AUVISEN AKKAHOMMAT

Vanhapoika on Auvinen ja sellainen mies, että kaikki sen hyvin ties.
Ja ikänsä hällä oli kuuskymmentviis, sano sitten on hän viis.
Kun et akkaa ole mä vielä saanut, olen ikäni mä yksin maannut,
ja eikä tuo rakkaus sytämmen pohjasta pomppimasta ole laannut.

Nyt Auvisell' on talo sekä tavaraa, tuvass' kissa oli rattona vaan.
Ja itse se Auvinen lehmät lypsää, ja voinkii se kirnuaa.
Ja pyykkisä pessee, ja ruuan laittaa, ja varsaki hirnuaa,
sianporsas vinkuupi karsinassa, ja kaipaapi Auvista.

Sitte Auvinen yritti jo sulhasiks', tuohon kupparin-Liisan luo.
Mutta ensin hän pistääyisi kammaris, siellä lähtöryypyt hän juo.
Sano, kirkas ja makia, tulit Auvisen takia, mä rakastan nyt sinua.
Kun useamman tuikun mä liivini vetän, sinä puistelet minua.

Jo Auvinen alkoi laulella, kun vertyipi hieman kielel'.
Ja seiniä alkoi nojailla, ja emäntätä teki miehen miel'.
Sitten laittoi hän ruunan valjaisiin, minä rupesin kuskariks'.
Ptruu-prtuu-ptruu ruuna porhalsi, haettiin Liisa nyt kuppari.

Ja kun Kuppari-Liisa se sarvet imas, niihi istumakukkuloil'
Niin Auvinen sano, voi herranen aika, kun luoja minut loi.
Se kippeetä tekkee, ja pyörryttää, ja mieltäkin vellaistaa.
Mutt' Liisa se sano, ett' varma on merkki, tauti huomena helpoittaa.

Sitten vuosien päästä kun Auvisen näin, sanoi Liisa se emännäksi jäi.

- Hiski Salomaa -

Kunnellaksesi laulun siirry
laulun valintasivulle
klikkaamalla tästä