Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Klikkaa tästä palataksesi takaisin etusivulle - Click here to return back to the main menu
Klikkaa tästä siirtyäksesi MP3.COM Infosivulle - Click here to jump to the MP3.COM infopage
Olen siirtänyt tänne aiemmin tällä sivulla olleita MP3.COM -jorinoitani, jotta sivu olisi selkeämpi käyttää – eli tarjolla olisi vain Ogg Vorbis -tiedostojen latauslinkit, ja lyhyt tiivistelmä MP3.COM -palvelimen lyhyestä, mutta loistokkaasta historiasta, sillä juuri historiaa on meidän paljosta kiittäminen. Ilman historiaa ei nimttäin olisi mitään kerrottavaa mistään. Nyökkisimme vain tosillemme älyttöminä - Madin mongoloidipojan virne suupielessä.
Vuonna 1997 Michael Robetson ja Greg Flores ostivat MP3.COM -domainin, kaiken perustana Z Company, joka taas koostui useista webbisaiteista, kuten FILEZ,COM, WEBSITEZ.COM ja SHAREPAPER.COM, jotka omisti Lars Matthiasen. Flores oli seurannut FILEZ.COM hakuja, ja huomannut että suosituin hakusana oli "mp3". Tarvittiin vain domain, joka ohjaisi hakijat luokseen -joskin systeemiä piti vielä kehittää. Itse MP3.COM -systeemin perustana olikin opiskelijoiden kehittämä hakukone, nokkamiehenä Tor Egge, joka myöhemmin perusti FAST SEARCH -hakukoneen. Laulaja Alanis Morrissette investoi yhtiöön senjälkeen kun se oli sponsoroinut yhtä hänen kiertuettaan. Useita tunnettuja taitelijoita liittyi pian artistikaartiin, kuten Johnny Cash, David Bowie, Peter Townshed, ja monet muut – ja tietenkin valtaisa joukko kotitarvemuusikkoja – minä muiden mukana. TRUSONIC joka oli MP3.COM -bisnessyksikkö, hankki 250,000:n artistitin lisenssit, eli 1,7 miljoonan biisin oikeudet. Monien tekijänoikeusoikeudenkäyntien jälkeen tuli MP3.COM -yhtiölle loppu. Jotakin koetettiin vielä pelastaa, ja TRUSONIC kävi kimpaan GARAGEBAND.COM -yhtiön kanssa elvyttääkseen artistiliitymät, ja vuonna 2009 tuli ilmoitus, että valtava materiaali siirrettäisiin LAST.FM -palvelimelle. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja valtava musiikkimateriaali hävisi elektroniseen historiaan. Tai ei ihan kaikki hävinnyt, sillä monet yksityishenkilöt olivat ladaneet ja tallentaneen musiikkia omaksi ilokseen MP3.COM -palvelimelta, mutta eihän sitä nyt enää voi julkaista MP3 -tiedostoina, vaan vapaana Ogg Vorbis -formaattina.
En saanut koskaan tietää kuka tämä kyseinen muusikko olikaan, mutta kylläpä hemmo osaa juoksuttaa oikein viimeisen päälle. Vauhti on hiljainen mutta mukaansatempaava, ja jotakin mystistä tässä kyllä on.
Gary Rext Tanner on amerikkalainen, ja valitteli kovin hellettä kiitossähköpostissaan kun laitoin biisin soittolistalle – kun meillä oli niihin aikoihin varsin viileää. Minusta miehen tapa laulaa on rehellinen ja mutkaton – eräänlainen amerikkalainen Kari Tapio. En tiedä jatkoiko hän musiikin tekemistä, mutta olisi kannattanut jollei jatkanutkaan.
Jake Voutilainen soitti aikanaan Battaglia -yhtyeessä, jonka näin kerran Jyväskylän yliopiston juhlasalissa kitaraa soittamassa, ja pitämällä toista kättään korvan takana. Lieneekö ollut merkki mikserille lisätä tai vähentää soittimen volyymiä. No, sittemmin hemmo muutti Yhdysvaltoihin, ja opiskeli siellä musiikkia, ja otin hänet mieluusti MP3.COM soittolistalleni.
