni nettiin, oli tarjolla useitakin palvelimia, jotka tarjosivat aluliisti ilmaista levytilaa, kuten IUMA ja MP3.COM. Oli toki muitakin, mutta nekin ovat pitkälti jo kadonneet maisemista. MP3.COM tarjosi erinomaisen valikoiman maailmanmusiikkia, mutta sitten se sortui levyteollisuuden typeriin tekijänoikeudellisiin haasteisiin, ja ajautui selvitystilaan. Moni suomalainen artisti sai mojovaa lisäkimmoketta uralleen, mutta suurin osa ei hyötynyt tästä uudenlaisesta julkisuudesta juuri mitenkään. Tai ei se ole oikeastaan mikään ihmekään, sillä senverran alatyylin ilmauksia nuorten suomalaisten lyriikat sisälsivät. Kaikki kynnelle kykenevät vankipojat örisivät näitä selleissään, ja latasivat sitten nettiin. Vain harvat MP3.COM -artisteista ovat pärjänneet esimerkisi YouTubessa, vaikka ovat sielläkin yrittäneet. Minä menestyin MP3.COM:ssa kohtalaisesti, sillä latauslaskureiden mukaan kuuntelukertoja oli yhteensä yli 10 000 mutta myöhempi YouTube -menetykseni on jäänyt varsin vaatimattomiin lukemiin, mikä kertoo vain siitä, ettei musiikkini kiinnosta juurikaan nykyisiä musiikin kuuntelijoita, ja sitä ei kannata tarjota euronkuvat silmissään, vaan pelkästään harrastepohjalta. Kyllä jätkäkin saa laulaa, kuten jo valtiopäivill' on päätetty. YouTube on tosin muuttumassa eräänlaiseksi vanhojen ukkojen musakerhoksi, ja se ei tarjoa enää suoraa tietä tähtiin nuorille ja urheille musikanteille. Ehkäpä ihmiset lopultakin tajuavat tästä kaikesta, että minun musiikkini ei ole musiikkia lainkaan, vaan verbaalisesti pelkkää hullun horinaa ja kuolettavan ikävää kitaran rämpytystä. Määkii se lammaskin äänellään. Olen kuitenkin koonnut tälle sivulle joitakin IUMA ja MP3.COM -palvelimilla olleita esityksiäni, ihan vaan vertailun vuoksi, mutta olen toki pyrkinyt parantelemaan niitä samalla.
Klikkaa tästä siirtyäksesi IUMA arkistosivulle
Kun MP3.COM veteli viimeisiään, tarjosi Garageband (tai jokin vastaava firma) mahdollisuutta pelastaa IUMA -palvelimelle ladattu musiikki talteen, ja myöhemmin tämäkin firma liitettiin Microsoftin musiikkipalvelimeen, ja kuten tiedämme, Microsoft luopui sittemmin musiikin jakelusta kannattamattomana. Näin me siis menetimme suurelta osin kaiken sen musiikin, jota MP3.COM oli tarjonnut. Ne, jotka olivat ladanneet musiikkiaan IUMA -palvelimelle, olivat sikäli onnekkaampia, että aika monien tuotannosta ainakin osa pelastui, ja on edelleen saatavissa IUMA Arhiven kautta. Minä en tästäkään hyöynyt, koska tuhosin oman musiikkisivuni materiaalin, tai sitten vain maksavien artistien materaali pelastettiin. Mene ja tiedä. IUMA Archive on sikäli ongelmallinen, että hakijan on tiedettävä mitä hakee, tai mikä on se artisti, jonka tuotannosta on nimenomaan kiinnostunut.
