Linux, Windows ja E960 Kotimokkula

Yleistä

Tiedän, että kaikki oppaat vanhenevat, ja niin lienee käynyt tällekin oppaalle. Se, että homma on silti kannattanut tehdä, on siinä, että kun tarina alkaa olla historiaa, on sillä aina sellasena oma arvonsa - historiallisena ajakuvana. Poliitikkojen puheiden mukaan Suomessa on edessä auvoisa aika: yhden megabitin laajakaistan tulisi olla kaikkien saatavilla vuoden 2011 alkupuolella (mutta aikataulu voi hyvinkin tästä viivästyä, koska jonkun pitäisi maksaa erotus, joka aiheutuu systeemin toteuttamisen todellisten kustannusten, ja kuluttajalta kerättävien vähäisten käyttömaksujen välillä). Koska on jälleen lama (vuonna 2010), ei auta, vaikka myisimme Baden-Badeniin pieruja pussiin pakattuna, ja vaikkka itse presidenttikin kiinnostuisi ideasta. Lopulta sitten muistettaisiin, kuinka pieruvero poistetaan, jotta päästäisiin masennuksesta. Sitten joskus jälkikäteen voidaan sitten lukea, millaista elämä oli, kun oli lama, ja kun laajakaista ei ollut vielä levinnyt maan joka kolkkaan. Tein tämän selvityksen alunperin siksi, että ne yksinkertaiset mokkulat, joita ihmisille on kaupattu, eivät ole välttämättä toimineet linuxissa. Sanottakoon tässä sukoilematta, että ainahan palveluntarjoajat lupaavat liikoja, ja todelliset, saavutetut nopeudet ovat aina hitaampia mitä on luvatttu.

Helpointa kotimokkulan käyttöönotto oli minulle Ubuntu 10.04 LTS -systeemissä, jossa ei tarvittu muuta asennusta kuin palveluntarjoajan valitseminen klikkaamalla verkkotoimintojen säätelynapikasta, joka näkyy oikealla kuvassa punaisella ympyröitynä. Vasemmalla taas näkyy punaisella ympäröitynä kuvake, jota klikkaamalla saadaan luettelo windows-ohjelmista, joilla ei kuitenkaan ole mitään käyttöä linuxissa. Ei kuvakkeesta haitaakaan ole. Homma ei voisi olla yksinkertaisempaa. Joka kerta kun kone käynnistetään, ja halutaan ottaa netti käyttöön, klikataan verkkotoimintojen säätelynamiskaa, ja valitaan palveluntarjoaja, ja siinä se autuus sitten onkin. En ihmettelisi, jos valtaosa uusista linux-käyttäjistä liittyisi ubuntupuolueeseen, ja näkisi kaiken ubuntusilmälasien läpi.

Mutta ei mitään niin hyvää etei jotakin huonoakin. Ubuntussa tuo kirottu pulseaudio on sidottu tiukasti eräisiin järjestelmätiedostoihin, kuten ubuntu-desktop, ja pulseaudion poistaminen järjestelmästä vaikuttaa siten myös työpöydän keskeisiin osiin, ja niinpä esimerkiksi kello ei enää toimi. Koska minulla sattuu olemaan SoundBlaster Audicy Player -äänikortti, joka ei pidä lainkaan pulseaudiosta, ajattelin, että KDE:n puolella sen poisto olisi helpompaa. Ei ollut, mutta mainittu ääniajuri ei siinä asennu täydellisesti, ja siten sen saa helpommin pois. Mitä taas kotimokkulaan tulee, sen käyttööntotto ei suju ihan yhtä automaattisesti kuin Ubuntussa, eli palveluntarjoajan yhteystapa täytyy määritellä (varsinkin jos kubuntu-desktop on asennettu jälkikäteen). Kuvassa näet oikealla puolella matkapuhelimen näköisen kuvakkeen, joka on määritelty ja avattu, ja palveluntarjoajana näyttää olevan DNA. Jos palveluntarjoajana on mainittu DNA, ovat KnetworkManager-asetukset seuraavanlaiset:

Yhteyden nimi: DNA
Puhelinnumero: *99#
apn: internet

Kruksattuna ovat EAP, PAP, CHAP, MSCHAP, ja MSCHAP V2, sekä sallittuina BSD-datapakkaus, Deflate-datapakkaus, sekä TCP-otsakkeen pakkaus.