Jerry K on (hänestä annetun kuvauksen mukaan) enemmän tai vähemmän laitapuolen kulkija – outlaw. Mene ja tiedä tästä mutta kyllä musiikki pelaa, ja sehän se tässä on tärkeintä.
Bowie ehti vaikuttaa myös MP3.COM -palvelimella, ja tarjosi sinne mahdollisesti Berliinissä tallennettua kaksikielistä Bahnhof -versiotaan, ja mielestäni se on parempi kuin yksinomaan englanninkielinen versio. Sain minäkin tältä hemmolta joskus viestin, jossa se kehui Seitsenpistepirkkoa.
Tunnetumpi versio tästä lienee Paul Simonin laadukas esitys. Kyllä tämä minun soittolistoilleni aikanaan kelpasi vallan mainiosti. Esittäjä oli sellainen lievästi pyylevä typpi – niinkuin nuoret amerikkalaiset nyt ovat. Liikaa hampurilaisia ja sipsejä, ja liikaa loikoilua.
En tiedä tästä yhtyeestä mitään, mutta aikanaan tämä esitys teki minuun vaikutuksen – vaikken oikeastaan tuntenut biisin historiaa, tai sitä ketkä sitä olivat esittäneet. En todellakaan ole mikään musiikin kävelevä sanakirja!
Sitä ollaan mustilainen, ja lehmityttö – mutta mikä ettei – kyllä se passaa. On tässä ihan selvää kantrinjumputusta – ettei sen puoleen. Hytkykää mukana parhaanne mukaan, sillä sen enempää ei voi vaatia itse-kultakaan.
Löysin aikanaan hauskalta kuulostaneen biisin ja lisäsin sen MP3.COM -soittolistalle, mutta näin myöhemmin en löytänyt netistä enää biisin tekijää tai esittäjää, koska olin polttanut MP3 -tiedoston CD-levylle, ja tekijä jäi siten tuntemattomaksi, mutta olkoon sitten vaikka Unknown Artist, kun ei muuta tietoa ole.
Kuuntelin aikanaan korvat suitsinrenkaina kun tämä nuori tyttö päästeli tätä laulua, ja liitin heti kiitollisena biisin soittolistalleni MP3.COM -systeemissä. Meinasi mäkivyöt ihan väkisin löystyä ja ohjakset sotkeutua.
Tämän hemmon jotkut väittävät muistuttavan minua musiikintekijänä, ja onhan tässä jankkauksessa jotakin perin tuttua – toki. Jollei jollakulla ole jokamiehen järkeä niin ei sitten ole – ja se on sanottu tässä laulussa myös lyhyesti ja ytimekkäästi.
Tämä hemmo lähetti aikanaan minulle pari sähköpostiakin, ja kiitteli kovasti kun lisäsin hänet MP3.COM -soittolistalleni. Myöhemmin havaitsin että hemmo oli tenyt muutaman videonkin, tai esiintynyt ainakin yhdessä niistä yhdessä poikansa kanssa. Hän lauloi ja soitteli Cajun -musiikkia, ja hallitsi pitkälti kahtakymmentä instrumenttia.
Tämä hemmo mainosti itseään MP3.COM -palvelimella ihka epäaitona plastiikkicowboynä, joka oli ikäänkuin kiedottu karamellipaperiin; oli cowboybootsit ja kaikki. Rekvisiitta siis on ihan kohdallaan. Laulu kertoo taivaanrannan hampparista, joka ei asetu oikein mihinkään, ja pysyttelee koko ajan lähtöasemissa asemien lähellä.
Curtis Case on taitava tekemään lauluja jotka ovat melkeinpä toistensa kopioita, ja ne on myös sovitettu samalla muotilla. Näin niitä lauluja pitää tehdä – että niitä nopeasti voisi oppia, ja ympäröivä äänimaisema olisi rauhoitavan samanlainen ihan koko ajan.
