Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' homesite

Infoa laulamistani Hiski Salomaa - lauluista

Ylläolevassa kuvassa näet Columbia -yhtiön aikanaan julkaiseman savikiekon Savonpojan Amerikkaan lähtö. Levyn tallentaminen ja julkaisu liittyi mainitun yhtiön ohjelmaan, jonka tiimoilla tallennettiin eri Yhdysvaltain kansallisuuksien tuottamaa musiikkia, ja yhtenä suomalaisista Hiski pääsi mukaan tähän tallenneohjelmaan. Minulle on kerrottu, että äänitysteknisistä syistä Hiskin piti laulaa oktaavia korkeammalta kuin mitä hän normaalisti esiintyessään teki. Tämä sama korkealta ja kovaa -periaate pätee yhäkin, sillä jos lauletaan matalalta, ei laulusta ole helppoa erottaa yksityiskohtia. Menee niin sanotusti muminaksi niinkuin Timo Kinnusen Vanhanpiian polkka. Hiskin biisi Savonpojan Amerikkaan lähtö perustuu tositapahtumiin, sillä miehen matka amerikkohin oli tyssätä jo Hullissa, mutta mukana matkustavat ystävät onnistuivat vakuuttamaan tullivirkailijat sitä, että hiski oli vallan laatuunkäypä räätäli, ja siinä ammatissahan ei lyhytkasvuisuus ole mikään este. Pysyy pöydälläkin paremmin, eikä riko hyviä pöytiä! Joissakin jutuissa on arveltu Hiskin muuttaneen nimensä Salomaaksi vasta Amerikassa, mutta se kyllä tapahtui jo ennen matkaa - Mikkelin maistraatissa. Äitinsä mukaanhan hänen sukunimensä oli Möttö. On syytä huomata että Hiski muutti Amerikkaan varsin nuorena (jo 17-vuotiaana nuorena miehenä - heti äitinsä kuoleman jälkeen), ja vietti sitten siellä käytännöllisesti katsoen koko elämänsä, tehden ammattiräätälin töitä - useassa eri kaupungissa asuen. Hän kuitenkin vieraili tiettävästi ainakin kerran lapsuudenmaisemissaan Luusniemellä, ja sitä on olemassa todisteena valokuvakin, jonka paikallisen kyläkauppiaan poika aikanaan nappasi, ja jossa Hiski seisoo kyläkaupan rappusilla. Mitä taas Luusniemellä sijaitsevaan muistomerkkiin tulee, on se syntynyt melko suurelta osin tuon mainitun kyläkauppiaan vanhimman pojan aloitteesta, ja teko oli aivan aiheellinen, koska olihan Hiski varsinaisesti ensimmäisiä kuuluisuuteen kohonneita suomalaisia, ja kansainvälisiä levytähtiämme - Kylanderin, ja eräiden muiden ohella, ja ennenkaikkea: hän oli omaperäinen lauluntekijä, jonka lauluissa voi erottaa Western Swing - kantrimusiikin lajin selviä ominaispiirteitä. Hiski halusi muusikoksi, mutta koska hän oli itse kotoisin varsin tavallisista, köyhemmänpuoleisista oloista, ei tämä uranvalinta ollut ainakaan Suomessa mahdollista, mutta äidiltään hän sai kuitenkin koulutusta kyläräätälinhommiin, ja myöhemmin, ollessaan muuttomatkalla Amerikkaan, juuri tämä, varhain hankittu ammattitaito auttoi Englannin Hullissa niin paljon että hän sai jatkaa matkaansa laivalla eteenpäin kohti Amerikkaa, pienestä ruumiinkoostaan huolimatta. Niin paljon painoi Amerikkaanmenossa tuolloin se, että oli jonkin alan ammattimies. Myös tästä kokemuksestaan Hullin tullissa hän teki laulun. Hiskin omaa poliittista kantaa on tulkittu monasti niin, että hän olisi ollut sosialisti, ja se perustuu hänen lauluunsa Vapauden kaiho, jonka hän teki tilaustyönä. Käydessään Suomessa hän kertoi tiettävästi Veikko Laville, että tämä uskomus ei pitänyt paikkaansa, ja että hän ei ollut missään tapauksessa ainakaan sosialisti. Eihän tässä sinällään olisi mitään pahaa, mutta kun amerikansuomalaiset olivat jakautuneet kahteen, toisistaan erilliseen yhteiskuntaluokkaan, eli duunareihin ja herroihin. Elettiin varsin suvaitsematonta aikaa. En usko amerikansuomalaisten tuosta juurikaan muuttuneen. Itse olen aina pitänyt Hiskin ralleista, sillä kuulin niitä Helsingin lähellä eräällä kyläreissulla, jossa on vanhojen savikiekkojen soittoon tarkoitettu gramofooni. Muut tietoni Hiskistä olen saanut ihmisiltä, jotka ovat nähneetkin miehen, tai tuntevat hänen historiansa muutoin tarkasti. Kaikki kunnia heille kaikille. Mitä taas minuun tulee ... no ... pidin jo pienenä poikana miehen ralleista vaikka kukaan ikätovereistani ei hänestä tuolloin paljoakaan perustanut, vaikka tunsivatkin Lännen lokarin radiosta, sillä sehän oli kaikki nii-iin vanhanaikaista, ja uusi, uljas maailma oli tulollaan. Nyt tiedämme jo paremmin - ei tullutkaan.

Kuvassa Hiski on vielä pikkupoika, mutta jo tästä näkee, että menestystä naismaailmassa on luvassa. Söötti (ja vilkas) poika! Suomessa Hiski tuli tunnetummaksi kuin esimerkiksi Kylander, joka myös esiintyi valloissa, ja levytti siellä. Itse asiassa Yhdysvalloissa vaikutti kymmenttäin erilaisia artisteja, ja erityisesti hanuristeja oli tarjolla pilvin pimein. Niinpä Hiskilläkin oli oma hanuristi keikkamatkoillaan. Naispuolisista suomalaisista artisteista voisi mainita Viola Turpeisen. Ylipäätäänkin kaikki tuonajan suomalaiset työväentaustaiset musiikintekijät esiintyivät paljon suomalaisten siirtolaisten perustamissa haaleissa, ja Hiskin lauluissa kuvataankin paljon suomaisten palvelustöissä olleiden erilaisia elämänkohtaloita, ja vaeltavien tukkijätkien elämää. On oikeastaan kummallista että taloudellisessa mielessä menestyneiden suomaisten elämää ei kuvaa kukaan, eikä kuvata niitä jotka ovat kivunneet korkealle amerikkalaisessa yhteiskunnassa, vaikka heitäkin toki oli. Ehkä Rouva Dahman on tässä poikkeus paarteineen. Syynä voi olla se, että piintyneiden omaisuuden haalijoiden ja vahtaajien elämä nyt ei ole kovinkaan mielenkiintoista...

Haluatko ladata ja soittaa tältä sivulta lataamalla laulamiani versioita Hiski Salomaan lauluista OGG-tiedostoformaatissa?

