Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
estäkää helsinkiläisten
menoliikenne
Ainut ohjenuora jolla mäntsäläläiset
voivat selvitä sulautumatta tuohon liian suureen, ja joka
paikkaan tungeksivaan remuavaan joukkoon
Dos -järjestelmä olisi vieläkin varsin käyttökelpoinen, koska sille on kehitetty suuri joukko ohjelmia, jotka pärjäävät ominaisuuksiensa puolesta mille tahansa vastaavalle windows-ohjelmalle. Esimerkkinä vaikkapa WordPerfect 5.1, joka sopii hyvin sunnuntaikirjoitteluun, ja on omiaan juopoille kirjailijoille. Kaikkihan tietävät, että kirjalijat ovat juoppoja. Mainittua ohjelmaa voi ajaa aidossa Dos-tilassa, tai 16 – ja 32-bittisissä windowseissa Dos -ikkunan kautta. Se toimi myös edesmenneessä OS/2 -järjestelmässä Dos -emulaattorin kautta, ja voi sitä ajaa linuxissakin emulaattoria käyttäen. Kyseisen ohjelman kohtaloksi koituivat jatkuvat omistajanvaihdokset, ja epätasainen kehitystyö. Ohjelmalla kirjoitetut tiedostot voi kääntää helposti HTML -tiedostoiksi WP2HTML -ohjelman avulla – joskin koodia on tarpeen hieman sorvata, koska se ei ole täydellistä. Mutta mitä maailmaan muuten tulee, olen sitä mieltä, että Helsinki on hävitettävä!
No niin. Tarkoituksenani ei ole luoda tässä täydellistä OpenDos -järjestelmän suomenkielistä opasta, koska kyseessä on pikemminkin jo historiaa oleva asia, mutta kun tämän lukee, niin on varmasti jo paljon viisaampi, ja ymmärtää ainakin sen, millainen monimutkainen koneisto uudempienkin järjestelmien alla oikeastaan pyörii, ja kuinka mutkikasta kaikki oli jo 1980-luvulla. Dos -järjestelmä luotiin alunperin pöytäkoneisiin, ja laitehallinta pyrittiin kytkemään monin eri tavoin suoraan käyttöjärjestelmään, eli se ohjasi tuonajan laitteita suoraan. Toisaalta järjestelmä piti sorvata tapauskohtaisesti kulloiseenkin laitekantaan, ja se vaati kohtalaisesti työponnistuksia – mutta toisaalta taas tällainen järjestelmä on nykyisiä luotettavampi siinä, että se käsittelee suoraan rautaa, ja jos ohjelman asetukset ovat väärät, ei systeemikään toimi. Noihin kultaisiin aikoihin silloinen mikkisoftan johtaja arvioi, että viisisataa kiloa keskusmuistia tulisi riittämään pitkälle tulevaisuuteen, ja hän lienee ajatellut, että Dos pysyisi pöytäkoneiden käyttöjärjestelmänä vuosikymmenien ajan. Dosin heikkona puolena on se, ettei se yksinkertaisesti kykene käyttämään nykyisenkaltaisia laajoja keskusmuisteja, koska järjestelmä hallitsee muistia suoraan, ja on sidottu järjestelmän käynnistyksen yhteydessä tehtyihin määrityksiin. Se ei voi vapauttaa resursseja vapaasti. Jos kuitenkin haluat hyvän ja ilmaisen Dos -järjestelmän käyttöösi tällä kultaisella 2000-luvullakin, on valintasi OpenDos. Olen itse testannut tätä järjestelmää vuosituhannen vaihduttua niinkin iäkkäässä koneessa kuten Toshiba T2000SXe, jossa oli 60 Megatavun kokoinen kiintolevy, ja vain 4 megatavua keskusmuistia. Kun koneen kiintolevy lopulta sanoi yhteistyösopimuksensa irti, muuttui koko kone lähinnä ongelmajätteeksi. Vuoden 1999 kesällä pyöritin tätä järjestelmää 100 MHz Pentium -koneessa, jossa oli SI7 -emolevy, ja keskusmuistia vain 24 megatavua, ja 1.3 gigatavun kiintolevy. Tällä hetkellä minulla ei ole koottuna sellaista konetta, jossa pystyisi ajamaan Dos -järjestelmää, mutta minulla on maapaikkamme koneessa (vanha HP Vectra VL) asennettuna BLAG-7000 linux, ja siinä on Dosbox -emulaattori, jos sattuisi dossintuska yllättämään. Joitakin ongelmia OpenDos -käyttöjärjestelmässä on, varsinkin jos siinä käytetään vanhaa Windows 3.1 -järjestelmää, koska sen eräät asetukset ovat ristiriidassa OpenDos -järjestelmän kanssa. Windows 3.1 -asennusohjelma olettaa ilman muuta, että dossissa käytetään Microsoftin muistinhallintaohjelmia, joka siis täytyy vaihtaa OpenDos -ohjelmiston mukana tulevaan mustinhallintaohjelmaan. Tämä, ja erään muut asiat kannattaa opetella ennakoimaan jo ennen tämän järjestelmän asennusta. OpenDos voidaan asentaa aivan hyvin myös koneeseen, jossa on Windows 95, ja se myös toimii siinä. Tällöin ei ole syytä ajaa eräitä OpenDos -järjestelmän ohjelmia, kuten Diskopt, ja Chkdsk, ja vastaavia, koska OpenDos ei osaa käyttää pitkiä hakemisto- ja tiedostonimiä. Ja kuten tiedämme, ainut hyvä helsinkiläinen on kuollut helsinkiläinen.
