Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Oli se aikaa se – se DOS -käyttöjärjestelmän kanssa taistelu, joka alkoi 1980-luvun alkupuolella, kun Jyväskylän yliopiston filosofian laitokselle hankittiin ensimmäiset PC-tietokoneet. DOS-koneiden ajanlasku alkoi vuodesta 1980, ja siten historia heitettiin tavallaan romukoppaan. Näissä filosofian laitoksen koneissa oli mukana pelkkä MS-DOS 1.2 -käyttöjärjestelmä, ja matikan laitokselta lainaksi kopioitu WordStar -ohjelma. Opiskelin konetta ja mainittua järjestelmää intensiivisesti muutaman viikon ajan ihan yötä myöten, ja pian olin luonut itse joukon BAT -eräajoja, ja värkkäsin tekstejä EDLIN -ohjelmalla. Sain niinikään lainaksi GWBASIC -tulkin, ja MS-DOS -järjestelmässä oli jonkinlainen debuggeri, jolla saattoi korjata mahdollisia ohjelmien virheitä. Tein minä itsekin GWBASIC -tulkilla pieniä ohjelmiakin, mutta minusta ohjelmien värkkääminen on aina ollut jotensakin ikävää puuhaa. GWBASIC -tulkki oli tarkoitettu koneisiin, joissa ei ollut IBM -rommeja, jolloin työkaluna olisi ollut BASIC. Laitoksen koneet olivat siis klooneja, joissa fyysiset rommit ohitettiin ohjelmallisesti. Sitemminhän koko DOS-järjestelmä on unohdettu. Hyvä kysymys onkin, miksei yliopistoissa opeteltu käyttämään linuxia? Eiväthän ne tienneet linuxista mitään, koska Linus Torwalds oli 1980-luvulla vasta nulikka, ja vuonna 1980 vasta kymmenvuotias. Linux olisi ollut ihan hyvä valinta suomalaisille yliopistoille.
Linux Mint on jotenkin puolitaitoinen ajamaan DOS-ohjelmia, ja sille täytyykin opettaa tämä taito ihan kädestä pitäen. Ensin tarvitsee tosin asentaa doslinux -ohjelma, ja osoittaa se oletusohjelmaksi, jolla avataan DOS-ohjelmia. Windowsiin ja mäkkiin on paljon helpompaa asentaa DosBox -emulaattoriohjelma. Kerron tämän kaiken siksi, että teidän olisi helpompi kokeilla itse millaisia nämä DOS -ohjelmat olivat.
Jossain tietokoneurani vaiheessa mukaan tuli Norton Utilizer 4.5 -ohjelma, jossa oli mukana NU-ohjelma, jolla saattoi avata ohjemakoodia ja muokata sitä. Koodi oli useassa tapauksessa tiivistetyssä tai salakirjoitetussa muodossa, ja lähdekoodia ei olisi voinut avata jo siksikään, että tiedostojen koko olisi pakkaamattomana ollut liian suuri PC -pöytäkoneilla käsiteltäväksi, ja keskusmuisti olisi loppunut kesken. NU -ohjelmaa älykkäästi käyttämällä, ja puolet oikein arvaamalla saattoi ohjelmien tiedotteita muuttaa, koska useimmiten ohjelman tekstiviestit olivat näkyvissä. Ostin jossakin vaiheessa WordPerfect 4.1 -ohjelman, jossa oli mukana hupaisa BEAST-ohjelma. Avasin sen NU -ohjelmalla, ja laitoin sinne omia tekstejäni, joista esimerkkinä ylläolevassa kuvassa näkyvä muunneltu BEAST -ohjelman liittymä. Ohjelma oli täysin toimiva, sillä ohjelman koko ei kasvanut NU -ohjelmalla tekemieni päällekirjoitusten myötä – ja kun en kirjoittanut mitään varsinaisen ohjelmakoodin päälle.