Tämä kyseinen hemmo lauloi ballaadeja, ja hyvin lauloikin – oikein värisevällä äänellä. Tämäkin margariinikukkuloista kertova laulu ilmaisee kaipuuta margariinikukkuloille, jotka lienevät olleet osaa miekkosen lapsuuden maisemaa.
Suomessa Hektoori on laulanut tämän biisin aika tavalla samoin kuin Jim Brannigan – joskin hieman vähemmän ääntään värisyttäen Jim on ihan kelpo veikko (he's a jolly good fellow). Hektoori itse on pysytellyt koko ikänsä tiukasti kaupallisella linjalla. Jim Brannigan ei.
Vanhemmalla iällään Johnny Cash liittyi MP3.COM -artistien hupenevaan joukkoon, ja oli niitä viimeisiä vanhan kaartin urhoja jotka vielä ehtivät mukaan. Niihin aikoihin hänellä oli jo kotonaan jonkinlainen studio, ja paljon sanottavaa.
Olin tämän Wahya-hemmon kanssa eemailitse tapahtuneessa kirjeenvaihdossakin, ja sen kanssa puhuttiin paljon intiaaniasiaa, mutta kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, viilenivät usalaisten suhteet eurooppalaisiin, ja usalaiset ryhtyivät joukolla röykyttämään ranskalaisia, ja syyttivät näitä luopioiksi. Intiaaniasiakin jäi sekin taka-alalle, koska äkkiä intiaanitkin muuttuivat niin usalaisiksi niin usalaisiksi, että pahaa teki. Eivät enää itkeneet menettämiään preerioitaan, ja sen pöljä presidentti Trump rakennutti väkisin öjlyputken niiden maiden läpi että kohisi. Jos MP3.COM olisi saanut pitää luomansa yhteisön, eivät valkkujenkit olisi ahdistelleet vääränvärisiä pois ihannemaastaan, ja rakentaneet muuria Meksikon rajalle. Eihän urhojen ja vapauden maa sellaisia tekisikään, sillä tähtilippu hulmuten kohoaa – mutta vain valkuille. Trumpin eläkeläisukkoporukka haluaa sellaisen urhojen maan, jossa on vain valkkuja, eikä sitten muita olekaan. Ne ovat kuten jänikset jotka kätkevät päänsä pensaaseen, koska vain siten voidaan heidän mielestään estää ilmaston lämpeneminen. Kun MP3.COM ajettiin aikanaan alas, tämä löyhä muusikkoyhteisö hajosi, eikä kukaan koonnut sitä uudelleen.
Sebastian Beck ei tuottanut Google -hakukoneessa toivomiani osumia, paitsi jonkun saksalaisen palloilijan, tai muunlaisen urheilijan. Beck teki aikanaan mielestäni varsin hyviä etnobiisejä, kuten tämän nyt kuultavan joikalaulun. Jos minulla olisi edes joskus ollut käytettävissäni hyvät musiikintekolaitteet, olisin varmaankin tehnyt niillä jotakin tällaista, mutta kun ei ole ollut. Nyt hyvän kotistudion perustaminen olisi jo myöhäistä, vaikka rahaa siihen olisikin, koska aika saattaa loppua kesken, ja hyvät laitteet jäisivät lojumaan tyhjän panttina. Hyvä että edes Beck on näitä aikanaan tehnyt. En juurikaan tätä kaveria tunne henkilökohtaisesti, enkä tiedä hänestä muuta kuin että hän kuului siihen skandimaavisten etnomuusikkojen harvalukuiseen joukkoon, joka teki musiikkiaan käyttämällä syntetisaattoreita sun muita, ja joilla kaikilla lienee ollut studio kaikkine vempaimineen.