Muilla palveluntarjoajilla nämä määrittelyt saattavat olla erilaiset, ja saattaa olla niinkin, etteivät nämä ole ihan tarkkaan ottaen oikeat, mutta nämä toimivat. Joka tapauksessa: Ubuntu-työpöytää käytettäessä näitä ei tarvitse erikseen asentaa, tai määrittää. Mutta miten monta kertaa olen antanut kertoa itselleni, että kaikkein uusimmissa linux-distroissa mokkuloiden tunnistus onnistuu lennossa – melkeinpä heittämällä. Että minua on naurattanut tuo termi heittämällä - tässä nimenomaisessa yhteydessä. Eihän asia nyt ihan niin yksinkertainen ole, että laite tökätään koneeseen, ja annetaan soittaa. Jollei tarvittavia verkkokomponentteja ole asennettu, ei tapahdu yhtään mitään, tai jos fyysiset komponentit ovat viallisia. Useimpien netin keskustelupalstojen niin sanottujen euvonantajien menestys perustuu siihen, ettei heille ole sattunut ongelmallisia laitekokoonpanoja, tai sitten heillä on räätälöity laitekokoonpano, jossa on kiinnitetty erityishuomio mokkulaan. Tällaisia käyttövalmiita laitteita ovat monet minikannettavat. Minulla on maalla vanha HP Compaq -kone, jossa mikään verkkokortti ei enää toimi, mutta jossa kotimokkula toimii silti moitteetta, ja toimii häiriöttä varsinkin linuxissa. Tällä koneella USB -liittymän käyttö on siis lähes pakollista. Mutta en minä silti tämän vuoksi menisi neuvomaan ihmisiä käyttämään pelkästään USB -liittymää kotimokkulalleen. Joka tapauksessa: ongelmat näyttävät vain jatkuvan koska netin keskustelupalstat ovat edelleenkin täynnä mokkuloita koskevia kyselyjä, joihin on annettu enemmän tai vähemmän onnistuneita vastauksia – josta näkee, että ongelmia on edelleenkin ollut, mutta tarvittavaa asiantuntemusta niiden ratkaisemiseen on ollut tarjolla paljon vähemmän. Huawein mokkulat ovat etupäässä Kaukoidän tuotteita, ja heikäläisille Suomi on vain osa vähäistä reuna-aluetta, johon ei ole kannattanut juurikaan panostaa, eli tänne ei ole kannattanut laatia suomenkielisiä ohjeistuksia. Yleensä voi sanoa, että meikäläiset palveluntarjoajat ja heidän neuvontapuhelimensa eivät juurikaan osaa neuvoa linux-käyttäjiä.

E960 toimii todella hyvin myös maaseutuolosuhteissa, joissa yhteys ei ole ainakaan nopea, ja jossa se ei ole välttämättä vakaa. Maaseudulla täytyy ottaa huomioon ukonilmojen aiheuttamat katkot ja häiriöt, sekä heilahtelut sähköverkossa, tai linkkiasemien erilaiset häiriöt. Vain harvoin nettiyhteys on täysin optimaalinen – eli sellainen kuin laitteen myyjä on luvannut - vaikkakin tarjolla olisi EDGE (236.8 kbps), joka ei tietenkään riitä esimerkiksi videoiden nykimättömään seurantaan, tai audiotiedostojen pätkimättömään kuunteluun netissä. Monessa maaseutukunnassa näyttää olevan tarjolla 3g -yhteys, joka riittää esimerkiksi äänitiedostojen kuunteluun netissä, ja monet videotkin pyörivät nykimättä. Valitettavasti näyttää siltä, että 450 -verkko lopettaa toimintansa kannattamattomana, ja jäljelle jäävät käytännössä mokkulat – ja sitten joskus saadaan 4g, joka on vieläkin nopeampi. Siihen mennessä suomalainen maaseutu onkin tyhjentynyt ihmisistä. E960 on liitäntöjensä puolesta palikkamokkulaa monipuolisempi laite, koska laite on samalla suunnattava antenni, ja sitä voi käyttää sekä verkkokortin kautta – että USB -kaapelilla liitettävänä mokkulana. EDGE -verkossa se ainakin toimii hyvin. Verkkokortin kautta käytettynä kotimokkulaan voi liittää useita tietokoneita. Tämän laitteen lisäbonuksena on että sen kanssa voi käyttää tavallista näppäimistölankapuhelinta. Tokihan tiedämmme, että pian varsinaiset lankapuhelinliittymät ovat maaseudulla historiaa, ja pyöritettävällä numerolevyllä varustetut puhelinlaitteet museotavaraa. Mutta nou hätä! Ainakin näppäimmallinen lankapuhelin on vieläkin kova sana. Tietenkään asia ei ole niin yksinkertainen, että joku jo olemassaoleva lankapuhelinliittymä olisi ilman muuta sellaisenaan käytettävissä entisellä lankapuhelinnumerolla, koska laite toimii SIM-kortilla, jollainen laitteeseen aina asennetaan, ja johon on AINA kytketty jokin lagaton puhelinnumero. On tietenkin eri asia jos palveluntarjoaja pystyy järjestämään niin, että entistä lankapuhelinnumeroa voi edelleenkin käyttä. Lankapuhelin on ehdottomasti paljon ergonomisempi laite kuin kännykkä, joka kuumentaa korvaa, ja on aina väärässä asennossa, ja joka puuduttaa käden. Itselläni ei ole ollut enää vuosiin lankapuhelinliittymää, mutta tämä johtuu yksinomaan siitä että lankapuhelimeen alkoi tulvia aivan liian kanssa erilaisia mielipidekyselyjä ja törkeää, päällekäyvää tavarainmyyntiä - ja näitä puheluja ei voinut mitenkään karsia lankapuhelimesta poiskaan etukäteen. Ei sitä mitenkään tiennyt lankapuhelimeen vastatessaan, että asialla olisi taas kerran joku kapinen, haiseva kaupparatsu, joka on maapallon iljettävin otus.