Haluat tietenkin. Miksei? Halutaan sitä paljon hullumpiakin asioita tässä maailmassa! Olen käsitellyt tältä sivulta ladattavat musiikkitiedostot Audacity -ohjelmalla, ja tallentanut ne OGG-formaattiin, joka on vapaa tiedostoformaatti. En ota kantaa tässä mahdollisiin, musiikin jakamiseen liittyviin muihin laillisiin seuraamuksiin, koska en voi mitenkään vastata siitä, miten nettiin lataamani materiaalia käytetään, tai miten sitä ymmäretään. Juridiselta kannalta tekijänoikeuskysymys ratkesi aikanaan jo siinä kun Salomaat jäivät lapsettomiksi, ja tuolloin ei ymmärretty muutoinkaan sitä, että musiikinteko olisi se uusi bisneksen laji, joka kasvaisi lopulta merkittävämmäksi kuin savupiipputeollisuus. Nykyään Hiski kiinnostaa monia. Kerran minuun otti yhteyttä muuan Yhdysvalloissa asuva Salomaa -niminen mies, joka piti itseään Hiskin kanssa samaan sukuun kuuluvana. Valistin häntä, ettei Salomaa ollut Hiskin oikea, alkuperäinen nimi, mutta puheeni kaikui kuuroille korville. Varmaankin vieläkin miekkonen uskoo olevansa Hiskin verisisukulainen. Kuuluisilla ihmisillä on aina erinomaisen laaja suku, ja sekkuja (ynnä pikkuserkkuja) on paljon enemmän kuin keillään muilla.

Askon kolmirivinen

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Askon kolmirivinen OGG-formaatissa - Click this link to download and play a song Askon kolmirivinen in OGG format

Auvisen akkahommat

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Auvisen akkahommat OGG-formaatissa - Click this link to download and play a song Auvisen akkahommat in OGG format

Lännen lokari

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Lännen lokari OGG-formaatissa - Click this link to download and play a song Lännen lokari in OGG format

Dahlmanin paartit

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Dahlmanin paartit AAC -formaatissa- Click this link to download and play a song Dahlmanin paartit in OGG format

Kemppaisen avioelämä

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Kemppaisen avioelämä OGG-formaatissa - Click this link to download and play a song Kemppaisen avioelämä in OGG format

Vanhanpiian polkka

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi tämän laulun Vanhanpiian polkka OGG-formaatissa - Click this link to download and play a song Vanhanpiian polkka in OGG format

Historiaa ja valokuvia

Hiski Salomaa, eli Sakarias Möttö, oli kotoisin Luusniemeltä, joka sijaitsee Kangasniemellä, ja joka on myös aika lähellä Mikkelin kaupunkia. Aikanaan minulla oli tilaisuus tavata ihmisiä, jotka olivat nähneet Hiskin hänen käydessään Suomessa, ja Luusniemellä, jossa kyläkauppiaan poika kuvasi mestarin kaupan portailla. Siihen aikaan kamera oli sellainen vekotin, ettei niitä kaikilla ollut, ja niiden merkitystä ei vielä ymmärretty; että valokuva tulisi muovaamaan tulevaisuudessa ihmisen tajuntaa, ja syrjäyttämään sanallisia syvämerkityksiä, joihin aivot ovat tottuneet. Että kuvat tulisivat kokemaan inflaation, koska kameroista tulisi jokamiehen leikkikaluja, ja myöhempi keksintö, netti, täyttyisi amatöörien tuotoksista. Itse en ole koskaan Hiskiä nähnyt, enkä muista tavaneeni ketään, joka olisi tämän oikein kunnolla tuntenut, sillä muutettuaan Amerikkaan kävi Hiski Suomessa vain par kertaa, eikä edes esiintynyt täällä missään. Minä seurasin Hiskin muistomerkin syntyhistoriaa läheltä, ja olin myös itse myös tilaisuudessa, jossa ensimmäinen muistomerkki paljastettiin Luusniemellä. Olen aina pitänyt Hiskin lauluista, koska hän kertoo niissä, mitä nuorille suomalaisille tapahtui matkalla Amerikkaan, ja millaista heidän elämänsä siellä oli. Lauluista ei käy selville se, että valtoihin muuttaneet suomalaiset jakaantuivat kahteen kastiin, joista itseään parempina pitävät eivät köyhempien suomalaisten maahanmuuttajien haaleissa käyneet. Se oli se kommunismin pelko, josta heillä oli selko. Äveriäät amerikansuomalaiset torpedoivat aikanaan esimerkiksi Alfred Tannerin esiintymismatkan rapakon taa, koska katsoivat tämän edustavan liikaa työväenaatteita. Mutta sitten olivat nämä palkolliset ja piiat, jotka muodostivat maahanmuuttajien enemmistön; monet heistä hankkivat siellä lyhyessä ajassa omaisuuksia, kun heidän tulojaan vertaa niiden tuloihin, jotka jäivät Suomeen. He olivat myös suomalaisia kanssaveljiään ja sisariaan itsenäisempiä monessa suhteessa, ja kykenivät luomaan ainakin joksikin aikaa eläviä suomalaisyhteisöjä. Oli jos minkälaista onnelaa. Ne ovat kuitekin paljolti hävinneet nykypäivän Yhdysvalloista, ja useimmat maahanmuuttajien jälkeläisistä ovat jo puhtaasti englanninkielisiä – vaikka heidänkin parissaan harrastusta ja nostalgiaa vanhan maan suuntaan on ollut aina. Suomi halutaan nähdä nimenomaisesti jonkinlaisena, kadotettuna onnelana, jossa kansallispukuun puetut nuoret naiset laulavat heleillä äänillään helkavirsiä, ja jossa kannel vieläkin helähtelee, ja jota ihan Väinämöisen näköinen tyyppi näpelöi. No, eihän se kannel liikoja helähdellyt heidän Suomesta lähtiessäänkään, vaan köyhyyshän se oli joka heidät maantielle ajoi – kohti muka parempaa tulevaisuutta. Monelle nuorista siirtolaismiehistä tämä tie onnelaan katkesi viinaan, ja naiset jäivät – sinne johokin länteen - pienen maatilan kotimäelle kiljuvan pentulaumansa kanssa selviämään miten kuten taisivat. Ja selvisiväthän he – nuo vankkaa työhevosta muistuttavat jykevät amatsoonit, jotka komeilevat monissa valokuvissa.