Olen enkoodannut tässä tarjolla olevat audiotiedostot WMA -audioformaattiin, joka on lähinnä Microsoftin kehittämä ääniformaatti. Sen etuna on se, että aika monet selaimet ja järjestelmät tukevat sitä, ja erityisesti mainittakoon tässä ongelmalapsi Firefox-selain, joka saattaa ilmoittaa M4A -tiedostot viallisiksi (ei pidä paikkaansa). No, WMA -tiedostot Firefox varmaankin hyväksyy soittokelpoisiksi.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Rekkamies hermot riekaleina (WMA formaatissa)
Aikanaan netissä kerrottiin aivan villinä erilaisia rekkamiesvitsejä, joissa rekkamiehet laskettiin lähinnä pitkälippaisten joukkoon kuuluviksi, joiden parissa kaikenlainen henkevyys oli tuntematonta. Näihin aikoihin näin jonkun suomalaisen teevesarjan, jossa lastenohjelmissa talonmies Rannanjärveä näytellyt mies näyttelikin taksikuskia, joka tuskaili asiakkailleen, että hermot olivat aivan riekaleina. Tässäpä olivatkin ainekset tähän biisiin, mutta erittäin tärkeä komponentti oli erään tukaantuneen rekkamiehen huudahdus radion yöohjelmassa, jota juonsi muistaakseni joku Sauri, tai joku miespuolinen, empaattinen Tempakka kuitenkin. No, biisin tausta on toteutettu ilmaisohjelmilla, joten hifistit saavat rauhassa sulkea höröttävät läppäkorvansa, ja vaikka liueta lopullisesti kuunteluhuoneensa pierunhajuiseen hämyyn.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Voittamaton (WMA formaatissa)
Tässä biisissä olen käyttänyt pääasiassa akustisia instrumentteja, kuten 12-kielistä akustista kitaraa, Kazoo-pilliä, pahvilaatikkoa rumpuna, ja CoolEdit Pro 2.0 -ohjelmaa. Biisi on vanha, ja kaiketi sen kuuleekin. Äänittäessä käytössäni oli kaksi C-kasettinauhuria, joten on tämä ihan riittävästi autenttinen.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Kielon jäähyväiset (WMA formaatissa)
Biisi on julkaistu alunperin ruotsiksi nimellä Konvaljens avsked ja sen säveltäjä on Otto David Lindwall, ja suomalaiset sanat siihen on väsännyt Kerttu Mustonen. Itse löysin tämän Rakennustyöläisten laulukirjasta, ja sitä tuli paljonkin hoilattua 70-luvulla. Tämä on niin sanottu live-äänitys, ja kaikin tavoin autenttinen, ja soitettu entisellä porvariskodin konserttipianolla. Alunperin se on äänitetty samalla vuosikymmenellä kauppoihin tulleella C-kasettinauhurilla, jonka ostin heti kun sain tarpeeksi rahaa. Koska alkuperäisäänitys on kehno, ja sisältää pianon päälle olleiden palkintopurnukoiden ja kukkamaljakoiden hankausääniä ja kilinöitä (olin näet laittanut mankan pianon päälle), oli minun ihan pakko keksiä keino häivyttää tallentuneet nitinät ja sirinät, ja samalla lisäsin soitannon tueksi hieman bassoja, mutta muuten esitys on autenttinen. Helpoin konsti modernisoida esitystä olisi lisätä siihen erilaisia häiriötä, eli käyttää ohjelmallista äänensärkijää, mutta se nyt on ihan turhaa.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Kuolema (WMA formaatissa)
Tämä on Aale Tynnin suomennos W.B.Yeatsin runosta Death, ja säveltää söhelsin sen joitakin vuosia sitten, ja latasin sen aikanaan MP3.COM -palvelimelle. On mukavaa, että löysin äänitteen näin monen vuoden jälkeen, ja eihän tämä nyt niin toivoton ole, ettei olisi minkäänlaista toivoa. Jo Pimiän Topi sanoi aikanaan, että jollei ole enää yhtään toivoa, niin olenhan minä sentään vielä olemassa.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Bongorummutan (WMA formaatissa)
Olen toteuttanut tämän esityksen pohjat ilmaisella Hammerhead 1 -rumpuohjelmalla, joka oli käyttöliittymältään erittäin yksinkertainen, ja viimeistellyt esityksen GARAGEBAND -ohjelmalla. Laulun taustalla ovat tietenkin ne moniaat artistit, jotka harrastivat bongorumpujen soittoa, kuten Marlon, joka karjalaisenpojan mukaan soitti bongorumpuja. En ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä taiteellisesti ansiokasta olisi bongorumpujen takomisessa, mutta ilmeisestikin tämänlaatuiselle itseilmaisulle on riittävästi kysyntää, jotta rumpalit saavat leivän ja hieman särvintä sen päälle.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Eekkeri vihreää (WMA formaatissa)
Tämän biisin toteutuksessa oli hyvänä apuna FruityLoops 3 -ohjelma, jossa oli pari käyttökelpoista toteutusta, joita sopivasti muokkaamalla sai muodostetuksi biisin. Tosin mistään mutkikkaasta esityksestä ei voinut olla kyse, mutta eiväthän konemusiikkiesitykset nyt yleensäkään loista musiikillisilla ansioillaan. Ovat vain semmoista tyhjänpäiväistä paukutusta. Olen käsitellyt tähän laittamaani esitystä GARAGEBAND -ohjelmalla, jotta se olis edes hieman monipuolisempi, mutta tyhjästä on paha nyhjästä, sanoo vanha kansa (joka ei tiedä yhtään mitään).