Nykyään tämän ammattikunnan edustajat ovat arvostusta kuvaavassa luettelossa viimeisinä, eikä varmasti syyttä. Tosin en enää pidä lankapuhelintakaan kotimokkulaan kytkettynä, koska siihenkin on tullut jo useita puheluja, joissa öristään keskellä yötä jotakin käsittämätöntä, tai kysytään jotaki Kalea tai Reiskaa, ja on myös tullut soittoja, joissa kaupataan jotakin, tai halutaan kysellä sitä sun tätä jotakin tutkimusta varten. Suosittelen kaikille muutoinkin sitä, että kaikki puhelimet kytketään pois päälyä jos aikoo nukkua, tai muutoin levätä. Ei mikään asia ole niin tähdellinen että se täytyisi toimittaa keskellä yötä. Pitäisikin olla myynnissä sellaisia puhelinliittymiä, jossa taattaisiin se, että kerjääminen ja kaupustelu ovat todella aina ja kaikkialla kiellettyjä - myös käytännössä. On ollut jotensakin huvittavaa kuunnella kaupparatsujen selityksiä esimerkiksi jossakin radio-ohjelmassa, joissa nämä kertovat tekevänsä vain työtään. Kerran eräs valitti saamaansa huonoa kohtelua puhelimessa, ja haatattelija säesti puhelinmyyjää kaikella sillä virkainnolla, jollainen keskinkertaisella, tyhmällä kesätoimittajalla on. Ihmiset, jotka haistattelivat heille puhelimessa, olivat molempien mielestä typeriä, ja eivät olleet kotoisin lainkaan tältä planeetalta. Minä olen asiasta täysin eri mieltä: kenellä tahansa on oikeus olla rauhassa, ja oikeus siihen, etteivät kaikenmaailman kaupparatsut tunkeudu väkisin kotiin puhelinlinjaa tai tukiasemia myöten ryömien. Myyköön joutavaa krääsäänsä vain niille, jotka sen erikseen sallivat, ja kääntyköön pois kaikilta niiltä ovilta, joissa lukee, että kerjääminen ja kaupustelu ovat kiellettyjä. Talouksiin jaettavat mainosrahoitteisen lehdet ja mainokset ovat eri asia, koska niitä voi aina levittää vaikka papukaijahäkin pohjalle, tai niitä voi levittää kissan hiekkalaatikon pohjalle, ja ainahan niistä voi tehdä lennokkeja tai kesähattuja. Että näillä eväillä kotimokkulaakin voi käyttää uuden ajan lankapuhelimena.