Suomessa OpenDos on aina ollut melko vähän tunnettu järjestelmä, ja se jäi paljolti MS-DOS -järjestelmän varjoon, koska juuri MS-DOS oli se systeemi, joka esiasennettiin aikanaan melkein kaikkiin kaupassa myytäviin koneisiin - vaikka OpenDos oli monessakin suhteessa edistyksellisempi, ja sisältää mm. erilaisia tietoturvaominaisuuksia paljon enemmän, ja on integoidumpi kokonaisuutena. OpenDos kykenee valvomaan mm. tiedostojen poistoja levyltä, ja palauttaamaan vahingossa tehtyjä poistoja. Tähän pystyy myös dos -pohjainen Norton Utilizer -ohjelmisto, mutta OpenDos lyö sen laudalta siinä, että poistetut tiedostot voivat olla samalla tiedostonimellä. Muita tietoturvaa lisääviä piirteitä OpenDos tarjoaa myös siinä, että järjestelmän voi lukita tilapäisesti, jos poistuu koneelta jonnekin muualle, ja myös erillisiä tiedostoja voi lukita, ja tehdä paljon muuta samankaltaista. Norton on nykyään kaikkine ohjelmistoineen ehkä kaikkein yhteensopivin uudempien windows - versioiden kanssa.
OpenDos saa lisää uutta elämää terästettynä Updates.EXE -päivityspaketilla. Mainittu päivityspaketti muuttaa OpenDos 7.02 -version DR DOS 7.03 Beta -versioksi, ja korjaa aiemmassa esiintyneitä, useita pieniä puutteita. Ilmainen OpenDos 7.02 -järjestelmäversio kannattaa hankkia kuitenkin ensiksi, ja myös asentaa sen omalla Setup -ohjelmalla, koska sitä voi käyttää myös päivityksen jälkeenkin. Jos teet mainitun päivityksen, tapahtuu se kätevimmin niin, että luot jo OpenDos 7.02 -asenuksen aikana käynnistyslevykkeen, jolla käynnistät koneen, ja purat sitten Updates.EXE -asenusarkiston johonkin tyhjään hakemistoon, ja poistat sitten juurihakemistossa olevista
IBMBIO.COM
IBMDOS.COM
-tiedostoista niiden +r +h +s -attribuutit, ja kopioit sitten niiden päälle Updates.EXE -arkistosta purkamasi vastaavannimiset tiedostot, ja sitten palautat niille mainitut attribuutit, ja kopioit muut tiedostot /OpenDOs -hakemistoon (tai hakemistoon, jonne olet asentanut OpenDOs 7.02 -version eksternaaliset ohjelmat). Korvaa tässä yhteydessä myös juurihakemistossa oleva COMMAND.COM -tiedosto uudemmalla versiolla. Ja kukas sen helsinkiläisen ”hännän” nostaa jollei helsinkiläinen itse.
Jos kiintolevylle on luotu Stacker -levyasema, pitäisi tietyt tiedostot päivittää tiivistämättömään levyasemaan, koska ne eivät päivity itsesään, ja ne kuitenkin ovat ne aktiivisesti järjestelmän käyttämät ohjelmat. Juurihakemistossa saattaa olla lisäksi vielä muitakin piilotettuja tiedostoja, jotka löydät esimerkiksi käyttämällä Norton Utilizer 4.5 -pakettin kuuluvalla File Attribute (FA) -ohjelmalla, ja voit poistaa niitä harkintasi mukaan. Ainakin yksi niistä, tekstimuotoinen tiedote, kannattaa manuaalisesti "päivittää" vastaamaan uutta järjestelmän versionumeroa. Näin päivitettynä OpenDos on varsin monipuolinen, ja järjestelmänä varmasti parempi kuin Microsoftin valmistamat MS-DOS -versiot. OpenDos 7.02 -versio on tietokoneen kotikäyttäjälle siis ilmainen, ja toivoakseni ainakin sitä saa DOD702.EXE asennusarkistona , jonka koko on noin 6.2 megatavua.
