Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On tärkeää esitellä myös graafista tuotantoani, koska sain 23.5.2006 viimeinkin CanonScan LIDE 60 -skannerini toimimaan Fedora Core 5 linuxissa. Kuvat liittyvät yliopisto-opintoihini, ja sen turhimmaksi osoittautuneeseen puoleen, eli käsipelillä kopioimiseen, johon tuhraantui huomattavasti aikaa ja tupakkaa. Ennenvanhaan ei näet ollut tarjolla monistuslaitteita rasvanahkaisille opiskelijoille, tai nettiä, josta kuvia olisi voinut vaivatta imuroida. Kaikki piti piirtää ihan itse, ja opetella samalla kieliä joita ei oikeastaan hallinnutkaan, kuten tässä tapauksessa latinaa. Voi sanoa, että ihmisen hermosto, ja aivosto tulivat tutuiksi, ja jokainen hajukäämi käänneltyä moneen kertaan. Mutta mitä hyötyä siitä oli, saatat kysyä, ja kenties kysytkin? No, ei niin mitään. Tällaista tietoa minulta ei sen koommin kyselty, ja siksi koko vaivannäkö oli tavallaan aivan turhaa, jos nyt hyötyä ajattelee ansaittuina euroina. Yhdessäkään niistä monista työpaikkahaastatteluista, joissa olen elämäni aikana käynyt lorvimassa, ei kyselty hajukäämien perään, tai sitä, oletko säveltänyt yhtään hyvää biisiä, ja mikä niistä on viimeisin. Tai että oletko kirjoittanut yhtään runoa? Tavallaan oltiin kiinnostuneita vain pienestä osata sitä, mikä olen kulloinkin ollut – ja näinhän nämä painopisteet lienevät muutoinkin. Vaikka olihan se huvittavaakin. Esimerkiksi Heinävedelle erästä paikkaa hakiessani kyseltiin, mitä mieltä olen skientismistä, vaikka en oikein tiennyt, mitä tuo edes tarkoittaa, ja eräässä entisessä ammattikoulussa, ja silloisessa ammattikorkeakoulussa (sijaitsi Iisalmen lähellä) vakuutettiin taas, että laitoksesta tulisi koko Itä-Suomen johtava laitos. Siksi siellä kuulemma tarvittiin parhaita voimia kehittelemään atk -opetusta, ja kouluttamaan työttömiä. Niinpä niin, vaikka laitos sijaitsikin rähjäisellä, haisevalla teollisuusalueella, ja opettajat näyttivät ihan tavallisilta ammattikoulun opettajilta. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että tuo uusi, uljas maailma ei sittemmin toteutunutkaan, ja ainakin tuo johtava asema jäi saavuttamatta. Mutta toisaalta: eihän rautavaarastakaan tullut johtavaa vapaa-ajankuntaa, ja se 1500 turistin hotellikin jäi rakentamatta – kallioon louhitusta Satumaasta nyt puhumattakaan. Jo silmämääräisesti saattoi todeta, että kummastakaan nimenomaisesta persereiästä ei koskaan kehittynyt mitään itseään suurempaa, vaikka jokainen saattoikin ihan vapaasti olla ilmetty iisalmelainen, tai satunnainen rautavaaralainen. Kaikki ammatikorkeakoulut rappeutuvat nimittäin hiljalleen takaisin nuhruisiksi ammattikouluiksi, kuten Rossot degereroituvat vähitellen takaisin Valion baareiksi. Eräässä haastattelussa Kouvolan lähellä haastateltavia oli vain kaksi, ja tiesin lopputuloksen kun kuulin haastattelija kysyvän ystävällisesti toiselta haastateltavalta: hei kuule, heitä yksi keissi! Kaikellaissi saatani sitä onkin. Vai että oikein keissi. Tuon opinahjon johtaja oli ihan ilmetty turvelo – itsetietoinen paskiainen, niin sanoakseni. Heittele siinä sitten keissiä vaikkei ole mitään heitettävääkään.