Man Wolf Strayhorn on amerikanintiaanitaustainen muusikko, joka vaikutti myös MP3.COM -systeemissä, ja lisäsin mielelläni hänenkin humoristisen biisinsä soittolistalleni. Kun liityin itse MP3.COM -palvelimen käyttäjäkuntaan, en ollut aiemmin kuullut lainkaan perinteistä intiaanimusiikkia – saati sitten uudempaa -vaan minulla oli pelkästään mielikuva jostakin haijaijaijaijaijaijaa – musiikista. Ei tämä Strayhornin musiikki mitään perinteistä intiaanien musiikkia ole, mutta hän esitti sitä kiertäessään intiaanireservaateissa, ja tavallaan se on jonkinlaista intiaanikantria. Valitettavati omat tietoni amerikanintiaaneista perustuivat etupäässä lännenkirjoihin ja erilaisiin villiä länttä muka kuvaileviin sarjakuvalehtiin, sekä amerikkalaisiin, mustavalkoisiin elokuviin. Intiaanit olivat näissä aina niitä, jotka kierisivät hihkuen satulattomilla hevosillaan suojausrinkiin asettuneita vaunuja, ja ampuivat lähinnä summittaisia ilmalaukauksia, osumatta juuri kehenkään – kun taas vaunukaravaania puolustavat valkoiset maahantunkeutujat pudottelivat heitä satulasta tarkoin laukauksin kuin sirkuksen ampumaradalla – vähän samaan tapaan kuin ne ampuivat junista biisoneja huvikseen. Sitten alkoikin jo kuulua sotatorven pärinää, ja paikalle saapui ratsuväki, ja harvat hengissäsäilyneet intiaanit ratsastivat pakosalle. Näinhän se yleensä meni. Tässä laulussa on kuitenkin havaittavissa kriittisempiä äänenpainoja valkoisten ahneudesta, ja nyt näin kuun valloituksen taas alettua kunnolla, ovat laulun sanat entistäkin ajankohtaisempia.
En ole varma kumpi noista on biisin nimi – tämä ”Shakti” -vaiko ”Deeper in Zen”. Niin tai näin, tämä on Psych Trance -tyylistä jumputusta. Oli aikanaan erittäin vaikuttunut tästä, mutta tietokoneen äänentoistokyvyt olivat tuolloin erittäin rajalliset. Tällainen musiikki vaatii hyvät kamat – kaikessa suhteessa.
Tämä artisti on asunut ainakin jossakin vaiheessa Vehmersalmella, joka sijaitsee lähellä Kuopion kaupunkia. Pidin biisistä aikanaan senverran, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimelle. Tämä kaveri oli kuulemma menettänyt tietokonerikon vuoksi tämän biisinsä, ja kenties muitakin, ja oli iloisesti yllättynyt, kun minulla oli tästä edes jonkinlainen versio. No, eihän minullakaan olisi tätäkään biisiä ollut, jollen olisi tehnyt säännöllisesti tallennuksia CD -levylle. Tosin täytyy sanoa, että enhän minä nyt ihan kaikkea tallentanutkaan. Tällä hetkellä minulla on noin 70-80 biisiä, jotka olen itse imuroinut MP3.COM -palvelimelta. Se ei ole lopultakaan kovinkaan paljon.
Tämä artisti esittää kauniin laulun, joka ei tosiaankaan voi kertoa filosofista, jotka ovat varsin yksitotista sakkia – vähän samantapaisia kuin matemaatikot ja insinöörit. Kukaan ei voi olla yhtä yks'niitinen kuin filosofi – paitsi ehkä toinen filosofi. Näet nyt tässä punaisen läikän...
Tämän ”bändin” mahdollisista taustoista minulla ei ole mitään tietoa, mutta minusta biisi oli aikanaan senverran kekseliäs, että liitin tämänkin eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Parasta biisissä on mielestäni lopussa kuuluva nauru, ja biisin keskivaihella moneen kertaan toistettu se on kissa ja Kaisa Puunenä. Mitähän nuokin tarkoittanevat? Varmaankin jonkinlaista sisäpiirihuumoria! Voi kuitenkin sanoa, että tämä yhtye ei noussut koskaan maineen kukkuloille, vaikka epäilen, ette se sinne koskaan oikein pyrkinytkään. Joku koiranleuka lienee ollut asialla, mutta tässä tapauksessa sanget taitava koiranleuka.
Tämä Kuopiolainen lastenmusiikkiyhtye antoi aikanaan panoksensa MP3.COM -palvelimelle tässä erittäin huolellisesti äännetyllä biisillä, jonka liitin soittolistalleni. Minä itse en ole koskaan ääntänyt näin huolellisesti englantia - ja konsonantteja painottaen.