Tänä päivänä tavallisista tietokonealan liikkeistä ei ehkä monestakaan enää löydy edes tärkeimpien valmistajien Dos -versioita, ja jos löytyykin, on niiden hinta liian kova suhteessa niistä saatuun hyötyyn. OpenDos 7.02 olisi vieläkin monelle juopolle sunnuntaikirjalijalle se paras ratkaisu - ja sitä se on erityisesti vanhempien koneiden aiheuttamaan ongelmaan. Jos jotakin vanhaa konetta tarjoaa esimerkisi vaihdossa liikkeeseen, on sen hinta lähinnä naurettava - jos ajattelee sitä, mitä myllystä piti maksa uutena. Kukaan järkevä ihminen ei noilla hinnoilla myy suhteellisen uuttakaan konettaan edes vaihdossa. Jos vanha kone toimii, voi sitä mielestäni mainiosti käyttää esimerkiksi kesäkoneena, ja sellaisella voi kirjoittaa hyvinkin vaikkapa menestysromaaneja, ja julkaista tekstejään myöhemmin vaikkapa netissä. Tällaisella koneella voit kirjoittaa vaikkapa oppaita, joissa tarjoat muille arvokasta tiedonjyvää. Ja eräs hyvä syy hankkia OpenDos 7.02 - järjestelmä on se, että koneessa voi ajaa jo Dos -järjestelmässä useita sovelluksia samanaikaisesti, ja se, että se toimii hyvin alle kahden gigatavun partitiossa. Siinä on mukana STACKER -levyntiivistysohjelma, ja levyn optimointityökalut (josta myöhemin enemmän) - ja ennenkaikkea kätevä Setup -ohjelma, jolla voidaan asettaa ja muuttaa järjestelmän asetuksia milloin se vain on tarpeen. Nykykoneissa ei ole juurikaan enää diskettiasemaa mukana, joten koneen käynnistämien Dos -tilaan on vaikeaa, ja lisäksi kiintolevyjen koko on nykyisin pikemminkin satoja gigatavuja, joita ei voi enää hallinnoida esimerkiksi Dosin Fdisk -ohjelmalla, koska Dos käyttää levyjä tunnistaessaan CHS -tunnistustapaa, ja se lukee tietyt tiedot partitiotaulusta, joka on pieni tiedosto kiintolevyn alussa, eikä nojaudu BIOSIN tarjoamiin tietoihin. Näyttäisi siltä, että mikäli halutaan käyttää Dos -käyttöjärjestelmää, se kannattaa asentaa muistitikulle, jonne alustetaan 16-bittinen FAT -tiedostojärjestelmä, ja jolle asennetaan Dos kaikkine apuohjelmieen ja hyötysovelluksineen, ja sitten vain määritellään kone käynnistymään muistitikulta. Tietenkin Dodia voidaan ajaa myös virtuaalisena, kuten kaikkia muitakin järjestelmiä esimerkiksi VMWaren -tapaisten emulaattoriohjelmien avulla. Eräs tavoista käyttää Dos -järjestelmää muistitikulta on asentaa Windowsiin DUSE -ohjelma, jolloin ollaan tosin riippuvaisia Windowsista. Olen vedostanut seuraavaksi ohjeeen, jonka mukaisesti ohjelma voidaan asentaa:
Cypress DOS Driver User’s Guide
• VER[BOSE][=x], Enables status messages.
Optional valid values for .x. are 0, 1, and 2.
Getting Started
Value of 0 disables support of status
messages. Value of 1 enables text based
Included Files
status messages. Value of 2 enables a pop-
The DUSE USB Driver software is delivered as a up window, which displays the status
single executable (.EXE) file, DUSE.EXE. The messages. Default value is 2.
DUSE.EXE file supports USB hardware that meets
the Open Host Controller Interface (OHCI) • WAIT=x, Sets the number of seconds to wait
specification, the Universal Host Controller Interface
(UHCI) Specification, and the Enhanced Host for a Pop-Up Windows to be displayed
Controller Interface (EHCI) specifications.
before automatically removing it. Valid
values for .x. are 0 through 255. Default
value is 3. Only valid if VERBOSE is set to
2 (Pop-Up status messages enabled).
Device Support
•
This version provides support for the following Mass DRI[VES]=x, Sets the number of USB drives
Storage devices: allowed, where .x. is the number of drive
• USB ZIP drives letters. Valid values for .x. are 0 through 3.