En minä sano, että ylläolevan kuvan naiset olisivat välttämättä erityisen kovaosaisia naisia, mutta kuvasta näkee sen, mitä tarkoitan. Heissä on jykevää voimaa! Agraariyhteiskunnissa fyysinen suorituskyky oli merkittävä tekijä myös puolisonvalinnassa. Erkki Tantun maalaisaiheisista piiroksista saattaisi päätellä, että naiset olivat ylipainoisia, rubensilaisia hahmoja, mutta kyllä ne olivat sitkeitä ja jänteviä – paitsi nuorina, jolloin naisissa on aina ripaus pulleaa pyöreyttä. Joka tapauksessa siirtolaisten elämänkohtaloita oli tarjolla melkein joka lähtöön, ja oli myös niitä, jotka onnistuivat kahmimaan rahaa – ja lihoivat vanheimmiten pyöreiksi lälleröiksi. Joka tapauksessa: siirtolaisten maastalähdön myötä Suomi pääsi kätevästi eroon silloisesta liikaväestöstään, joka olisi kuitenkin kuollut nälkään jonakin nälkävuonna. Sitten Ameriikan maan suuri leikkuupuimuri erotti tulijoiden joukosta ne kaikken härskeimmät ja kovapintaisimmat tulijat – jotka siis nyt muistelevat haikeasti vanhaa kotimaataan. Älkää ihmeessä teeskennelkö, te jotka olette yhä siellä jossakin! Jos olisitte todella pitäneet vanhasta kotimaastanne tarpeeksi, ette olisi lähtenyt täältä mihinkään. Tai siis esi-isänne eivät olisi astuneet Ameriikan laivaan. No niin, asiaan. Kun Hiskin muistomerkkiä pystytettiin Luusniemelle, oltiin Suomessa vielä varsin vanhakantaisia. Noihin aikoihin oli tapana naureskella kun kevyen musiikin tekijöille pystytettiin muistomerkkejä ja jopa patsaita. Muualla maailmassa puhaltelivat toisenlaiset tuulet. Hiskin laulujen levytys liittyi Columbia -yhtiön tallennusprojektiin, jossa nämä halusivat tallentaa Ameriikassa vaikuttavia, kansallisia alakulttureja. Myöhemmin esimerkiksi Englannissa poppareita aateloitiin, koska heihin liittyi vahva taloudellinen menestys. Heitä kohdeltiin sankareina. Nykyään Suomessakaan ei ole juurikaan eroa palkitaanko tehtaiden patruunoita vaiko populaarimusiikin sankareita esimerkiksi valtakunnallisilla palkinnoilla, koska myös populaaritaiteen edustajien työn merkitys pienelle kansallemme koetaan tärkeäksi. Nykyään ei ole lainkaan sama miten joku Nightwish tai Him pärjää maailmalla, sillä niin kauan kun ne siellä sinnittelevät, Suomesta puhutaan, ja se panee vauhtia muuhunkin kaupantekoon. Joku kiinalaisen kauppavaltuuskunnan arvovaltainen edustaja saattaa hyvinkin olla näiden fani. Vielä tämän Hiskin muistomerkin paljastamisen aikaan populaarimusiikille saattoi naureskella ja hymähdellä, ja silti näitä hymähtelijöitä kohdeltiin täyspäisinä ja viisaina miehinä ja naisina. Todettakoon tässä vielä sekin, että ennen Luusniemelle pystytettyä muistomerkkiä Hiskille ei oltu pystytetty Suomessa ainuttakaan muistomerkkiä, joten tämä lienee ollut näistä ensimmäinen. Valitettavasti luusniemeläisillä ei ollut kykyä, tai yksinkertaisesti: heiltä puuttui tarvittavia resursseja käyttää tätä Hiskin kautta tarjoutunutta tilaisuutta hyväkseen paikkakuntansa peeärrän kohottamiseen - esimerkiksi vaikkapa järjestämällä Hiskiin liittyviä musiikkitapahtumia, kuten esimerkiksi Vehmaalla tapahtui. Minun osuuteni muistomerkin pystyttämiseen oli kuitenkin sangen vähäinen. Huomattakoon tässä vielä sekin, että muistomerkin pystyttämisen aikoihin Hiski ei ollut aivan yhtä tunnettu Suomessa kuin nykyään, ja hänen merkiystään ei täällä oikein käsitetty. Nykyään jopa maailmantähdiksi yltäneet nuoret muusikkomme ylistävät häntä, ja usein on mainittu vaikkapa Humppa Veikot, tai rallien laulajat Jaakko Teppo ja Tapio Rautavaara musiikillisen innoituksen antajana. Näin siis nykyään. Hiskin voidaan sanoa aloittaneen jokamiehen vuosisadan ja hän oli populaarimusiikin ensimmäisiä airuita - pääasiassa Yhdysvaltain suomalaisväestön keskuudessa, ja sittemmin esimerkiksi Metsäradio-nimisen ohjelman myötä myös Suomessa. Sittemmin populaarimusiikki kasvoi taloudelliselta merkitykseltään suuremmaksi kuin savupiipputeollisuus, ja perinteinen raskas teollisuus. Se alkoi olla tuottoisampaa kuin niin sanottu parempien ihmisten musiikki, jolla silläkin on tietenkin ansionsa. Pianoa pimputtelemalla ja selloa sahaamalla pääsee vain harvoin rahvaan suosioon, ja silti populaarimusiikki koskettaa useampia ihmisiä, ja kykenee siirtämään tunteita aivan yhtä tehokkaasti kuin klassinen musiikki, mutta ei edellytä kansalaisten kouluttamista ymmärtämään musiikin teoriaa, ja kansalaisia ei tarvitse perehdyttää klassisen musiikin kehityksen eri vaiheisiin. Ennenkuin kykenee ymmärtämään erilaisia sisäpiirien vitsejä klassisessa musiikissa, on täytynyt harrastaa sitä vuosia. Klassinen musiikki on pukumiesten musiikkia, jonka kautta sen harastajat voivat kuvitella olevansa vähintäänkin ihmiskunnan parhaimmistoa. Allaolevassa kuvassa näette Luusniemelle pystytetyn Hiskin muistomerkin sellaisena kuin se oli juuri silloin kun se oli vastikään vihitty tarkoitukseensa. Hiskin sukunimi tosin ei ollut vielä syntymähetkellä Salomaa, vaan, kuten sanottua, Möttö, ja Hiski muuttikin sukunimensä Salomaaksi Mikkelin maistraatissa hieman ennen Amerikkaan lähtöään.

Vaikka Hiskistä onkin tarjolla useitakin juttuja netissä, tuskin missään niistä sanotaan, kuinka miehen synnyinpaikalle löytää. Koska olen itse asunut jo vuosikymmenten ajan muualla, ja ollut paikallisten asukkaiden kanssa tuskin ollenkaan tekemisissä, on minun täytynyt käyttää sitä vaikeampaa tapaa. Selasin Google Street View -kuvausauton kuvia kilometri kilometriltä, ja viimein sain näkyviini tienhaaran, jossa osoitettiin Hiskin syntymäkodin paikka. Se on Tiplammentien varressa, noin kaksisataa metriä Luusniementieltä. Punainen nuoli kuvassa osoittaa tienristeyksen sijainnin. Koska sijainti sinällään ei sano oudommille vielä mitään, ymppäsin Tiplammen risteyksen valokuvan mukaan Google karttan vasempaan yläkulmaan. Kartassa näkyvä oranssinvärinen, pisaranmuotoinen kakkula taas on torpan todennäköinen sijaintipaikka. Näiden tietojen perusteella paikka lienee helppo löytää vaikka Tom Tom ajo-opastuslaitteella, koska Googlen kartoissa on koordinaatit. Koska Hiskin syntymäpaikka tunnettiin Tipsalon torppana, ymmärrämme, että Hiskin Amerikassa käyttämä sukunimi Salomaa on erityisen sopiva uudeksi sukunimeksi – ja ehdottomasti parempi kuin Möttö. Paikannimi viittaa saloon, jolla nimellä kutsuttiin metsää kasvavia alueita, joissa ei varsinaisesti asunut kukaan.