Tämä bändi on kotoisin Itäsuomesta (Ehkä Lieksasta, tai jostakin vastaavasta p-r-s-r-e-i-k-ä -paikasta kumminkin), eli nämät olivatten niin sanotusti Karjalan poikii. Melkein samaa bändinimeä (Cosmos Cowboys) käyttää myös eräs ruotsalainen kantribändi, joka on soittanut tällä kyseisellä nimellä jo yli 20 vuotta. Sillä on samanniminen nettisivukin. Ruotsalaiset osaavat varastaa kaiken! Mikseri.net -palvelimelta voit löytää ihan samannimisen yhtyeen, ja he taas ilmoittavat, että heidän bändinsä olisi perustettu Tampereella. Voi ollakin, mutta voip' olla niinkin, että kyseessä on ihan sama bändi, joka soitteli alunperin koulupoikakokoonpanossa Lieksassa – mutta voip' olla toisinkin. Koululaisista on vain tullut opiskelijoita. Mene ja tiedä. En minä ainakaan tiedä. Joka tapauksessa Bändirekisteriin on rekisteröity Cosmos Cowboys -yhtye, ja siellä ilmoitetaan bändin perustamispaikaksi Lieksa. Aikanaan, kun pidin nettiradioasemia MP3.COM -palvelimella, valitsin Tilted -biisin, jota pidin bändin parhaana, ja kyllä minusta bändin nimi oli noihin aikoihin nimenomaan Cosmoz Cowboyz. Joitakin vuosia sitten biisejä sai ladattua ainakin eräältä venäläiseltä palvelimelta, mutta nyt ainakin tämä Tilted -biisi on kiven takana. Tämänkin bändin historiasta näkee selvästi sen, että aika monet bändeistä syntyvät kouluissa, ja jotkut bändeistä jatkavat toimintaansa vielä opiskelukaupungeissa, jos bändin jäsenet ohjautuvat samaan kaupunkiin. Kun opiskelut ovat päätöksessä, sammuu bändin toiminta ihan kuin itsestään, ja niin lienee käynyt tällekin bändille
Kaveri osallistui biisillään Assembly -tietokonetapahtuman yhteydessä järjestettyyn kilpailuun, jonka tunnistaa siitä, että siellä on nähtävissä tietokoneita monta rivillistä suuressa hallissa, ja osanottajat ovat siellä yötäkin. Ne juovat siellä Coca Colaa, ja märehtivät hampurilaisia ja pizzoja, jotka ovat yhtäkaikki sitä nörttien ominta ruokaa. Biisi ei kuitenkaan pärjännyt tuossa nimenomaisessa kisassa, mutta oli minun mielestäni senverran hyvä, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Tämä on ehkä ainut merirosvolaulu, jossa puujalalla on merkittävä osuus naisen raskaaksitulossa, ja jossa silmälappua käytetään kondomina. JaPe Kallion myöhemmistä vaiheista en tiedä mitään, ja hakukoneellakaan hänestä ei saa enää juurikaan osumia. Sen kuitenkin tiedän varmasti, etten itse osallistuisi koskaan minkäänlaiseen Assembly -tapahtumaan, koska en minä jaksaisi istua siellä päivätolkulla, tai saati sitten nukkua paskaisella lattialla. Tietenkin, jos sieltä saisi hankituksi seuraa, voisi mennä esimerkiksi patjavarastoon iloitsemaan, koska tuskinpa nörtit nyt sen homman päälle mitään ymmärtävät, ja siksi patjavarastossa olisi runsaasti tilaa, ja siellä saisi öheltää rauhassa.
Rystybanjomies näyttää tässä miten yksinkertainen voi olla omalla tavallaan kaunista – ja onhan se, jos sitä vain kuuntelee rentona ja rauhallisena. Että soittakoon vaikka maailman tappiin kunhan vaan soittaa...
