Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Kun MP3.COM -palvelin ajettiin aikanaan alas, sitä korvaamaan ilmaantui IAC, jonne minäkin latasin omaa musiikkiani ja loin muutamia soittoasemia. Sellaisenaan alkuperäistä IAC -sivustoa ei enää ole, mutta vastaavanlaisia (purkka)viritelmiä saattaa vieläkin olla olemassa. Eräs niistä on indiemusicpeople, jossa löytyy vieläkin aikanaan laatimani soittoasema, eli radio. Tein aikanaan MP3.COM -palvelimelle kymmenittäin tällaisia vastaavanlaisia soittolistoja, mutta myös IAC -palvelimelle muutamia. Palvelimia myydään ja ostetaan jatkuvasti ja tällaisissa prosesseissa katoaa valtava määrä musiikkia, mutta samalla vahinkoja pyritään korvaamaan enemmän tai vähemmän yksityisillä sivustoilla, josta tämäkin sivu on eräänä esimerkkinä. Olen havainnut, että minunkin nettiin lataamiani videoita ja musiikkia on tarjolla mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja kukaan ei ole ainakaan minulta siihen koskaan lupaa kysynyt. Monet jopa myyvät musikkiani, eikä minulla ole mahdollisuuksia estää sitä, tai edes päivittää. Kukahan näitä minun biisejäni muuten ostaa? Musiikki näyttää etsivät omat kanavansa melkein itsekseen, mutta sehän on ollut alunperin minunkin tarkoitukseni, eli antaa hyvän kiertää.
Valitsin aikaaan tiedostomuodoksi vapaan AAC (Advanced Audio Coding) -formaatin, joka on vapaa tekijänoikeusrajoitteista. Selaimet eivät kuitenkaan tunnistaneet AAC -formaattia kaikkien palveluntajoajien sivuistoilla (kuten SHELLIT), joten tallensin tälle sivulle linkitetyt tiedostot OGG -formaattiin - joka on myös tekijänoikeuksien suhteen vapaa. Enkoodereita on tarjolla useita, ja esimerkiksi Linux Mintissä on oletuksena Vorbis-tools -komponentti, ja oggenc -ohjelma, jolla voi luoda OGG -tiedostoja.
Myös Audacity -ohjelma sisältää OGG -komponetin, ja siten sillä voi luoda tällaisia tiedostoja. Tosin tämä täytyy tehdä ”Vie valittu ääni OGG -tiedostona” - toiminnon kautta; kanava(t) täytyy tässä tapauksessa maalata (pastata), jotta tämä onnistuisi.
Vanha kunnon GNOME -ohjelma Soundconverter hoitaa OGG -tallennuksen ilman ”maalailuja”, ja tarjoaa yksinkertaisen valikon. Saman tekee myös Shutter Encoder, ja monet muutkin mainiot ohjelmat. Että näen nikkästeen.
Tässäpä oiva annos jugoslavialaista musiikkia, jota on ollut saatavissa sekä MP3.COM -palvelimella – että IACin musiikkipalvelimella. Tämä biisi on jotekin kohtalonomainen, ja sisältää ilmeisesti ankaran sanoman: Tästä me emme enää lipeä!
Tässä biisissä nainen laulaa kaunista rakkauslaulua, ja esitys ei muistuta edes etäisesti kotosuomalaisia tangosävyisiä ”mustalaislauluja”, eli näitä jonottavalla, ja jotenkin takaaholvatulla äänellä veisattuja manneveisuja, tai värinän kanssa esitettyjä ”joikuja”. Tämä voisi olla mikä tahansa kaunis, melodinen laulu, jonka perusteella sen etnistä alkuperää on mahdotonta määrittää.
Näin jälkikäteen en osaa sanoa tästä bändistä mitään mutta tällaista musiikkia he ovat kuitenkin nettiin ladanneet, ja minä olen siitä myös pitänyt. On niitä huonompiakin lauluja tehty ... ja ainakin niillä näyttäisi olevan todella lystiä keskenään.
Dana Lyonsin lehmälaulu on humoristinen, ja muistuttaa tyyliltään suomalaisen Mikko Perkoilan lauluja (mitä suurimmassa määrin). Humoristisen laulun tekstin värkkääminen on vaativa juttu, ja hauskoissa riimityksissä on helppo luisua surkuhupaisuuden puolelle. Tietenkään lehmät eivät käyttäydy niinkuin Lyonsin laulussa kuvataan, vaan marssivat kiltisti sisään ahtaasta portista – niinkuin muuten tekevät ihmisetkin.