Varsinaista, USB -liitäntään kytkettävää, palikkamaista mokkulaa myyvät kytkykaupalla useatkin operaattorit, mutta näihin ei voi liittää lankapuhelinta, ja niiden kautta ei voi käyttää useaa tietokonetta yhtäaikaisesti - ja eihän niissä ole minkäänlaista verkkokorttiliitäntää. Mokkulaa mainostetaan helppokäyttöisenä plug-and-play -laitteena, ja julkilausumattomana oletuksena näytään otaksuttavan, että jokaisella potentiaalisella käyttäjällä on koneessaan windows -järjestelmä. Näinhän asianlaita ei tietenkään aina ole, koska linux on leviämässä voimakkaasti myös tietokoneiden työpöydille, ja syrjäyttämässä siellä ennen pesineen windowsin. Linuxin leviämistä on kiihdyttänyt markkinoille tulvineet minikoneet, ja taloudellinen taantuma, sekä se, että jollei ehdottomasti halua, ei sitä tarvitse ihan joka päivä – tai edes joka viikko – päivittää. On erittäin epätodennäköistä, että kukaan yrittäisi tunkeutua linux-koneellesi, jos käytössä on mokkulayhteys maaseudulla. Windowsia ei taas uskalla käyttää ilman päivityksiä missään, ja päivitykset ovat aina jonkin verran myöhässä. Windowsissa on aina paikkaamattomia tietoturva-aukkoja. Siinä tarvitaan myös virustorjuntaa, ja näitäkin ohjelmia pitää päivittää tämän tästä. Myös moniin sovelluksiin tarvitaan tietoturvapäivityksiä, ja tämä kaikki vie aivan turhaan aikaa, jonka voisi käyttää huvitteluun ja työntekoon. Kaikkialla näyttää olevan yleistymässä tendenssi, jossa suurten, ja paljon energiaa vaativien laitteiden ja järjestelmien aika on ohi, ja linux näyttäisi pärjäävän tässä kisassa hyvin, koska se on paljon helpommin sovitettavissa erilaisiin pienkoneisiin ja laitteisiin kuin windows, joka vaatii aina erillisiä palomuureja ja virustorjuntaa. Linux soveltuu myös luontaisesti käytettäväksi nimenomaan verkosssa, ja käyttämään siellä olevia sovelluksia. Esimerkiksi sellaiset autot, joissa kaikki automaattiset säätelytoiminnot on sijoitettu yksittäisiin autoihin, häviävät vähitellen liikenteestä, ja erilaiset verkkoratkaisut tulevat tilalle. Esimerkiksi automaattisia liikenteenohjausmenetelmiä on turhanaikaista rakentaa niin, että kaikki niiden tarvitsemat laitteet sijoitettaisiin jokaiseen autoon erikseen, koska verkkoon perustuvat ratkaisut ovat edullisempia. Pääteyhteiskunta on se maali, johon ollaan pyrkimässä. Tietenkin osa linuxien suosiosta perustuu nimenomaan siihen, että rikollisen luonteella varustetut koululaiset käyttävät niitä imuroidakseen laittomasti esimerkiksi musiikkia ja elokuvia, koska niitä jakaville sivuille sijoitetut vahingolliset skriptit eivät pysty linuxeihin. Voisin myös hyvin kuvitella nuorukaisen, joka menisi kannettavansa kanssa metsään, ja surffailisi siellä pornosivuille, viettäen iltapäivää rattoisasti metsässä onanoiden. Ihmetyttääkin, että mokkulaoperaattorit eivät ole tehneet paljoakaan mainonnan, markkinoinnin ja teknisen tuen ulottamiseksi linux -käyttäjiin, joita sentään on meidänkin maassamme aika paljon - siis sellaisia, joilla on ainakin jossakin koneistaan asennettuna linux. Luulisi, että valtakunnallisella tasolla toimivat operaattoreiden tekniset neuvonantajat pystyisivät antamaan ohjeitaan myös linux -kansalle, mutta kun ei niin ei. Tukea linuxille saa vain mikäli liittymien myyjällä, tai tukihenkilöllä on itsellään linux jossakin omista koneistaan, ja hän on saanut homman "pelloomaan" - mutta muutoin et saa mitään, paitsi typerää ja läpikaupallista ylimielisyyttä. Ihan oma lukunsa on sähköpostin käyttö, jota ei neuvota missään. Normaalia tietokonetta käytettäessä sähköposti smtp -lähetyspalvelin sijaitsee yleensä samassa paikassa kuin internet-yhteydentarjoajan palvelinkone. Kotimokkulan kohdalla tätä sääntöä ei kuitenkaan voi käyttää, vaan on käytettävä puhelimen palveluntarjoajan erityistä smtp -palvelinta – kuten DNA:n kohdalla smtp.dna044.com -tai vastaavaa. Jos mokkula ei toimi, ja asettelee nettiohjeiden skriptejä linuxin järjestelmäkansioihin, on siinä se ongelma, että jos laite ei sattuisikaan toimimaan, nämä skriptit tahtovat unohtua näihin kansioihin, ja voivat aiheuttaa ongelmia myöhemmin, kun keksitään joku muu, helpompi ratkaisu, ja jo tehtyjen viritysten purku on aikamoisen vaikeaa. Todettakoon tässä kuitenkin, että linuxin kohdalla tavatut yhteensopivuusongelmat liittyvät nimenomaan perusmokkulaan, jota myös myydään eniten. Tässä jutussa esittelemäni kotimokkula on kokonaan toisennäköinen laite.