Ihmisaivot ovat varsin mutkikas koneisto, jonka jo kaikki kai tietävätkin. Silti niistä voidaan piirtää yksinkertaistettuja kuvia, joissa näkyvät kaikenmaailman basaaligangliot sun muut. Nyt tiedän senkin, että yliopistolla tällaisia kuvia eivät kaikki piirrelleet, ja nekin psykologit, joiden olisi pitänyt piirrellä näitä, eivät sitä tehneet. Siksipä monet heistä kutistavat kalloja täysin virheellisesti, koska hajukäämit jäivät opettelematta. Ei muodostunut tavallaan kolmiulotteista kuvaa ihmisestä, tai ideaa siitä, että voisi olla olemassa muutakin kuin vain hermosto tai lihaksisto, tai koneet. Toisaalta: voin sanoa, että minkä työlleen antautuneen psykopatologin maailma minussa menettikään! Tai taitavan psykopatologilääkärin. No, koetettiinhan minusta tehdä Moision sairaalassa ruumiinavausten avustajaa, joka olisi sahaillut ihmiskalloja auki, mutta onneksi ei tehty, sillä mitenkä silloin olisi käynyt itse psykopatologianopintojeni. Toisaalta: eihän minusta siltikään tullut edes patologia.
Tässä olen piirtänyt kaaviokuvan pyramidiradasta, jonka rakenne näkyykin kuvassa. Koska tämä ei ole anatomian oppitunti, jäävät yksityiskohdat kotiläksyksi. Kaikessa näkyy kuitenkin tietty järjestyneisyys, ja on vaikeaa kuvitellakaan, että tämä olisi syntynyt täysin sattumalta, eli että monimutkaisia toimintoja ohjaavat rakenteet olisivat pelkän sattuman tulosta. Eihän ihmistä sillä tavalla voi tehdä: ihmistä täytyy suunnitella, kuten nyt tiedättekin.
Tässä oppikirjan sivulle tekemässäni kuvassa yritetään esittää kuinka me aistimme esimerkiksi kipua, ja mitä on äkillisen ja jäytävän kipuaistimuksen ero. Luulisin, että tässä esitetty pätee tänäkin päivänä, ja että ihmisen hermostossa ei ole tapahtunut niin dramaatista muutosta että tässä esitetty olisi jo valheen puolelle menevää staffia. Näin me siis vain aistimme. Et voi olla huomaamatta sitä, kuinka elävästi olen tämän asian esittänyt. On varsin todennäköistä, että tällaista kuvaa et voi löytää yhdestäkään alalta julkaistusta kirjasta, mutta toisaalta: kuinka turhaa näiden piirtely onkaan ollut. Kuvat eivät ole leipääni juurikaan leventäneet. Mutta itse piirtelyhän on, tietenkin, hauskaa puuhastelua, ja aina se laittoman musiikin imuroinnin voittaa.
Joskus kuulee puhuttavan, että se ja se juttu meni suoraan selkäytimeen – kun halutaan painottaa sitä, että joku tekee jonkin jutun täysin automaattisesti, ja vaikka unissaan. No, tietenkin tämä on ainakin osittain totta, sillä melkoinen osa ihmisen motorisista toiminnoista on nimenomaan automaattisia, ja niitä ei siten ohjata tietoisesti aivoilla. Kävely on yksi tällaisista toiminnoista, sillä jos kävelykyvyn menettää jostakin syystä, joutuu sen opettelemaan uudelleen tuskallisella tavalla. Sama koskee esimerkiksi pyörällä tai autolla ajoa, jotka automatisoituvat heti kun ne on opittu. Tämä koskee myös vääriä ajotottumuksia, kuten kaahaamista ja kiilaamista, joita voi olla todella työläs oppia pois. Niinpä isiukkojen täytyisi ajatella kahdesti kun painaa reippaasti kaasupoljinta, varsinkin jos vierellä istuu mitään ymmärtämätön pojannulkki, joka oppii samalla isukin asenteen, ja tekee sen ilman mitään kritiikkiä, koska iskukkihan on vähintäänkin jumalasta seuraava. Iskukki on vain mielissään kun hömelö pojannulkki sanoo: paina isä vaan nappi lautaan! Joissakin tapauksissa automatisoituminen voi olla vaarallistakin, kuten on laita joidenkin itsepuolustuslajien liikkeiden opettelussa: voi olla, että joskus ne laukeavat toimimaan väärässä paikassa, ja väärään aikaan. Huomaa tässäkin jäsentynyt ja järjestynyt rakenne, joka ei voi olla satunnaisen suunnittelijan kynästä lähtöisin, vaan asialla on ollut todellinen insinöörien insinööri.