Tämä kaveri on tehnyt levynkin, jossa oli muutama biisi, mutta ei tätä nimenomaista Business -biisiä kumminkaan. Minusta biisi on (vieläkin) senverran hyvä, että liitin tämänkin tästä syystä eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. En tiedä mitään kaverin myöhemmistä vaiheista, ja ne tiedot, jotka olen saanut hankituksi, ovat epävarmoja. Ei oikein viisisi rakentaa ihan kaikkea pelkille olettamuksille ja hypoteeseille, muta todisteiden puutteessa otaksun, että kyseessä on Cliff Richardin orpana, tai vähintäänkin napalanko. Tietenkin suomalainen sellainen.
En löytänyt tämän biisin tekijää enää netistä, mutta kappale jäi mieleeni erikoisen tunnelmansa vuoksi, ja ansaitsee tulla työnnetyksi ameriikan kansakunnan kaapin päälle. Mitään hifiähän tämä ei ole, mutta ei sen aina sitä tarvitse ollakaan. Toisaalta tämä ei ole lähelläkään noisea, joka nyt on yksinkertaisesti useimmiten autotallissa tuotettua melua, joka oli aikanaan suositua erityisesti Japanissa.
Eräs mielenkiintoisimmista MP3.COM -palvelimelta löytämistäni artisteista oli epäilemättä Apache Indian, jonka henkilöllisyys taisi jäädä minulta aikanaan piiloon. Samanniminen artisti löytyy tosin MySpace -palvelimelta, mutta en ole lainkaan varma, että kysessä olisi sama henkilö. Biisi Independant Girl teki ainakin minuun valtavan vaikutuksen, ja liitin sen omille soittolistoilleni, eli nettiradiooni. Minua on aina miellyttänyt tällainen kattilankansimusiikki, jonka sofistikoituneempaa päätä edustavat steel-rummut. Jokainen juopporemmi pystyy tuottamaan jotakin samankaltaista, mutta ei kuitenkaan tällaista.
Minusta tämä Tom Savagen biisi on vallan mainion venyttelevä, mutta en ole koskaan perehtynyt siihen mitä laulussa sanotaan. Tuskin tämä nyt kielitaidon puutteesta johtuu, mutta kun en ole kehdannut perehtyä tähän sen enempää. Ymmärrän siitä mitä kulloinkin puhutaan vain silloin kun haluan ymmärtää.
Hennes teki tämän pallotuolilaulun ”vaikutuksen alaisena” - otaksun. Semmoisia fiiliksiä tästä tulee – mutta eihän sillä nyt ole mitään väliä. Vai mitä?
Hennes oli hänkin suomalainen MP3.COM artisti, kuten minäkin. Hän oli yksi niistä harvoista suomalaisartisteista, joiden kanssa kävin jonkin aikaa vilkasta sähköpostikirjeenvaihtoa. Toinen näistä kirjeenvaihtokavereistani oli muistaakseni yhtyeen Karvaiset orjuuttajat basisti. Sitten viestienvaihto vain loppui, kuten kaikki muukin tässä maailmassa tapaa loppua.Tämänkin testamenttibiisin löysin eräältä omatekoiselta audio CD -levyltä, jonka syytä tai toisesta tein vuoden 2000 alkupuolen tietämissä. Minä en noihin aikoihin kyennyt luomaan edes tuollaisia saundeja, ja eihän se nyt ole mikään ihmekään, kun ajattelee senaikuisia laitteitani ja muuta kalustoani. Ei tietoakaan syntikasta, tai rumpukoneista, tai käyttökelpoisista ohjelmista.
Tämä hemmo ehdotti minulle MP3.COM -palvelimella, että soittelisin hänen biisejään joitakin kertoja päivässä, ja hän taas puolestaan soittelisi minun biisejäni, ja näin kartuttaisimme toistemme soittokertoja, ja ”suosiota”. Olihan se viehättävää, mutta hän ”unohti” totetuttaa oman osuutensa, joten homma tyrehtyi siihen. Sain minä silti muutamia tuhansia soittokertoja MP3.COM -palvelimella.
Vincent on erittäin monipuolinen muusikko, ja jatkanut ”uraansa” eri puolilla nettiä – eli on se tavallaan ”pärjännyt” ihan kivasti – eikä varmaankaan tarvitse enää pyydellä muita latailemaan biisejään jotta saisi scoret nousukiitoon.