David Bowie levitti musiikkiaan myös ilmaiseksi netissä, ja tämä Heroes-Helden -biisi liittyi aluperin Berliinin asemanlapsista tehtyyn elokuvaan. Tässä osa tekstistä on esitetty saksankielellä, ja osa englanniksi. Bowie vietti jonkin aikaa elämästään Saksassa, ja tältä ajalta siis on peräisin tämäkin biisi, jota monet pitävät Bowien parhaimpana.
Jesse Sykes ei jäänyt pelkäksi IAC -nettimuusikoksi, vaan on esittänyt musiikkiaan muuallakin, ja ilmeisellä menestykselläkin. Minuun tämä biisi teki aikanaan suuren vaikutuksen, sillä laulajan antamumuksellisuus suorastaan puskee läpi. Tämä on jotakin aivan muuta kuin nuorten suomalaisten naislaulajien ässävikainen pihinä ja älähtely.
Tälläkin tavalla siis voi musiikkia tehdä. Tässä on biisi joka muistuttaa melkein kaikkia muita biisejä, ja kun tämä kuuntelee, on kuullut jo useimmat maailman suosikkibiiseistä. Rentoa rynkytystä, joka etenee kuin pomppiva juna pitkin rataa kumpareelta kumpareelle, ja lopulta jossakin jontkassa sijaitsevaan aseman monttuun.
En tiedä mikä tämä MATI HARI oli, mutta tällaisia biisejä tekivät monet kotistudioissaan sekvenssereillään ja luuppiohjelmillaan. Tässä on jotakin Darudemaista vedättelyä, ja ei ole ollenkaan poissuljettua, että nämä (tai tämä) olisivat suoraan käyttäneet samantapaisia kujeita kuten Darude, joka ei osannut itse juurikaan soittaa ainuttakaan instrumenttia.
Shawn Colvin on esiintynyt muuallakin kuin netissä, ja hänen esityksensä teki ainakin minuun jonkinlaisen vaikutuksen, koska siinä on jotakin appalakialaista meininkiä. Yksinkertaista jumputusta, jossa ei ole juuri muuta kuin protestanttista sanomaa, jonka mukaan kaiken tulee mennä niinkuin aina ennekin. Miehet ovat näissä veisuissa miehiä ja naiset naisia, eikä mitään nepparihuulia, tai tatuoituja hirvityksiä.
Sheryl Crow on sellainen kuuluisammanpuoleinen kantrimuusikko, joka on esittänyt myös popahtavampaa waining road -musiikkia (tai miksi sitä nyt tässä sanoisi). Hän on esiintynyt melkein kaikkien vähääkään nimekkäimpien muusikkojen kanssa, kuten Mick Jaggerin, Willie Nelsonin, Emmylou Harrsin - ja niiden kaikkien muidenkin kuuluisten muusikoiden kanssa.
Tom Waits on oman tiensä kulkija, ja vaikka miehen ääni on tässä käreä, niin on sillä sellaisiakin lauluja, joissa lauluääni on normaali, ja jopa pehmeä. Minusta tämä käreä ääni on paljon parempi, ja sanottava saa enemmän sisältöä. Erityisesti eräästä tupakkakauppiaasta kertovassa elokuvassa miehen esittämä laulu (Innocent When You Dream) on unohtumaton.
Tämä ei ole sama John Henry -tarina, jossa mies ei osannut muuta kuin heiluttaa lekaansa, vaikka sotaan pyydettiin, vaan tämä on ihan toinen juttu. Eihän tietyn biisin nimen käyttö mitenkää estä kaikkia halukkaita käyttämään sitä, sillä tekijänoikeudet eivät ulotu ihan niin pitkälle.
Willie Nelson on se tähtilippupipoinen jäbä, joka esiintyy melkein jokaisella kantrifestivaalilla, ja melkein kaikkien kanssa. Sen ”amerikkalaisuus” ärsyttää siksi että se viittaa liian selkeästi trumplandiaan, ja nurkkakuntalaiseen punaniskaisuuteen. Siihen vanhaan, ohuttukkaiseen hemmoon joka on oleviaan presidentti. Samalla se viittaa nyös illuusioiden kuolemaan. Trumpin älyttömän toiminnan myötä amerikkalaiset ovat todella paljastaneet oman olemuksensa, itsekkyytensä, ja ahdasmielisyytensä - ihan lipputangon nuppia myöten. Willie Nelson -parka, joka saa kantaakseen kaiken syyn, vaikkei olekaan varsinaisesti sen syyllisempi kuin muutkaan. Se vaan on Willien vika.