Ylläolevassa kuvassa on NU -ohjelmalla ”käsittelemäni” DOS -opasohjelma, josta tein useampiakin versioita. Minulla ei ole tietoa siitä kuka – tai ketkä tämän ohjelman tekijät olivat. Jotta olisin saanut ympättyä ohjelmaan jotakin ”omaa”, jouduin käsittelemään ohjelman LUE -aputiedostoa. Vaikka jouduinkin tekemään pari muutosta itse ohjelmakoodiin, niin muutokset kohdistuivat pääasiassa mainittuun aputiedostoon.
Ohjelman varsinainen koodi oli erillään, ja sisällöstä vastaavat tiedot taas erillään – mikä oli ihan hyvä juttu näin ohjelmoija-amatöörin kannalta. Olihan tämänkin ohjelmamontteerauksen teko aika hankalaa silti, mutta ohjelma toimi tekemieni muutostöiden jälkeen ongelmitta. Tosin MS-DOS 3.2 järjestlmänä on jo autamatta vanha, ja kukaan ei sitä sellaisenaan enää käytä – eikä tarvitsekaan. Olen joskus ajatellut, että minkä hakkerin maailma minussa menettikään – kun minusta ei tullut taiteilijakaan. Kokeilin noihin aikoihin Bat2exe -ohjelmaa, jolla saattoi muuntaa BAT -eräajoja EXE -ohjelmiksi. DOS -järjestelmässä nämä olisivat olleet kova sana, sillä ohjelmien koodi olisi ollut tiivistettyä, ja siten hankalaa lukea tai avata. Olisi voinut luoda EXE -ohjelman, joka olisi tuhonnut hakemistoja, tai tiedostoja, ja jonka tietokoneen käyttäjä olisi voinut laukaista vaikkapa vahingossa.
Rhessmaster -ohjelma on tekemäni humoristinen muunnos Chessmaster 2000 -ohjelmasta, jossa esimerkiksi ”shakki” oli korvattu ”Got you” -ilmauksella (tai jollakin vastaavalla, ja ”black” oli ”freak”. Luulisin, että jollakin pöytälaatikoiden perillä saattaa lojua kopio tästä muokkaamastani ohjelmasta. Se oli täysin toimiva, sillä tekemäni muutokset eivät vaikuttaneet ohjelman kokoon. Ohjelmassa oli jonkinlainen sisäinen tarkistusmekanismi, jossa varmistettiin ettei ohjelman fyysinen koko ollut muuttunut. Lähetin yhden muokkaamistani versioista eräälle Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksen hemmolle, mutta en tiedä, naurattiko tämä häntäkään, tai jakoiko hän tätä eteenpäin. Tuskinpa vain. Internettiä ei näet vielä ollut meille olemassakaan.
Suurena humoristina muokkasin erästä käsiini sattunutta ”tietokantaohjelmaa” siten, että se muuttui humoristiseksi kaupparatsumaailman esitykseksi, ja teki pilkkaa bisnesajattelusta yleensä. Elettiin näet vielä nousukautta, ja tulevaisuususko oli mahtava. Aika moni uskoi kohoavansa kukkulan kuninkaaksi. Bisnesihmisille tyrkytettiin erilaisia esityksiä, jotka oli sovitettu DOS -koneille. En tiedä auttoivatko nämä pätkänkään vertaa yrityksiä menestymään aiempaa paremmin, mutta minusta nämä tietokone-esitykset olivat hupaisia – varsinkin seljälkeen kun olin tehnhyt niistä vieläkin hupaisampia.
Tässä esimerkki ”Tietolaarin” eräästä alasivusta, josta älykäs ihminen voi jo nähdä mistä tässä esityksessä oikein tuulee. Tällä tavoin komedia marssii ihan väkisin pönöttävään bisnesmaailmaan, joka ei ole koskaan kyennyt nauramaan itselleen. Muille kylläkin. En levittänyt tätä(kään) ohjelmaa sen laajemmalti, tai edes kaupannut sitä kellekään. Tein muutamia uniikkeja versioita niille ihmisille, joita uskoin tuolloin tuntevani. Vaan enpäs tuntenutkaan. Kaikki ovat hävinneet kuin pieru Saharaan.