Helpottaakseni vielä sattunaisten hiskifanien löytöretkeä, esitän Luusniementieltä päin otetun Google Street View -valokuvan, jossa Hiskin syntymäkoti todennäköisesti jopa näkyy, tai on ainakin jossakin välittömässä läheisyydessä. Minusta tämä ohjeistus olisi oikeastaan kuulunut Kangasmienen kunnalle, mutta ei niitä näytä asia juurikaan kiinnostavan. Olisi kohteliasta myös selittää, mihin tämä paikannimi Tipsalo oikein liittyy. Kangasniemen kunnan alueella sijaitsee muutama Tipsalo – niminen muinaismuistoalue, jotka kunta ei myöskään ole merkinnyt turisteille tarkoitettuhin karttoihinsa (Tipsalo1-Tipsalo4). On suorastaan merkillistä kuinka kehnosti Kangasniemi on ohjeistanut Hiskistä kiinnostuneita turisteja tässä syntymäkodin sijainnin asiassa. On kuitenkin selvää, että Hiski vietti lapsuutensa syrjässä varsinaisista kyläkeskuksista. Suomessa tällaisiin paikkoihin on liitetty sellaisia lisämääritteitä kuten perä -ja taka. Tai sitten salo.

Tässä kuvassa näkyy vanha Hiskin kodin pihapiiri, jossa on jäljellä talli ja torpan kivijalka, sekä muistomerkki, joka on tehty kuulemma torpan porraskivestä. Mene ja tiedä sitten. Taustalla näkyy luulavasti maantie. On ikäänkuin paikkaa olisi hoidettu, sillä minkäänlaista merkkiä pusikoitumisesta ei ole havaittavissa.

Hiskin patsaanpaljastustilaisuus oli yksinkertaisen koruton, ja kuten sanottua, olin sattumoisin itsekin paikalla, ja otin pari valokuvaakin. Kuvat unohtuivat pitkäksi aikaa, koska minulla oli niistä vain ajan saatossa hapertuneet negatiivit, joita en teettänyt paperikuviksi, ja jos teetinkin, niin juuri ne olivat vuosien saatoissa hävinneet. On vaikeaa muistaa sellaista jota ei voi selata albumeista. Kun sitten sain hankituksi halvan skannerin, jolla voi käsitellä dioja ja negatiiveja, muistin nämä vanhat kuvatkin, jotka nyt voin laittaa esille muidenkin ihailtavaksi.

Ylläolevassa kuvassa puhuu juhlan järjestelyssä toiminut voimahamo, Martti Tarvainen - hänkin alunperin kotoisin Luusniemen kylältä. Kun Hiski kävi luusniemellä, otti hänen veljensä miehestä kuvan seisomassa Luusniemen kyläkaupan portailla, ja tätä kuvaa on sittemmin esitetty netissä ja muuallakin. Joskus luvan kanssa, mutta useammin ilman lupaa. Minulla ja Martilla oli aikoinaan joitakin yhteisiä harrastuksiakin, kuten vanhat, lähinnä huutokaupoista ja antikvariaateista hankitut kirjat, ja erityisesti erilaiset paikallis – ja sotahistoriat – ja tietenkin Hiski Salomaa - ikäerosta huolimatta. Tietenkään minulla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia ostaa pahvilaatikollisia kirjoja kuolinpesistä, ja eihän minulla ollut tilaakaan kirjoille, mutta kukin kykynsä mukaan. Noihin aikoihin kirjojen hankkiminen oli halpaa, ja antivariaateistakin saattoi löytää arvoteoksia. Jokainen kynnelle kykenevä saattoi hankkia jonkinlaisen kokoelman. Kuitenkaan vanhojen kirjojen arvoa ei yleisesti vielä tajuttu. Mutta aika aikaa kutakin. Martti puolisoineen on siirtynyt jo manan majoille, ja todettakoon tässä, että hänen jäljellejääneet sukulaisensa eivät kutsuneet minua edes hänen hautajaisiinsa - mikä on heille erittäin leimallista käyttäytymistä. Piireistä poistuneet unohdetaan aktiivisesti, eikä heistä enää koskaan puhuta. Tiedättehän tyylin! Mutta rauha Martille, sotiemme veteraanille ja sotainvalidien asiaa aina ajaneelle ihmiselle: hän kykeni kohoamaan aina tietyssä mielessä massan yläpuolelle, ja näkemään, että pieni Luusniemen kylä voisi kohota laajempaankin tietoisuuteen muistomerkin myötä. Kyse on tavallaan eräänlaisesta muunnelmasta amerikkalaisesta ryysyistä rikkauteen -teemasta, eli kenestä tahansa voi tulla rikas mies – olipa hän syntynyt milloin tahansa, ja missä tahansa. Samoin voi kenestä tahansa tulla kansainvälisesti kuuluisa artisti, ja vieläkin heitä tulee ohi kaikkine virallisten kanavien, ja idols -kilpailujen. Luusniemen poika on tämän omalta osaltaan osoittanut. Huomaa muistotilaisuuden karut, mutta silti juhlavat puitteet, jotka henkivät tiettyä tyyntä, luterilaista, ja ah niin suomalaista hartautta, aina harmailla armaan isänmaamme äidinkasvoilla, monien tuhansien kultaisten aurinkojen kiertoessa.

Seuraavat kuva koostuu kahdesta, aika tavalla samanlaisesta otoksesta, ja molemmat liittyvät vihkiäisjuhlatapahtumaan. Molemmissa kuvissa patsaan puuhamies pitelee suojavaatetta, joka peitti Hiskin muistomerkkiä, ja eikös tuossa pyöri se iänikuinen (jokapaikan) valokuvaajakin, virttyneessä puvuntakissaan. Lienevätkö miekkosen nappaamat otokset säilyneet aina näihin päiviin saakka, kun ne minullakin olivat jo kadota unohdukseen, ja jouduin taiteilemaan melkoisestikin tietokoneohjelmilla saadakseni kuvista alkuperäisen kaltaisia, sillä niin paljon ne olivat jo menettäneet syväinformaatiotaan. Kuvien ehdottomasti hauskin hahmo on tuo etualalla seisoskeleva nuorimies, joka on suomalaiskansalliseen tapaan kädet tiukasti taskuissa, ja mustat aurinkolasit päässä (kesällä ja talvella) - mutta nyt - sattuneesta syystä - kesällä. Takki huolettomasti olkapäällä, ja kasvoilla on ylimielinen nuorenmiehen virne. Olisi mielenkiintoista tietää kukahan hän mahtaa olla? Ai niin, taitaa muuten olla se kuuluisa Putki-Jussi Alatölviöltä, ellen väärin muista - vaikka kukapa häntäkään enää muistaa edes siellä. Varsin mielenkiintoisia ovat myös aitan takaa kurkistelevat kaksi miekkosta, jotka voisivat vaikka tuosta paikasta lähteä hakkamaan naria, ja heidät voitaisiin kuvata sitä tekemässä sellaisen aitan kynnyksellä, jonka yli on joskus kannettu ruumista. Vähäläntiä, ja vääräleukaisia savolaismiehiä molemmat. Toisessa kuvista väkäleuka näkyyy edelleenkin seisoskelevan aitan kulmalla kädet taskuissaan, ja toinen miekkosista on mennyt jo menojaan. Ehkäpä mennyt hakemaan pahnakasasta pulloa. Pari uutta valokuvaajaa on sihtaamassa kameroillaan, ja virttyneessä takissa kuvannut mies on etsiytynyt lähemmäksi tapahtumien polttopistettä, sozusagen.

