Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On the 12th October in 2016
Kun ryhdyin päivittelemään näitä sivuja tulin huomaamaan, että Realnetworks on tehnyt ruman tempun, ja vetänyt kaikki ilmaiset työvälineet pois netistä, joilla pystyi helposti luomaan .RA ja .RM -tiedostoja. Työvälineitäni olivat ennen Real Producer ja Real Encoder, joita ei siis ole enää tarjolla, ja jos jotakin löytyy, ne eivät toimi ainakaan Macissa. Minulla nyt sattuu olemaan asennustiedosto Real Producer 11.1 -ohjelmaversiolle, ja se jopa asentuu Windows 10 -järjestelmään, kuten voit todeta ylläolevasta kuvasta. Onhan toki olemassa joitakin erillisiä konversio-ohjelmia, mutta niistä käyttökelpoiset ovat maksullisia, ja suurin osa niistä toimii tavallaan väärään suuntaan, eli konvertoivat Real Media -formaatista nykyisin yleisiin, muihin formaatteihin. Olen käyttänyt AAC -tiedoston konvertoinissa Freac Free Audio Converter -ohjelmaa.
La Paloman on säveltänyt Sebastian de Yradier (Sebastián de Iradier y Salaverri) (1809-1865), joka oli baskilaissyntyinen säveltäjä; hän loi tämän biisin mahdollisesti heti Kuuban kautensa jälkeen, palattuaan takaisin Eurooppaan. La Paloma on juuri sellainen laulu, jonka toivoisin soitettavan esimerkiksi omissa hautajaisissani, jos niitä nyt ylipäätään koskaan järjestetäänkään. Paras vaihtoehto olisi polttohautaus, jossa mahtava, ja pramea tammiarkku(ni) soljuisi majesteettisesti kuljetusmattoa pitkin loimottavaan uuniin, uhkean musiikin säestämänä. Toivebiisi olisi tietenkin Kraftwerkin Radiactivity. Ihmiset voisivat katsoa palamistani uunin kyljessä olevasta isosta ikkunasta. Herkimmät läsnäolijoista saattaisivat jopa ryhtyä parkumaan, kun huomaisivat lompakon ponnahtavan kuolinkauhtanan poimuista palopöydälle, ja isojen setelien levitessä ympäri uunia. On epätodenäköistä, että he katuisivat mitenkään pahoja tekojaan tai muistelisivat syntejään. Kaikkein todennäköisin vaihtoehto – ainakin minun tapauksessani – olisi se, että kaikki katselisivat tapahtumien kulkua asiallisen ynseinä, ja kuivin, taatusti kyynelettömin silmin. Nyss siitä saatanasta vihdoinkin päästiin! Vieläkin todennäköisempää on, että ne vain heittävät ruumiin jonkin hiekkamontun perälle, tai avaavat arkun päässä olevan luukun ja kippaavat ruumiini siitä komeassa kaaressa yhteishautaan, tai eivät viitsi tehdä sitäkään. Tekevät niin sanoakseni mootsartit. Tai sitten jättävät vaan johonkin tienpenkalle haisemaan, tai ripustavat pää alaspäin roikkumaan kaupungin muurille, tai huoltsikan telineisiin, niinkuin Mussoliini-vainaan. Pelotukseksi muille: älkää aukoko päätänne! Eivätpähän arvanneet Ruandan vääränväriset, ja vääräheimoiset alkuasukkaatkaan, että muutamana kauniina päivänä yli miljoona heistä hakattaisiin viidakkoveitsillä kuoliaiksi. Sinne ne vaan jätettiin lojumaan, kuka nyt minnekin. Ja vaikka toisin väitettäisiinkin, sama voisi tapahtua myös täällä, sillä eihän sitä tarvitsisi muuta kuin toistaa voimalla samat teloitustyöt mitkä monien mielestä jäivät kesken vuosina 1917-1918. Joka tapauksessa: minut haudataan halvimman taksan mukaan, kuten juopot ja muut ravunsyötit. Mikkelin kaupungin käpyhaukkaa muistuttava sosiaalisihteeri muisti aikanaan minullekin aina painottaa sitä, että sen halvimman taksan mukaan, sen halvimman taksan mukaan sitten, kun joku onneton juoppo heitti kepakkonsa nurkkaan. Olin näet siellä aikanaan pari vuotta sosiaalitarkkaajana. Käpyhaukka koki näet valvovansa yhteiskunnan