Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
In Finnish
Ajattelin laittaa tänne tarjolle yhden ensimmäisistä Garageband -kokeiluistani, jossa olen käyttänyt ohjelman sisältämiä mahdollisuuksia. Kuten tiedämme, ne ovat moninaiset. Melkein yhtä moninaiset kuin useat naiset. Melkein kuin Pete Penken (siis tämä Punavyön apuri Pekka Mänkkönen) munasillaan, tai sitten ilman. Tai sitten ei. David Jones, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä David Bowie, on työväentaustan omaava englantilainen laulaja, ja lauluntekijä. Hänen tuotantonsa on tavattoman laaja - joskin mielestäni kuitenkin epätasainen. Lisäksi hän on hieman mahtipontinen, ja teatraalinen. Sellainen varieteetaiteilija, joka on ymmärtänyt aina sen, että musiikki on aina eräänlainen performanssi, kuten se onkin. Kuuntelin paljon hänen tuotantoaan aloittaessani opintojani Jyväskylän yliopistossa, pari-kolme ensimmäistä vuotta (ainakin). Tuonaikuiset musiikintoistolaitteeni eivät tosin olleet hääppöiset. Vahvistimena oli 2x2W Philips Junior, ja levysoittimena Philipsin keraamisella äänirasialla varustettu karvahattusoitin, ja itsetehdyt pahviboksit, joita en ollut tehnyt itse. Joku toinen möllisköntti, ja rasisti on ne aikanaan tehnyt. Siis asenteellisen miehen tekosia olivat. Ihmettelin kovin kun opiskelukaverini (ei ne mitään ystäviä olleet) eivät Bowien tuotannosta piitanneet, mutta heistä valtaosa oli vasemmistosissejä, jotka myöhemmin astuivat johtoon. Oli helppo astua, kun riitti että astui isukin tai äiskän saappaisiin, ja astui omaan firmaan. Ei tarvinnut kivuta vaivalloista tietä tsupparista johtajaksi. Suomessa on nepotismi ollut aina kunniassaan. On se vaan kumma miten noista mahtimiesten pennuista tulee suoraan jonkinsortin tirehtöörejä ja johtajia? Mutta miten tämä David Jones otti aikanaan taiteilijanimen David Bowie? Mies olisi kai muuten ollutkin tyytyväinen oikeaan nimeensä, mutta laulajanuran alkuaikoina ihmiset sekoittivat hänet usein The Monkees -yhtyeen jäseneen, Davy Jonesiin, joten hän päätti muuttaa nimensä. Nykyäänhän sekoittumisen vaaraa tuskin olisikaan, sillä tuskin ihmiset edes tietävät kuka tuo mainittu The Monkees -yhtye olikaan, tai joku näyttelijä Davy Jones. Se oli eräänlainen, sangen huvittava amerikkalaisten The Beatles -yhtyeen matkintayritys. Minusta Bowie tosin tuntui varsinkin nuorempana usein hieman mahtipontiselta, ja teatraaliseltakin, mutta ymmärrän sen kuuluneen osana hänen luonteeseensa. Myöhemmin hän oli live-esityksissään monasti paljon lähempänä yleisöään, kuten allaolevassa kuvassa laulaessaan Heroes -biisiään. Minusta nimenomaan tämä hänen Heroes -biisinsä -sekä Bertolt Brecht -tulkintansa ovat erittäin onnistuneita. Saksan kaudesta ja Berliinistä oli hänelle ehdottomasti hyötyä. Varmaankin on totta, että Bahnhofin lapsissa olisi ilman Heroes-Helden -biisiä vaikeaa nähdä mitään sankarillista. Bowie onkin aina ollut enemmänkin varieteetaitelijan oloinen artisti, ja hänellä oli varsinkin vanhemmiten hyvä kosketus suureenkin yleisöön. Varmaankin hänellä on ihan oikeastikin näyttelijänlahjojakin - onhan hän näytellyt lukuisissa elokuvissakin, joista olen nähnyt ainakin pari, kuten Hyvää Joulua, Mr. Lawrence. Mutta takaisin menneisyyteen. Sivunmennen, ja samalla sangen wittgensteinilaisittain sanottuna: on varsin kummallista, että kun aikanaan kerroin Lozzin ruokalassa taistolaisystävilleni kuuntelevani tätä artistia, he suhtautuivat Bowieen varsin väheksyen, ja pitivät tätä kapitalismin mädännäisyyden symbolina. Olen muuten sitä mieltä, että Suomen rahvas soti vuonna 1917-1918 käymänsä sisällissotansa täysin turhaan, sillä torpparit olisivat muutoinkin saaneet lunastaa maaplänttinsä. Sodan jälkeen vähitellen kehittynyt Neuvostoliiton uhka tosin hieman hiljensi täkäläisten ökyrikkaiden menoa, mutta nykyään he ovat jälleen tiukasti vallan kahvassa, ja aivan yhtä öykkärimäisinä kuten ennenkin. Raha ja pääoma näet voittaa aina, ja voittaa siinäkin tapauksessa, että rahvas voittaisi kaikki maailman sodat ja kapinat. No, taistolaistoverit olisivat varmaankin muuttaneet