Ylläolevassa kuvassa taas näette laveammaltikin paikalla seisoskellutta juhlakansaa, joka koostuu etupäässä paikkakuntalaisista, ja paikalla pyöriskelevät myös tällaisiin tilaisuuksiin välttämättä kuuluvat pikkupojat, jotka ilmeettöminä panevat kaiken tarkasti merkille, ja huomaavat kaikki. Aitan seinällä killuu kovaääninen, että kaikki kuulisivat kaiken tarvittavan. Yhden pojan selkämyksessä lukee KaPa, joka viittaa urheiluseuraan Kansasniemellä. Että Kangasniemen poikia! Huomattakoon tässä erityisesti se, että Hjallis Harkimokin aloitti filmiuransa kylänpoikana Tällä pohjan tähden alla - elokuvassa, ja jatkoi sitä sitten Speden Pähkähullussa Suomessa, joten kuvan pojillakin on vielä toivoa. Toisaalta: jos joku päättää nyt filmata Hiskin tarinan, ovat nuo kuvan pojat jo aikamiehiä ... turhemmistakin hemmoista on tehty elokuvia.

Hiskin uusi tuleminen Kangasniemelle

Ajat muuttuvat, ja 14.6.2009 Kangasniemen kuntakin sai viimein aikaan muistomerkin Hiski Salomaalle. Myös kangasniemeläisen Teatteri Ilonan esitys Lännen lokari ansaitsee tässä erityiskiitokset. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoisin. Ulkoiselta olemukseltaan muistomerkki ei juurikaan eroa siitä, joka pystytettiin aikanaan Hiskin lapsuudenkodin raunioille. Muistomerkin suunnittelijaa voisi syyttää jopa plagioinnista. Ehkä tässä kaikessa on kyse samantapaisesta prosessista, jossa Mikkelissä sijaitseva Marskin kävelijäpatsas käveli alkuvuosinaan hautausmaan ja vanhainkodin vieressä, ja pääsi vasta vuosia myöhemmin torille, jonne se kuuluu. Tässä oli kyse politiikasta: sodanjälkeisessä Suomessa nuoleskeltiin Neuvostoliittoa, ja Marskin muistelu ei kuulunut kuvioihin. Vasta myöhemmin sekä hän – että sotiemme moniaat veteraanit - saivat ansaitsemansa arvostuksen – jos nyt oman maan puolustamisella on mitään arvoa. Kaikkien mielestä ei ole, mutta on varmaa, että kiinteänä osana Neuvostoliittoa me olisimme kansana hävinneet.

Hiski Salomaa on haudattu puolisoineen Vehmaan kirkkomaahan, ja voit nähdä heidän hautakivensä ylläolevassa valokuvassa. Syynä tähän lopulliseen sijoituspaikkaan saattaa olla se, että Hiskin vaimo oli Vehmaalta kotoisin. Salomaat jäivät lapsettomiksi, ja niin Hiskin aloittama suku sammui juuri tämän hautapaaden alle. Toisaalta; jos Hiski olisi ollut jostakin vauraasta talosta Kyyveden rannalta, ei hän olisi koskaan lähtenyt Amerikkaan, ja olisi todennäköisesti kuollut tavallisena kyläpelimannina. Hän eli juuri oikeaan aikaan, ja lähti aina reissuun silloin kun pitikin. Olen saanut vuosien varrelta maailmalta sähköposteja, joissa kuka nyt milloinkin on kertonut olevansa sukua Hiski Salomaalle, kun tuo sukunimikin sattuu olemaan Salomaa. Olen koettanut selittää heille mahdollisimman lempeästi, ettei se ole mahdollista. Eri asia olisi, jos he hakisivat sukulaisuutta Möttöjen suunnalta.

Tietoja Hiskin tuotannosta

Hiskin laulut on julkaistu ensimmäisenä ns. savikiekoilla, ja myöhemmin myös LP -levyllä Tiskarin Polkka:

Cbs records 25197 (33-kierroksen LP-levy)
Tiskarin Polkka
Askon Kolmirivinen - Salomaa Hiski - 05.02.1927
Auvisen Akkahommat - Salomaa Hiski - 1930
Dahlmannin Paartit - Salomaa Hiski - 20.03.1929
Emännät Piknikissä - Salomaa Hiski - 18.05.1928
Häät Remulassa - Salomaa Hiski - 20.03.1929
Iitin Tiltu - Salomaa Hiski - 01.06.1930
Kemppaisen Avioelämä - Salomaa Hiski - 01.06.1930
Laulu Taiteilijoista - Salomaa Hiski - 1928
Lännen Lokari - Salomaa Hiski - 01.06.1930
Ryöstöpolkka - Salomaa Hiski - 1931
Savonpoijan Amerikkaan Tulo - Salomaa Hiski - 18.05.1928
Taattoni Maja - Salomaa Hiski - 1931
Talvella Maa On Valkoinen - Salomaa Hiski - 1930
Tiskarin Polkka - Salomaa Hiski - 05.02.1927
Vanhanpiian Polkka - Salomaa Hiski - 1928
Värssyjä Sieltä Ja Täältä - Salomaa Hiski - 1931

Infoa laulusta Auvisen akkahommat

On vaikea tietää (näin jälkikäteen) kenestä tässä laulussa on kyse, mutta on erittäin todennäköistä, että jos esikuvaa on, löytyy se varmasti Kangasniemen suunnasta, koska tässä laulussa kuvattuja talonpoikaisia asioita on tuskin tapahtunut enää rapakon takana. Todennäköinen viite lienee Reinikaisen perhe, ja siinä Liisa Reinikainen. Tästä laulun Auvisesta en mene sanomaan sitä enkä tätä, mutta varmaankin tällaisiakin herrashenkilöitä on elänyt seudulla Hiskin lapsuudessa. Sen tiedän varmasti että minä en ole koskaan asunut vakituisesti Kangasniemellä, ja minä en edes tunne sieltä ketään, joten voin esittää vain onnekkaita arvauksia. Olisi siis sangen toivottavaa, että ne, jotka siellä ovat elämänsä viettäneet, ja sukulaisuussitein sinne liittyvät, kaivelisivat muistojensa lokeroita, ja vanhoja valokuvia. Esimerkkinä mainitsen vain sen, että Hiskiä sanotaan yleisesti äpärälapseksi. Eihän se nyt mikään äpärä, sanan aatelisissa, halveksuvissa käytännöissä, sentään ollut: Hänen isänsä oli Ananias Romo, joka oli naimisissa Amanda Mötön kanssa, ja heillä oli 13 lasta. Ananiaksella oli suhde Amandan sisaren, Anna Leena Mötön kanssa, ja heillä oli yhteisenä lapsena Hiski. Mitään elokuvista tuttua kolmiodraamaa puukotettuine, kalvenneine uhreineen, ei kuitenkaan kehittynyt, sillä aluksi Anna Leena asettui poikansa kanssa asumaan sisarensa ja Romon pieneen savupirttiin, Tipsalon torppaan Kangasniemellä. On selvää, että 13 yhteistä lasta jonkun kanssa on sellainen fakta maaseutuolosuhteissa, että yhden ylimääräisen lapsen takia ei edes harkita avioeroa, kun sellainen ei muutoinkaan ole ollut tapana tuonajan landella. Nämä tällaiset ihmissuhdesattumukset nyt vain ovat osa erittäin arkipäiväistä, entisajan maaseutudraamaa, ja siksi puheet äpärälapsista särähtävät korvaan, ja osoittavat tietynlaista, alentuvaa hengenasennetta. Näinhän tätä asiaa esittely ylimieliseen, pilkalliseen sävyynsä esimerkiksi YUP -yhtyeen laulaja eräässä videossaan. Ehkäpä tämä artisti on sitten itse puhdas, ja äpärävapaa - ja hänen omaa sukuaan voidaan seurata vuosisatojen taa, ja kaikki esi-isät ovat yhtä puhtaita, ja täynnänsä hyveen kaikenvoittavaa voimaa.