HUAWEI E960 on langaton WLAN laajakaistareititin, joka tulee HSDPA/WCDMA 2100-, GSM/GPRS/EDGE 1900/1800/900/850 -tekniikoita ja verkon automaattista vaihtoa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitetta voi käyttää missä tahansa, ja että se etsii aina itse automaattisesti verkon, ja parhaan käytettävisssä olevan moodin ja nopeuden. Laitteen mukana tulevassa ohuessa opaslehtisessä annetaan ymmärtää, että laite toimisi vain windows -järjestelmissä, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska laite toimii myös linux-järjestelmissä. Ylläolevasta kuvasta ei voi suorastaan päätellä esimerkiksi sitä, että USB -liitäntää käytettäessä verkkolaitetta ei tarvita, koska tämä täytyy tietää oletusavoisesti jo muutoinkin. Samoin siitä ei voi päätellä sitä, että verkkoliitäntää käytettäessä laitteeseen täytyy syöttää virtaa muuntajan kautta, joka kytketään samaan pistokkeeseen mihin myös USB kytketään, jos se on käytössä. Kaikki tavalliset käyttäjät eivät näet tiedä, että USB -laitteet saavat tarvitsemansa sähkövirran USB -jodon kautta, ja siksi mitään verkkolaitetta ei tarvita. Opaslehtisen mukaan koneen täytyisi olla vähintään 500 Mhz Pentium, ja keskusmuistia pitäisi olla ainakin 128 megatavua, ja vapaata kiintolevytilaa pitäisi olla ainakin 100 megatavua. Mikä tahansa myynnissä oleva, uutena ostettu kone täyttää tämän minimivaatimuksen. Itse olen käyttänyt laitetta linux -käyttöjärjestelmässä esimerkiksi varsin vaatimattomassa HP Vectra VL -koneessa, jossa on suorittimena 500 Mhz Pentium ja 8 gigatavua levymuistia, sekä nyttemmin tätä paljon tehokkaammassa HP Compaq -tietokoneessa, joka on varustettu Intel Celeron @2200 Mhz prosessorilla, jossa fyysistä muistia 2042 megatavua, ja 80 gigatavua levymuistia. Molemmissa tapauksissa Ubuntu -tyyppinen linux on tunnistanut automaattisesti mokkulan.

Windows XP Pro tunnistaa sekin mokkulan vaivatta kun se on kytketty tietokoneen kahteen USB -liittimeen laitteen mukana tulevalla erikoiskaapelilla. Kaapelin kytkemisen jälkeen XP asentaa ajurin, ja erillisen Mobile Partner -nimisen ohjelman, jolla voi kytkeytyä internettiin, ja siitä pois. Mobile Partner -ohjelma on olevinaan älykäs, ja tarjoaa oikeaa palveluntajoajaa, ja mitään erityisiä kirjautumisia salasanoja ja käyttäjätunnuksia ei tarvita, vaikka nekin voidaan määrittää. Valinnat ovat Connect ja Disconnect, kuten näet allaolevasta kuvasta. Jollei tietokoneen verkkokortille ole muuta käyttöä (kuten useiden koneiden liittäminen yhteen paikallisverkoksi), kannattaa se disabloida XP:n järjestelmäasetuksten laitehallinnasta, ja koneen biosin laitetietokannasta, jolloin järjestelmä ei turhaan etsi muita koneita verkkokortin kautta. Itse suosittelisin USB -liitännän käyttöä koska eihän internetyhteyttä ei tarvitse aina koko ajan pitää päällä. Ohjelman voi määritellä käynnistymään systeemin käynnistyksen yhteydessä, jos itse kokee sen tarpeelliseksi. Kokemukseni mukaan käyttämäni kotimokkula on aivan riittävän hyvä kiirettömän, mutta silti urbaanin ihmisen tarpeisiin. Parasta olisikin asentaa sellainen linux-distro, jossa päivityksiä tulee harvakseltaan, ja joka on silti mahdollisimman vakaa. Windows XP Pro on sekin täysin siedettävä järjestelmävaihtoehto, että siinä päivitykset pysyttäytyvät kooltaan kohtuulisuuden rajoissa, ja niitä ei ole ihan pakko suorittaa tässä ja nyt. Windows sisältää kuitenkin aina tietoturva-aukkoja, ja päivitykset niihin viipyvät kuitenkin viikkokausia, ellei kuukausia.