asennoitumistaan jos olisivat tienneet Bowien työläistaustasta. Varsin äkkiä he olisivat löytäneet hänen biiseistään salattuja merkityksiä, ja nostaneet hänet jonkinlaiseksi työväenluokan sankariksi (working class hero), mikä hän tietyssä mielessä olikin. On tietenkin totta sekin, että hän on uransa aikana tullut yhdeksi rikkaista, mutta juuri se onkin työväenluokan sankaruuden kaikkein todellisin olemus. Tuhannet muut, joiden parissa hän syntyi, ja varttui nuorukaiseksi, jäivät edelleen köyhyyteen, sillä ei kaikista voi tulla kuninkaita. Varsin monet hänen aikansa rockmuusikot omasivat samanlaisen taustan, ja rock olikin heille lähes ainut tie sosiaaliseen nousuun englantilaisessa, sangen patavanhoillisessa yhteiskunnassa. Tilane on lähes sama kuin suomalaisen Nightwish -yhtyeen kohdalla, jonka jäsenet ovat kotoisin jostakin Kiteen synkiltä korpimailta, jossa paljon on tiputettu pontikkaa. Tosin hekin lienevät niin kutsuttuja herrojen pentuja, mutta kyllä heistä tulee selkeästi varakaampia kuin vanhemmistaan, ja he eivät mällää ainakaan perintörahoillaan. Kuinka toisin on niiden kanssa jotka 1970-luvulla velttoilivat aikansa barrikaadien tuntumassa, ja sitten asettuivat kaikessa rauhassa nauttimaan rahoistaan. Oli myös niitä, kuten Pentti Linkola, joka kuluu vauraaseen sukuun. Kelpaa siinä sitten esiintyä tavallisena, köyhän vaatimattomana kalastajana, ja saada kotonaan hurjia raivokohtauksia, kun maailman mahtajat eivät älyä harventaa väestöään riittävän ripeässä tahdissa, jotta kalat ja luonto pelastuisivat. Olenko siis katkera siitä, että jotkut ovat rikkaita, ja jotkut köyhiä? En toki, sillä tiedän, että rahalla ei kaikkea saa, ja sitä on kuitenkin riittävästi saatavana kaikille Suomen kaltaisessa hyvinvointimaassa. Mutta se, mikä minua ärsyttää, ovat nämä niin sanotut takinkääntäjät ja buntanpojat, jotka esiintyvät köyhien puolustajina, ja elämöivät barrikaadeilla. Että oikein hurahuhhahhei ja rommia pullo. Ja jolleivät nämä aikamme ahneet veli(puoli)kullat olisikaan syntyisin juuri nimenomaan Kiteeltä, tain Oulun korpimailta, niin ymmärtänette silti yskän. Köyhälle ei ole tarjolla juuri muita kanavia sosiaaliseen kohoamiseen kuin musiikki ja kulttuuri. Nämä meidän armaan isänmaamme lapsipuolet ja velipuolikuut.
In English
David Jones, better known by the artist name David Bowie, had a labour background in England. His parents were labourers. The quality of his musical works vary a lot but most of his songs are still relatively good, and I have always liked them very much. He has always had an idea of something. David Jones changed his name because people were mixing him to Davy Jones who was a member of The Monkees band, which was a kind of American Beatles, but, actually, it was very ordinary band. Nowadays nobody remembers, or cares much about The Monkees, whaever it was. I consider David Bowie as a varietee artist, and as an actor, and he has always been for poor people - thanks to his labour background. No wonder that he has sung e.g. Bertolt Brecht's texts in Germany, and that his Heroes song belonged to a movie who dealed with drug use of childs. Bowie has always had a message. A kind, and I can still remember when I used to listen to his music at 70's, and most of my socialist friends considered Bowie as a bad fruit of capitalism. They just didn't understand Bowies' lyrics at all but saw only his glittering cloths, and also the shining faces of glam rock. Bowie was still a kind of working class hero, as John Lennon, for expample, and many, many others. They all got an opportunity to get better social status with their music, but they got also a possibility to send important messages with it, and it was rockn' roll who gave them all of that. I have made Finnish translation to this song, because I didn't know if there was any before. Maybe, or maybe not, but I can just hope that I have got something from those original lyrics made by Bowie.
A player: Timo Kinnunen
with
my owns (someone must just put his owns)
Mac-Mini, Mountain Lion, Fast Track, Garageband, Amadeus Pro, and Audacity