Vanhapoika on Auvinen ja sellainen mies, että kaikki sen hyvin ties.
Ja ikänsä hällä oli kuuskymmentviis, sano sitten on hän viis.
Kun et akkaa ole mä vielä saanut, olen ikäni mä yksin maannut,
ja eikä tuo rakkaus sytämmen pohjasta pomppimasta ole laannut.

Nyt Auvisell' on talo sekä tavaraa, tuvass' kissa oli rattona vaan.
Ja itse se Auvinen lehmät lypsää, ja voinkii se kirnuaa.
Ja pyykkisä pessee, ja ruuan laittaa, ja varsaki hirnuaa,
sianporsas vinkuupi karsinassa, ja kaipaapi Auvista.

Sitte Auvinen yritti jo sulhasiks', tuohon kupparin-Liisan luo.
Mutta ensin hän pistääyisi kammaris, siellä lähtöryypyt hän juo.
Sano, kirkas ja makia, tulit Auvisen takia, mä rakastan nyt sinua.
Kun useamman tuikun mä liivini vetän, sinä puistelet minua.

Jo Auvinen alkoi laulella, kun vertyipi hieman kielel'.
Ja seiniä alkoi nojailla, ja emäntätä teki miehen miel'.
Sitten laittoi hän ruunan valjaisiin, minä rupesin kuskariks'.
Ptruu-prtuu-ptruu ruuna porhalsi, haettiin Liisa nyt kuppari.

Ja kun Kuppari-Liisa se sarvet imas, niihi istumakukkuloil'
Niin Auvinen sano, voi herranen aika, kun luoja minut loi.
Se kippeetä tekkee, ja pyörryttää, ja mieltäkin vellaistaa.
Mutt' Liisa se sano, ett' varma on merkki, tauti huomena helpoittaa.

Sitten vuosien päästä kun Auvisen näin, sanoi Liisa se emännäksi jäi.

Hiski Salomaa

Infoa laulusta Askon kolmirivinen

Hiskin laulu Askon kolmirivinen perustuu hänen omaan lapsuudenkokemukseensa, kun hän näki siellä jossakin maalaistalon pimeässä tuvassa soitettavan kolmirivistä, ja halusi saada itsekin sellaisen. Allaolevassa kuvassa vasemmalla seisoo laulussa mainittu Asko, eli Asko Reinikainen. Kuvassa alhaalla vasemmalla istuu Liisa Reinikainen, eli laulussa Auvisen akkahommat -esiintyvän Kuppari-Liisan esikuva. Kuvassa vasemmalla oleva poika on Aati Reinikainen, eli se laulun Pikkunen poika, joka löi tahtia. Kuvan henkilöt asuivat Vihavan kylässä Kangasniemellä. Hanuri alkoi saavuttaa valta-asemaa sekä pito-, että tanssipaikkojen soittimena 1900 luvun alun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska se oli viulua kovaäänisempi, ja soveltui viulua paremin rytmimusiikin esittämiseen. Ensin se ilmaantui yksirivisenä, sitten kaksirivisenä ja ennen ensimmäisen vuosikymmenen loppua kolmirivinen oli yleisin kaikissa tanssitilaisuuksissa.

On helppo nähdä, että Hiski on pominut laulujensa esikuvat omista kokemuksistaan, ja tapaamistaan henkilöistä. Esimerkiksi lauluissa, joissa hän kuvaa Amerikkaan menoaan, on vankka tosipohja – eli ensin mentiin Hulliin, Englantiin, ja sitten Liverpooliin, josta lähdettiin laivalla kohti Amerikkaa. Mutta miten sitten minä löysin tämän -ja monen muunkin Hiskin tekemän laulun lyriikat? Niitähän ei normaalimenetelmin saa esimerkikisi ostamalla mistään? Joitakin vuosia sitten löysin netistä aivan sattumalta Coogle - hakukoneella pienen kokoelman Hiski Salomaan MP3 tiedostoja, joiden joukossa on myös tämä ralli, ja kaikki kokoelman kappaleet ovat samoja kuin yllämainitulla LP -levyllä. MP3 -tiedostot olivat teknisesti luvattoman heikkolaatuisia, ja ripattu kömpelösti, joten suosittelen liioista kohinoista putsatun CD -levyn ostamista, sillä niitäkin on tarjolla netissäkin. Sanat lauluihin sain kuuntelemalla toistuvasti biisejä yhä uudelleen ja uudelleen. Niin tein myös Askon kolmirivisen kohdalla, ja kirjoittelin muistiin minkä luulin kuulleeni, ja lopultahan kunkin laulun todennäköinen sanoitus hahmottuikin. Ja koska en pidä ajatuksesta asettaa kenekään artistin alkuperäisiä MP3 -tiedostoja omille sivuilleni muiden saataville, päätin tehdä mielilauluistani aivan omat versioni, ja tarjota samalla joitakin lisälisätietoja asiasta. Seuraavana esitettävät sanat olen siis tehnyt yksinomaan sen perusteella mitä kykenin laulusta kuuntelemalla Hiskin lauluista erottamaan, ja aina kun Hiski on käyttänyt murteellista ilmaisua, olen se myös sellaisena kirjoittanut, eli d-kirjain ei ole d-kirjain vaan t-kirjain, joka on itämurteille tyypillinen piirre. Kaikkein työläintä Hiskin lauluissa ovat kertosäkeisiin liittyvät rilulaluralut, joita on melkein mahdotonta oppia. Itse olen laulanut Askon kolmirivisen pelkästään akustisen kitaran säestyksellä, ja käytännössä live-esityksenä, johon kului aikaa kaikkiaan 20 minuuttia, johon mahtuu kolmen raidan äänitys kaikkineen. Olivathan kaikki Hiskin omat levytyksetkin one-take -äänityksiä:

Asko kun veti sitä kolmetrivistä
niin pikkanen poika löi tahtia
kupparin Liisa lähti penkin päältä
sano: kyllä se on aika mahtia!
vanhaakin viijään, nuoret vielä riiaa,
mutta eihän mulla ole noita lapsia -
ei kai se haittaa kun polkka kerran maittaa
vaikka on harmaita hapsia.

Rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, ralalalaa.

Suutarin Eetu kun toisella puolla
hakkasi rumpua pampulla.
Manta ja Jussi kun nurkasta läksi
vellipatakin se kaatui pankolla.
Kissa se hyppäsi uunin päältä
poltti käpälänsä kuumassa vellissä.
Liisa se sanoi: ei ole kihtiä
kissassa eikä rengissä.

Rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, ralalalaa.

Polkka kun loppuu niin Liisalla hoppu
sen täytyypi mennä saunalle.
Imasta sarvia joitakin pareja
isännän kipiälle kaulalle.
Piiat kun kuulivat luhtissa
että pelimanni oli jo tuvassa,
niin pirttihin rientää suurta sekä pientä
jopa tuli naapuria taloista.

Rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, ralalalaa.

Liisan kynsissä isäntäkin innostui
tuli saunasta sarvet kaulassa -
emännälle huusi: että tuoppas
tummat sarkahousut porstuan naulasta!
Housut jalkaan ja silloin se alkaa
kiperämmässä vauhtissa.
Ruotimummokin nousi jo uunin päältä
vaikka oli kuolintautissa.

Rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, rili-iti-rilurilu, ralalalaralulalu
ralalalaralulalu, ralalalaa.

Kolmerivinen kun lauleli Askon polvella
mummo sanoi: poika on taivaasta!
Ei pakotusta missään, jalka on novella
olen pääsynnä kaikesta vaivasta!
Polkka se paransi isännän ja mummon,
Askokin sai jo pirtua pullon,
päiväkin valkes, rumpukin halkes
oli pelimanni tajutonna sahtista.

Korvissa kaikui vain tilurilurilurilu...

Hiski Salomaa

Infoa laulusta Dahlmannin paartit

Kieltolain aikana salakapakat, tai yksityishenkilöiden järjestämät paartit olivat yleisiä, ja ylläolevassa piirroksessa näet yhden ajalle tyypillisistä salakapakoista. Kuvassa kaikki puhuvat kovaa, ja toisten päälle – kuten kännissä olevat tapaavat tehdä. Useimmat Hiskin lauluista kertovat muutoinkin varsin tarkoin, ja rehellisesti tuolloisista amerikansiirtolaisten oloista, ja niinpä yksityishenkilön kotona sijaitsevaa salakapakkaa kuvaava Dahlmannin paartit korostaa suomalaisten viinavetoista vapaa-ajanviettoa, vaikka ajat olisivatkin kuivat. Sekä Suomessa - että Yhdysvalloissa, vallitsi vuodesta 1919 aina kolmekymmentäluvun alkupuolelle laki, joka kielsi kaikenlaisen alkoholin myynnin ja tarjonnan. Tästä oli hankaliakin seuraamuksia, joista osa vaikutti epäsuorasti myös musiikkiin, joka eli tavallaan näivettynyttä elämää lain voimassaoloaikana. Joidenkin mielestä kuitenkin ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja viina vapauttaa ihmisen käyttäytymistä; se saa miehet tarrautumaan naisiin myötäotteella, ja painiskelemaan sitten näiden kanssa alakerrassa, ja keittiössä, edeten vaatteita riisuskellen, portaikossa taistellen – kohti päämäärää, eli makuuhuonetta. Koska anniskeluravintoloita ei ollut, jäi musiikkielämän kehityskin kituliaaksi. Pirtun salakuljetus ja myynti oli yleistä sekä Yhdysvalloissa - että Suomessa. On hankalaa sanoa, onko tuolla laulussa mainitulla Mrs. Dahlmannilla mitään todellista vastinetta mutta ilmeisesti amerikoissa on vietetty tämänkaltaisia paarteja (Party) ainakin vapaamielisempien naisrouvashenkilöiden kotona, ja varmaan myös Hiski on sellaisissa vieraillut. Laulussa on muutamia, nykysin Suomessakin tunnettuja englanninkielisiä sanoja, jotka olivat laulun teon aikoihin todennäköisesti täysin tuntemattomia Suomessa - ainakin suomalaisen maalaisväestön keskuudessa, kuten Hot Dog, eli nakkisämpylä, ja Ice Cream eli jäätelö, koska meiltä puuttui amerikkalainen kaupunkikulttuuri, sekä tietenkin myös Beer, eli teollisesti sarjavalmistettu olut. Tuohon aikaanhan melkein kaikki suomalaiset olivat maalaisia, ja esimerkiksi jäätelöä tekivät vain herraskaisemmat piirit. Amerikoissa osattiin jo coctailien kumoaminen päiväkekkereillä. Senajan suomalaisiin verrattuna Hiski oli maailmaanähnyt mies, muttei jostakin syystä halunnut esittää laulujaan Suomessa käydessään, vaikkakin lienee esiintynyt ainakin kerran Vehmaalla. Varsinainen populaarimusiikin kehittyminen, ja erityisesti sen massamittainen, julkinen esittäminen mm. laillisissa anniskelupaikoissa alkoi kehittyä täydellä painollaan vasta kieltolain kumoamisen jälkeen, jota ennen musiikkia esitettiin etupäässä erilaisissa salongeissa, ja salakapakoissa. Tuolloin äänilevyjen, eli recordsien kuuntelu ei ollut ainakaan Suomessa vielä kovinkaan yleistä. Kieltolain kumoamisen jälkeen Yhdysvalloissa kehittyi nopeasti uusi, reipas swing-musiikkityyli, johon valtavirtaan monet Hiskin lauluistakin tavallaan liittyvät. Lauluissa oli nyt tärkeää menevä, iloinen rytmi, ja jos sanoja oli, piti niiden olla mielellään hauskoja, ja varsin tärkeää oli niiden oikeanlainen esittäminen. Amerikansuomalaisten musiikki sai tietenkin vaikutteita muustakin paikallisesta musiikista, joista New Yorkissa lienee soinut joka paikassa irlantilaistyylinen, reipas kansamusiikki. Mustien harrastama blues, ja jazz tuskin paljoakaan vaikuttivat kuplettityyppiseen laulantaan.

Minä kutsun sain kerran kesteihin
Mrs. Dahlmanin nimipäiväpaarteihin
ei ilot siellä sinä yönä puuttuneet
sillä surut oli kaikille suuttuneet.
Siellä juomia oli monta sorttia,
pelattiinpa hieman myös korttia.
Eihän ihme ole ollu
jos kohmelo on tullu
tuolla Dahlmanin illallispaarteissa.