Tämä bändi vaikutti muistaakseni Saksassa tai Hollannissa (tai jossakin siellä päin), ja havaitsin myöhemmin, että bänsi keikkaili ihan oikeasti maailmalla, ja kai sillä oli jonkinverran menestystäkin. Tosin totesin tämän YouTube -videoiden perusteella. Ei yhtään hullumpi bändi.
Tämä bändi oli jostakin Tampereen seudulta, ja muistan kuinka nämä kauppasivat puoliväkisin levyään, vaikka tolkutin heille ettei minulla ole rahaa ostaa levyjä – ei heidän - eikä muidenkaan. Tämä biisihän kerto hauskasti pyylevästä entisestä pressastamme, jonka laihdutuskuurit menivät kerta toisena jälkeen metsään.
Tässä tämä Varttisäkki -yhtye on olevinaan soittotaidoton, ja ne vähät keikatkin menevät perseelleen. Tämä ei ole enää edes hyvä vitsi, sillä jos keksinkertaisella soittotaidolla varustettu yhtye sanoo olevansa huono – niin mitä vitsiä siinä enää on?
Yhtye latasi aikanaan ”tuotantoaan” MP3.COM -palvelimellekin, ja ontuvista lyriikoistaan huolimatta joukko kuulosti ihan oikealta bändiltä. Ihan sitä alkuperäistä MP3 -versiota minulla ei enää ole, mutta tämä muistuttaa ehkä parhaiten sitä. Tässä on sitä Irwinin herrainirvailun kaikua, ja rillumarein vienoa tuoksahtelua.
Kävin jonkin aikaa sähköpostikirjeenvaihtoa yhden yhtyeen jäsenen kanssa, mutta se sitten kuihtui, ja kun MP3.COM lakkasi olemasta häipyi vähitellen kokonaan. Sain niiltä muistaakseni CD -levynkin.
Tämä räppiryhmä oli mielestäni jopa hieman hauskakin - kaikessa nuoruuden naiiviudessaan. En tiennyt mitä tämä dissaaminen oikein tarkoittaa, mutta sitten käsitin että se tarkottaa sitä ettei oikein tykkää jostakin, tai että jokin inhottaa. Voi olla että nuorena sitä voi dissata lähes kaikkea, ja varmaankin dissaakin. Minäkin dissasin – vaikken tiennytkään dissaavani.
Tämä artisti vaikutti myös MP3.COM -palvelimella, ja vaihdoin sen kanssa joitakin viestejä. Jokaisen viestin lopussa se toivotteli Jumalan siunausta – josta päättelin hemmon olevan niitä gospelimiehiä. Tämä biisi on amerikkalainen, vaikka The Rolling Stones onkin sitä yrittänyt kiekua.
Tällaisilta pitäisi vaihtoehtomusiikin kuulostaa, ja tällaisia biisejä minä itse tekisin - jos olisi aikaa. Tässä on bähän samaa henkeä kuin ”Ei kestänyt kauaa tämä omatekemä” - jonka kuulin kerran telkkarista.
Vaikka sainkin pari sähköpostiviestiä tältä herralta en tiedä miehestä mitään muuta. Sen tiedän että se puuhasteli jotakin projektia yhdessä Angelin tyttöjen kanssa, ja yritti kovasti päästä julkisuuteen. Kyllä tämä versio pärjää hyvin Lasse Liemolan määynnälle.
Vaikka kukaan ei tiedä kuka tämä hilpeä Kikaboo-artisti oli, niin nyt sen tietävät kaikki – Jarmo Mannelahan se siinä rimputtelee ja puhaltelee väliin tohkeissaan kazoopilliin – iloinen MAD-lehden mongoloidipojan virhe huulillaan. Oli ihan hilkulla ettei tämä hemmo päässyt nettiin, mutta tuolloin se ei ollut vielä mahdollista ja MP3.COM -palvelinta ei ollut olemassakaan – mutta ihan hilkulla se oli.