Windowsissa kaikki portit ovat oletusarvoisesti avoinna, ja juuri näiden kautta koneeseen pääsee sisään, jos taitoa riittää. Selvennä mainittua porttien käsitettä niin, että aina kun jokin ohjelma, kuten vaikkapa selain, ottaa yhteyttä verkkoon, se käyttää tähän jotakin tiettyä porttia, yleensä porttia 80, jota pidetään yleensä aina avoinna, ja aina kun sähköpostiohjelmalla lähetetään tai vastaanotetaan postia, on avattava sille portti, esimerkiksi 110. Joissakin tapauksissa portiksi määritellän jokin muu vaihtoehto. Palveluntarjoaja on saattanut tietoturvan vuoksi estää joidenkin muiden porttien käytön, tai tekee tämän estääkseen vertaisverkkojen kautta tapahtuvaa rikollista, nulikoiden harrastamaa kopiointitoimintaa. Kaikkiaan portteja on toistatuhatta kappaletta, ja esimerkiksi troijalaisohjelmat avaavat joitakin niistä, ja jotkut toiset ohjelmat pääsevät sitten niitä käyttämällä koneelle tekemään pahojaan, tai valjastamaan koneen orjaksi. Käyttöjärjestelmä voidaan virittää niin, etteivät porti näy ulospäin, ja syteemi on parhaimmilaan tällöin stealth -tilassa. Jotta järjestelmä voisi tästä huolimatta toimia netissä, on koneella aina jokin IP -osoite, jonka palveluntarjoaja yleensä antaa. Lisäksi selaimen on annettava itsestään ja järjestelmästä tiettyjä tietoja kyetäkseen toimimaan netissä, ja näin on myös silloin kun systeemi on steath -tilassa. Linuxissa kaikki portit ovat oletusarvoisesti suljettuja, ja kone on näkymätön ulkopuolisille. Linuxiin tunkeutuminen on lisäksi paljon vaikeampaa kuin windowsiin, ja kaikki eivät älyä kytkeä järjestelmän etäkäyttöä sun muita pois päältä. Onhan linuxissakin mahdollisuus ihan oletusarvoisesti sulkea kone verkosta käsin, ja käyttää erilaisia plaveluja, mutta nämä voidaan kytkeä pois päältä. Windowsissa on oma palomuuri, joka on tyhjää parempi, mutta se ei anna käyttäjälle tietoa käynnissä olevasta verkkoliikenteestä, ja sen avulla ei voi blokata tiettyjä ohjelmia ottamasta yhteyksiä muualle. Windowsin kirouksena ovatkin ohjelmat, jotka mikä mistäkin syytä ottavat ominpäin yhteyksiä eri palvelimille, ja lähettävät erilaisia tietoja järjestelmästä. Kokonaan tätä ei voi estää, ja päivityspalvelut on syytä pitää päällä, ja opetella se, mitkä nimenomaiset ohjelmat niitä käyttävät. Tästä(kin) syystä windowsiin kannattaa asentaa jokin tarpeeksi kevyt ja helppokäyttöinen palomuuriohjelma, johon saa varmuudella tulevaisuudessakin päivityksiä, ja joka saisi mielellään olla ilmainen. Ei kaupallisissa ohjelmissa ole sinällään mitää vikaa, mutta useimmiten ne ovat liian massiivisia, ja vievät aivan liikaa resursseja siihen nähden, että löytävät sillointällöin jonkun viruksen. Jos koneelle on päässyt jokin pahanlaatuinen tuholainen, on sen poistaminen kotikonstein lähes mahdotonta, ja usein asennus täytyy aloittaa puhtaalta pöydältä.