Paartivieraat ne Dahlmanin yllätti
lapset nurkkihin nukkui että pyllähti
koira vieraita alkoi myös haukkua,
itse Dahlmankin tarjosi naukkuja
Pikku tuikun antoi koirankin huulelle
tuli Bobbykin jo paremmalle tuulelle.
Eihän ihme ole ollut
jos kohmelo on tullu
sille Dahlmanin illallispaarteissa

Juhlapöytä oli kauniiksi laitettu
ja viinit oli lasihin jo kaadettu
siellä gramofoni soitteli valssia
ja nuoremmat alkoi myös tanssia.
Minä tanssihin pyysin Mrs. Hilliä
toiset joivat ja söivät Norjan silliä.
Eihän ihme ole ollut
jos kohmelo on tullu
tuolla Dahlmanin illallispaarteissa

Ja se aamuyö se oli vasta reilua
koska minäkin jo aloin siellä heilua
Mrs. Dahlman ylös vielä nostettiin
ja se pöytälamppu lahjaks sille ostettiin
Hot Dogsit ja Ice Cream syötiin viel'
ja Beerillä kostutettiin kiel'.
Eihän ihme ole ollut
jos kohmelo on tullu
tuolla Dahlmanin illallispaarteissa

Hiski Salomaa

Infoa laulusta Kemppaisen avioelämä

Etsiskelin netistä kuvia amerikansiirtolaisista, ja erityisesti naispuolisista sellaisista. En onnistunut löytämään sopivaa – sellaista Leppäsen Aunen oloista tyyppiä. Voihan tietenkin olla, että Tiltu Miettinen oli kaunis, vetävä nainen, eikä haissut pinttuneelle hielle ja pesemättömille vaatteille, kuten Aune. Päättelin siinä sitten, että kaikki amerikansiirtolaiset olivat välttämättä pahanhajuisia, koska jo laivamatka rapakon taa kesti pitkään, ja saniteettitilat olivat olemattomat. Mahtoi siinä koko ruuma haista! Useimmissa Hiskin lauluista on selvä todellisuuspohjansa, ja tässä laulussa kuvattuja Kemppaisia löytyy kotosuomestakin yllin kyllin. Tulee melkein mieleen Jaakko Tepon laulussaan kuvailemat Hilma ja Onni. Eräiden lähteiden mukaan laulun Kemppaisen avioelämä sanoittajaa ei tiedetä, mutta Hiski Salomaa on sen joka tapauksessa säveltänyt - ja on saattanut sen sanoittaakin, koska mainitut Tiltu ja Kemppainen esiintyvät useissa Hiskin lauluissa, kuten Emännät piknikillä. Tässä Kemppaisen avioelämä -laulussa on tavallaan useitakin eri tasoja, ja useimmat meistä näkevät siinä helpostikin sen ylimmän, humoristisen kerroksen, mutta vain ne, joiden selkärangan on joskus katkaissut joku sydämetön ja itsekäs Tiltu Miettinen, kykenevät näkemään sen toisenkin, ja syvemmän tason, ja silloin laulun kauneus ja elämän ehdoton surumielisyys heille avautuu kuin kukka.

Se oli suurin erehdys, sanoi Kemppainen nyt vain,
kun sen Tiltu Miettisen minä vaimokseni nain!
se tansseis' käy, sitä kotona ei näy,
ja lapsia hoidan mä - se rakkaus on välillämme
kylmäks' käynyt kuin jää.

Se lemmen liekki joka rinnoissamme ennen salamoi
nyt se meidän välillemme synkän pilven löi
vaikk minä olen päivät kotonamme ja Tiltu työssä käy
silti meidän liitossamme paljon hauskaa näy.

Minä ennen kävin päivät työss' - olin miesten parhaita,
sill' aikaa Tiltun luona myös alkoi käydä varkaita.
Ja sehän meidän kotimme nyt pirstaleiksi löi
ja kun Tiltu eilen tavaramme kaikk' halvennuksell' möi.

Nyt lapsemme hän hoidettavaks' laittoi vieraille
ja minut hän nyt laittoi aivan puillen paljaille!
Näin Kemppainen nyt lauleli, ja murtunut ol' miel' -
ja pulloansa suuteli ett' vertyi hieman kiel'.

säv. Hiski Salomaa, san. tuntematon

Lyrics in English:

It was just a great mistake
said Kemppainen to me
one of these days, pretty
soon after he got married
with Mathilda Miettinen.
And then Kemppainen continued
his sad story:
Mathilda spend all of her free time
in Dancing halls, and Balls,
and she is very seldom at home.
I must take care of our children.
We have just a cold Winter wind
around us, and no true love left
between us any more.

But the fire of love
deep in out hearts
has changed into dark,
and cold cloud of the death.
Notwithstanding that
I can stay at home, and
I do not have to gonto work,
because Mathilda is at work -
we have not much fun
in out marriage left.

In the past
I used to go to work,
and I was one of the bests.
But meanwhile there were
visiting thieves in our home,
A drop too much to out marriage
was that bargain sale:
Mathilda sold yesterday out all of
our furnitures and other things.

And then she gave our children
to strangers who took care of them,
and I got just nothing,
no money, no goods,
as just a beggars.
This is the way
Kemppainen sung his sad story
with broken heart and mind,
and kissed his bottle
to be able to speak more fluently.

Englanninkieliset sanat: Timo Kinnunen

Infoa laulusta Vanhanpiian polkka

Hiski Salomaa teki 1900-luvun alkupuolella useita lauluja, jotka kertoivat nimenomaan amerikansuomalaisten elämästä. Itse asiassa Hiskin sanoitukset ovat kuin tehtyjä laulettaviksi, ja ne ovat myös musiikillisesti varsin kekseliäitä: esimerkisi laulussa Dahlmannin paartit hän käytti duurin ja mollin vaihtelua - mikä ei ollut tavallista suomalaisessa kansanlauluperinteessä. Hiski ei ole myöskään suoranaisesti apinoinut oman aikansa Yhdysvalloissa soitettua musiikkia, vaan on pysytellyt omalla, valitsemallaan linjalla alusta loppuun saakka.

Ylläolevassa kuvassa olen koettanut kuvata mainittua Riikaa, ja hänen olemuksensa olen kopioinut eräältä hönelöltä naiselta, joka mitä todennäköisimmin on avohoidossa, koska hänellä on tapana keskustella ja väitellä itsekseen, ja tietenkin hän aina voittaa kiivaimmankin väittelyn, koska on itse sekä haastaja että vastaaja. Tämän laulun perusteella rapakon taakse muuttaneet naiset olivat paljon itsenäisempiä kuin vanhassa maassa edelleen elävät kanssasisarensa: he saattoivat esimerkiksi ostaa vaikka torpan, ja järjestellä muutoinkin omaa elämäänsä vapaammin kuin jos olisivat jääneet kotosuomeen. Tämä kannattaa erityisesti kaikkien sufrageettien panna tarkoin merkille - kuten myös se, että Riikalle oli mahdollista säädellä lapsilaumansa kokoa.

Nimeni on minun Riika enk' oo mikkään vanhapiika,
ikäni on viisikaks, Eemil sannoo: olen kuin laps'.
Ainai käyn minä päivätöissä, pyykkiä myös pesemässä,
herroille vain puuhamass', lattioita kuuramass'

rililitiuitu...

Neljää taalaa kymmenen senttii saapi sieltä päiväs jenttii.
Ei minun tartvitse piikaamass' olla ämmiä ruusamass'.
Taalat vien minä kaikki pankkiin, siihen sivuss' leipää hankkii -
palkoist' saan vielä soppaluun, Eemil laittaa kaiken muun.

rililitiuitu...

Ah, jos Eemeli minut naisi, niin ehkäpä ilon irti saisi -
mutt' lapsia en laittaisi, ei kai se yksi kyllä haittaisi.
Kodin pienen laitan tänne, vaikka kuinka laahaan Lännen,
silloin mulla ilo ois', kun vaan pääsis kyöpelistä pois.

rililitiuitu...

Sitte sais' olla oma paashi - kohta olen vanha kuin aasi!
raskasta on liiaksi, ruveta ennää piiaksi!
Torpan ostan vanhasta maasta, en minä tykkää tästä maasta,
siellä kellisin kesällä, kauniilla järven rannalla.

Hiski Salomaa