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini The Pity Of Love (WMA formaatissa)
Tämän biisin toteutuksessa oli hyvänä apuna eräs yksinkertainen syntetisaattoriohjelma, jonka nimeä en juuri nyt muista. Rumpuohjelmana saattoi olla Drumbox, joka oli mielestäni kenties kaikkein kätevin tuonajan ohjelmista, koska siinä saattoi käyttää itse luomiaan äänitteitä ja tehosteita. Viimeisen silauksen antoi GARAGEBAND, jolla sai kaipaamani muhkeammat bassot mukaan kehiin, niin sanoakseni, ja sanonkin.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Muisto (WMA formaatissa)
Ajattelin aikanaan kokeilla voisinko tehdä biisin lempeämmillä sanoilla, ja valitsin Aale Tynnin suomennoksen W.B. Yeatsin runosta Memory. Tekeleeni jäi tietyllä tavoin keskeneräiseksi, ja kömpelöksi, mutta on minusta oiva dokumentti ja todiste siitä että suutari pysyköön lestissään. Toisaalta on totta, että ne kauneimmat runot ja kokemukset, joita osallemme lankeaa, ovat vain painuma ruohikossa – merkkinä siitä, että vuorijänis on siinä hetken levähtänyt. Painuma, joka suoristuu nopeasti, ja mitään ei jää jäljelle.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Ratsuin sotaan (WMA formaatissa)
Opetellessani soittamaan kitaraa kävin läpi joitakin musiikin genrejä, kuten flamencon, rag-musiikin, ja bluesin, ja otin niistä aineksia musiikkiini. Tähän biisiin pyrin ymppäämään aineksia flamencosta, ja sen tekniikoista. En tiedä kuinka tässä onnistuin, mutta päämäärähän on aina tärkeämpi kuin mitä matkan aikana tehdään.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Hattivattinainen (Honky Tonk Woman) (WMA formaatissa)
Olen tehnyt tästä biisistä lukuisia versioita, ja tässä niistä yksi, joka muistuttaa ehkä eniten aluperäistä Vierivien kivien tekemää tulkintaa. Halusin lisää bassoja, ja niitähän saa GARAGEBAND -ohjelmalla. Muistan, että aikanaan alkuperäisbiisin sanojen ymmärtäminen oli hankalaa, sillä minun tuntemassani Suomessa ei ollut ilotaloja, tai baarien yläkertoja (paitsi tietenkin kiiskinlienan mökki Rasalan kylässä, jossa kylämiehet kävivät tyhjentämässä pussejaan). Ensimmäisen varsinaisen ilotalon näin käydessäni Kölnin kaupungissa, ja se olikin hulppea, ja paria kerrosta matalampi kuin tuomiokirkko, koska yksikään talo ei voinut olla tuomiokirkkoa korkeampi (eikä varsinkaan bordelli). Mutta minä en ole koskaan käynyt tällaisessa talossa asiakkaana, enkä ole koskaan maksanut tavarasta penniäkään.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini House Of The Rising Sun (WMA formaatissa)
Todennäköisesti juuri tällä tulkinnallani pääsi teokseen Chasing the Rising Sun: The Journey of an American Song, jossa minun yhdenmieheyhtyeeni mainitaan oudoimman tulkinnan esittäjänä Biisistä House Of The Rising Sun. Biisi ei ole peräisin Yhdysvalloista, vaan on paljon vanhempaa perua, mutta ei se mitään, kuten joku sanoi, ja se joku ei ollut ainakaan Kilroy, joka sen teki.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Kaksataa tervettä työtöntä miestä (WMA formaatissa)
Olin eräässä vaiheessa muutamia kuukausia sosiaalipuolen töissä Hankasalmen kunnassa, ja sitä tuli mieleen kaikenlaista, kun katseli mitä työvoimaviranomaiset ja sosiaaliväki duunasi nuorten miesten kanssa. Eivät ne niihin käsiksi käyneet, mutta eivät tehneet niille yhtään mitään järkevää. Tämä laulu lienee ainut yhteiskunnallista sanomaa sisältänyt lauluni, ja olen käyttänyt tässä 12-kielistä, akustista kitaraa, jonka jouduin myymään rahapulassa pilkkahintaan.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Kuljin vain (WMA formaatissa)
Tämä biisi on ainut omista tuotoksistani, joka on päätynyt kokoelmalevylle Yhdysvalloissa, ja tienasin tällä pari dollaria. Olen tässä hieman täydentänyt esitystä, mutta suurimmalta osin se on alkuperäisessä kuosissaan, jonka loin PORTA5 -kasettinauhurilla. Jouduin luopumaan pilkkahintaan tästä nauhrista, kun rahapula yllätti, ja kukaan ei lainannut minulle kaipaamaani summaa. Raha on näet veljenpoika myös pyydettäessä, ja tietenkin se on sitä myös maksettaessa, ja raha karkaa myös kauas, kuten pilvetkin.
Klikkaa tästä kuunnellaksesi biisini Sammunut on valo auringon (WMA formaatissa)
Hankin aikanaan pienen Sanyo-urun, jossa oli mukana joukko rumpujuttuja, ja tein PORTA5 -nauhoituksen, jota pidin tuolloin onnistuneena. Sitä se ei valitettavasti ollut, sillä bassot puuttuivat lähes täysin, ja tulos kuulosti pahviselta. Niinpä täydensin nauhoitusta GARAGEBAND -ohjelmalla, ja näin sain biisiin oivat Timo-Timo -kuoron.