Linuxit ja kotimokkula

E960 -laitteessa on neljä sisäänmenoa verkkokorteille, sekä verkkojohto -eli laitteeseen voi kiinnittää neljä tietokonetta, jos moiseen on tarvetta. Kuvassa laitteeseen on liitetty yksi tietokone verkkokortin kautta, ja käytetyn pistokkeen vieressä palava vihreä valo osoittaa sen toimivan. Laitteessa on myös liitäntä tavalliselle lankapuhelimelle, joka on ylinnä kuvassa näkyvä liittymä, ja kuvassa näkyy myös puhelimen johto. Alinna kuvassa näkyy muuntajan johto, jota käytetään aina verkkokorttikäytössä, koska kotimokkula tarvitsee toimiakseen sähkövirtaa. Jollei verkkokorttikäyttö ole mahdollista, tai ei muutoin miellytä, laitteen voi kytkeä tietokoneeseen USB -kaapelilla, joka kytketään alinna kuvassa näkyvään pistokkeeseen – siis samaan kuin muuntajan johto. Molempia liitäntätapoja ei voi käyttää yhtäaikaa. USB -liitäntä vaatii tietokoneelta kaksi vapaata USB – paikkaa, joita kannattaa käyttää kumpaakin, jotta virta riittäisi,ja systeemi olisi vakaa. Ylläolevassa kuvassa laite seisoo pienen aputelineen varassa, jollainen tuli laitteen mukana. Laitetta voi myös konfiguroida linuxissakin selaimen avulla. Ohjeita tähän saa lataamalla huawei-e960-hsdpa-user-guide.pdf -tiedoston netistä hakemalla sitä vaikkapa Google -hakukoneella. Konfigurointi tapahtuu avaamalla esimerkiksi Firefox -selain, ja kirjoittamalla selaimen osoitepalkin ikkunaan osoite:

http://192.168.1.1

jolla pääsee laitteen hallinnointisivulle. Valitaan näytölle avautuvasta valikosta vaihtoehto "user", ja annetaan salasanaksi "user" (eli oletussalasana). Tällöin järjestelmälle ei voi vahingossa aiheuttaa pysyvää vahinkoa, vaan kyseessä on tavallaan selaustila. Jos selain toimii oikein, näytölle avautuu erilaisia tietoja laitteen tilasta. Otetaan esimerkkinä WAN Status, jonka yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa saatetaan saada seuraavanlaiset tiedot (jos käytettävissä on GSM - verkko):

WAN Status:

Sim Card Status - SIM Ready
Network Type - GPRS
Bandwith - 53.6 kbps
Servide Status - Circuit & Packet Switched

WLAN Statuksen yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa taasen saatetaan saada seuraavat tiedot:

WLAN Status:

Wireless Mode - -AP
Country - FI
Wireless Channel - 11

LAN Status:

Valikon LAN Status yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa saadut tiedot vaihtelevat sen mukaan mikä on käytössä oleva koneen IP -osoite, sillä jokaisella laitteella täytyy olla sellainen, jotta palveluntarjoajan kone tunnistaa sinut, ja voit käyttää sen suomia palveluja. Tällä tavoin kaikki nettiin kytkeytyneet laitteet voidaan myös indentifioida, ja siihen liitetyt koneet voivat vaihtaa keskenmään tietoja. LAN Statuksen kautta saadaan tietoon myös käytössä oleva yhteyslaitteen Mac -osoite. IP -osoitteen "tiedot" riippuvat sitä, kuka on käyttämäsi palveluntarjoaja, ja siitä, minkä osoitteen olet siltä saanut. Mac -osoitetta tarvitaan jos operaattorin täytyy säätää yhteyksiä laitteeseen, eli se on nimenomaan kotimokkula -laitteen tunniste. Mikäli kaikki toimii hyvin, ei mitään säätöjä kotimokkulan asetuksiin ole tarpeen tehdä. Jos laitteen säätöjä jostakin syystä muutetaan pysyvästi, tarvitaan SIM -kortin PIN -koodia. Tietenkin edelläesitetyt tiedot ovat erilaisia jos toimitaan 3g -verkossa, ja tarjolla olevat nopeudetkin ovat vallan toista luokkaa. Laite on kooltaan senverran pienikokoinen että sen voi ottaa mukaan, ja periaatteessa sitä voi siten käyttää kaikkialla. Ei olla sidottu yhteen tietokoneeseen, joka sijaitsee aina jossakin tietyssä paikassa, tai yhdenlajiseen käyttöjärjestelmään. Voit aivan hyvin käyttää kotimokkulan kanssa kahta eri tietokonetta: Kaupungissa sijaitsevalla koneella toimittaessa voidaan käyttää todellista laajakaistaa, ja maaseudulla sijaitsevalla koneella taas GSM -systeemiä. Kotimokkula eroaa perinteisestä, tavallisesta, vanhasta puhelinmodeemista siinä, että se voi toimia erilaisissa verkoissa, ja käyttää erilaisia yhteysnopeuksia - kun perinteisessä puhelimodeemissa on vain se yksi ja ainoa yhteysnopeus. Laitetta ei ole myöskään SIM-lukittu. Jos ennen puhelinta käytti modeemin kanssa yhdessä, puhelin toimi vain siinä paikassa, jossa lanka tuli sisään seinästä, ja tämä määritti tietokoneen ja mokkulan sijainnin samaksi - mutta tässä nykysysteemissä puhelin kulkee numeroineen haluttaessa aina mukana jos sitä haluaa kuljetella.