etua, vaikka jotkut vainajista olivat sentään olleet sodassa mukana, ja siten ainakin jonkinsortin sankareita. Jonkinsortin maksiimina tuntui siellä olevan se, ettei kenellekään olisi saanut antaa mitään, ja että kaikkia köyhiä oli kyykytettävä ja nöyryytettävä. Ja kaikkein ahneimpia siellä olivat erilaiset virkaheitot lakimiehet, jotka olivat käyttäneet opintoihinsa parikymmentä vuotta, ja jotka toimivat rahasta milloin minkäkin asian bulvaaneina, ja veivät aina myös tuhkat pesästä, ja olivat natseja ja rasisteja niin man perusteellisesti. He ulosottivat aina lähes kaiken, ahneuksissaan, ja jättivät uhreilleen vain tynnyrin ja kuitin. Oli se näiltä osin taatusti sellaista aikaa, etten takuulla kaipaa sitä takaisin. Mutta toisaalta: hautajaisethan ovat toisaalta pelkkää hurskastelua alusta loppuun, jos niitä minulle järjestettäisiinkin, sillä ihmiset ovat tosiasiassa toisilleen luteita koko muun elämänsä ajan. Sinne vain tulisivat hurskastelemaan, saatanat. Mutta takaisin La Paloma -lauluun, mikä tarkoittaa suomeksi käännettynä kyyhkystä, ja se edustaa tässä jotakuta merellä tyrskyihin kuollutta miestä, joka valkoisen linnun hahmossa tulee tapaamaan rannalla odottelevaa rakastettuaan. Onhan näitä kuvitelmia. Tosiasiassa näet kukaan ei palaa mistään takaisin, ja useimmat asiat jäävät sovittamatta, ja sopimatta. Merimieskin on todennäköisesti huseerannut umpikännissä prostituoitujen kanssa jokaisessa satamassa, ja parannellut kotikonstein merimatkojen aikana jalkovälin tienoille ilmestynyttä, kiusallista kirvelyä ja kutinaa. Muistele siinä sitten sitä rannalle jäänyttä kalvasta neitoa, joka kuitenkin on ilakoinut muiden kylänpoikien kanssa, ja on jo monastikin piässy heinälatoon tiukkoomaan. En kuitenkaan tiedä olisiko joku edes joskus todella palannut kyyhkynä armaansa luo, mutta toisaalta entisaikoina ihmisten elämän painopisteet olivat erilaiset, ja nykyajan ainainen seksinälkä oli tuntematon asia. Tiivis, vuosikausien odotus toteuttaa itsensä, ja jopa nurkassa lojuva luuta voi muuttua kaivatuksi armaaksi. Mistäpä me sen nyt niin varmasti tiedämme?
Ylläolevasta kuvasta voitte nähdä, että vaikka ihmiseltä vidäänkin tavarat ja mammona, niin ahneus jää silti jäljelle. Kuvassa oleva henkilöä saattaa näyttää tiinalymiltä, mutta oikeastihan kyseessä on hortonomi Alma-Hintriikka Mäkelä-Kikander Torveelan kylästä, joka testaa aistinvaraisesti sadon kypsyyttä, ja joka lähtee aamuisin (hielle haisevia kainaloitaan mietteliäästi raavittuaan) Torveelan osuuskauppaan satoaan myyskentelemään, ja piehtaroimaan kauppiaan kanssa futonipatjalla kaupan takahuoneessa.Vaikka suuria tunteita vielä esiintyisikin, on niiden näyttelemisen taidon aika on mennyt peruuttamattomasti ohi. Olen tehnyt tähän lauluun omat sanat, vaikka en ole koskaan ennen lukenut niin tarkkaan käännettyjä sanoja kuin mitä laulun aiemmassa suomennoksessa on; siinähän suorastaan hehkutetaan sitä mertemme verten liturgiaa. Minusta tuollainen lyrikointi on aina ollut yliampuvaa, tai kun sanotaan, että aavalle meren mä läksin purrellain, sillä eihän miekkonen toki laivaa omistanut, vaan oli siinä jonkinsortin kansimiehenä, tai matruusina. En tunne sen tarkemmin merimiessanastoa, mutta tuskin nämä parkiintuneet merimiehet ovat käytäneet tuollaista tuulikannelkieltä. Sen pitemmittä puheitta, La Paloma!
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
Mini-Mac, Acer XC-605, RealProducer 11.1 for windows, CoolEdit Pro 2.0 for windows, and Audacity