Kaikkein parasta kotimokkulassa on mielestäni se, että siihen voi kytkeä tavallisen näppäinpuhelimen, jollaiset lienevät yhäkin melko yleisiä maaseudulla, vaikka kännyköitä käytetäänkin nykyään paljon. Aika monessa taloudessa on jokin allaolevassa kuvassa näkyvän kaltainen näppäinpuhelin. Varsinkin maaseudun vanhukset lienevät haluttomia luopumaan niistä - ja eihän heidän tarvitsekaan. Vanha puhelin voi edelleenkin olla se kodin "yhteinen" puhelin, vaikka se toimiikin lagattomasti, ja vaikka puhelinnumero vaihtuukin. Jos puhutaan paljon, saa puhelimeen kännykkäliittymien edut, eli siihen voi kytkeä erilaisia puhepaketteja. Jos taas puhelimen käyttö on satunnaisempaa, voi liittymätyypiksi valita riisutumman mallin. Ylläolevassa kuvassa näet näppäinpuhelimen, jossa on puhelinvastaaja -toiminto, ja pieni nauhuri, joka nauhoittaa lähetettyjä viestejä. Puhelinvastaajaa en ole kokeillut, mutta todennäköisesti se toimii, ja on hyvä lisä, koska operaattori ei tue puhelinvastaaja -toimintoa kotimokkulassa. Puhelimen takana näet kotimokkulan, ja näiden kummankin oikealla puolella Keytronic -näppäimistön ja HP:n lasertulostimen, ja sen päällä Sonyn valokuvaskannerin, joista kaikki ovat linuxin käytettävissä. Puhelin toimii "molempiin suuntiin" jos käytettävissä on laajakaistanopeus, mutta GSM -alueella puhelin voi vastaanottaa puheluita vain silloin kun netti ei ole käytössä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aina kun laite lähettää tai vastaanottaa dataa, ei puhelinkaan toimi kuin ulospäin - eli sillä voi soittaa. Jos joku soittaa kännykällään kotimokkulaasi kun olet esimerkiksi selaamassa netissä GSM -alueella, saa hän puhelimeensa ilmoituksen, ettei sinua voida tavoittaa. Kotimokkulasi ei toimi ellei siinä ole SIM -korttia, joka voi hyvinkin olla peräisin vanhasta puhelimestasi, ja sen kautta sinulla on puhelinnumero, johon mahdolliset kaverisi voivat soittaa. On mukavaa puhua luuripuhelimeen, ja on mukavaa kuulla kuin se soi. Tässä ei ole mitään nostalgiaa, vaan pelkästään se fakta, että vanhanaikainen näppäinpuhelin on ergonominen, ja parempi erityisesti pitkissä puheluissa kuin pieni kännykkä. Se ei koskaan kuumene. Tietokoneesi ei siis tarvitse olla GSM - verkkoa käytettäessä viimeistä huutoa. Allaolevassa kuvassa näet vanhan Nokian 446 XT -monitorin, joka on taatusti nähnyt parhaat päivänsä, mutta josta saa vielä senverran selvää että sitä ei kannata heittää poiskaan. Tietokone sijaitsee sen alla - sellainen matala laatikko.

Ylläolevassa kuvassa näet lisäksi kotimokkulan, ja sen levymäisen antennin, sekä merkkivalot. Antenni pitäisi mielellään suunnata kohti tukiasemaa, jos sen sijainnin tietää, tai sitten selvittää asia kokeilemalla. Jos kännykkäsi toimii ilman ongelmia, toimii tämä laite todennäköisesti aivan yhtä hyvin, ja kännykkää kannattaakin käyttää selvitettäessä parasta suuntausta ja sijaintia antennille. Tämä laite ei aiheuta televisiokuvaan häiriöitä, mutta tavallisen, vanhanaikaisen radion kautta voi selvästi kuulla kuin se lähettää dataa. Tämä sama ongelma on tosin olemassa kun käytetään kännykkää GSM -alueella. 56 kbps -nopeudella selatessa esimerkiksi nettisivuja ne eivät lataudu aivan lennossa, mutta kyllä silläkin nopeudella voi selata. Suurin hyöty tästä laitteesta koituu kuitenkin sähköposteja luotaessa ja niitä lähetettäessä, sillä kännykkä on auttamattoman huono, ja epäergonominen näpyteltäessä viestejä ja sähköposteja.