• USB Hard disk Value of 0 disables support for USB drives.
Default value is 1.
• USB Super Floppy/HiFD drives
Some floppy disks require a default
sector size of 1024 or 2048 bytes. See • NOD[RIVES], Disables support for USB
the SECTORSIZE command line drives. This will override the DRIVES
parameter for details on how this can be parameter.
set.
•
NOC[DROM], Disables support for USB CD-
• USB CD-ROM ROM drives.
• USB MO drives
• MEM[POOL]=x, Sets the size of additional
640M and 1.3G disks require a default
memory pool allocated, where .x. is the size
sector size of 2048 bytes. See the
in Kbytes. DUSE performs a runtime
SECTORSIZE command line parameter
calculation, based on the number of
for details on how this can be set.
controllers, the size of transfers, etc., to
determine the optimal memory pool size.
Setting MEMPOOL adds to the memory
Installing the DOS Driver pool size. Valid values are 0 thru 192.
Default value is 2.
Copy the driver file
• XFER[SIZE]=x, Sets the maximum allowed
Create a directory on your boot device to store the transfer buffer size, where .x. is the transfer
executable driver files. As an example: buffer size in Kbytes. Increasing the
C:\> mkdir duse transfer buffer size will increase
C:\> copy sourcefiles c:\duse performance, but also requires a larger
memory pool. Valid values for .x. are 1 thru
Config.sys 64. Default value is 64.
Add the following text to your config.sys file:
• SEC[TORSIZE]=x, Sets the default sector
DEVICE=C:\DUSE\DUSE.EXE [options]
size for USB drives, where .x. is the default
sector size in bytes. Valid values for .x. are
Command-Line Parameters
512, 1024, and 2048. Default value is 512.
DUSE allows the following command line
parameters. Only the first characters before [.] are
required.
• 0xF400. The Default value for IOR is 0x0600.
INT[13], Enables INT13 support for fixed
disks. This adds additional support for
some disk utilities like FDISK.
• DDW[AIT][=x], Specifies that DUSE
• initialization will NOT complete until the first
DMA[SAFE], Allocates a DMA safe buffer
USB Disk Drive has been mounted, OR until
which will be used for data transfer. This
x seconds have elapsed. Valid values for .x.
parameter is required for applications that
are 0 through 30. x=0 is a special case for
might use buffers allocated in extended
DUSE, as it instructs DUSE to wait forever
memory.
for the first USB Disk Drive to be mounted,
• NOU[HCI], Prevents initialization of UHCI OR until the ESCAPE key is pressed. If x is
controllers. not specified, it defaults to x=0.
• NOO[HCI], Prevents initialization of OHCI • CDW[AIT][=x], Specifies that DUSE
controllers. initialization will NOT complete until the first
USB CDROM device has been mounted,
• NOE[HCI], Prevents initialization of EHCI
OR until x seconds have elapsed. Valid
controllers.
values for .x. are 0 through 30. x=0 is a
• UHCN=x, Specifies that DUSE will initialize special case for DUSE as it instructs DUSE
a maximum of x UHCI controllers. to wait forever for the first CDROM device to
be mounted, OR until the ESCAPE key is
• OHCN=x, Specifies that DUSE will initialize
pressed. If x is not specified, it defaults to
a maximum of x OHCI controllers.
x=0.
• EHCN=x, Specifies that DUSE will initialize
• CDD[EVICE]=, Allows you to
a maximum of x EHCI controllers.
specify the name of the USB CDROM
• device driver. The default is USBCDROM.
LATE[INIT], Enables late initialization. When
using late initialization, the driver is loaded
• VFLOP[PY], Creates a virtual image of the
during the config.sys phase of DOS
boot floppy at initialization. If it is
initialization, but it is not enabled until the
determined that the boot devices is not a
INIT command-line is invoked, typically near
recognized floppy format, VFLOPPY will fail.
the end of autoexec.bat initialization. See
the sections on Late Initialization and Using • EMU[IRQ], Specifies that DUSE will emulate
DUSE as a Program, Command Line IRQ usage. This solves compatibility
Parameters below for more information on issues on some systems.
late initialization.
• UBNU, Specifies that DUSE will unload if
• BAR=x, Specifies the beginning address the boot device is not USB. If UBNU is
offset for the Base Address Register (BAR) specified, DUSE will execute INT 13h, fcn
when looking for a free block of memory. 48h and check for the existence of "USB" at
This option only applies to OHCI and EHCI offset 28h in the drive parameters buffer for
controllers. .x. must be a four digit the boot device. Then if the INT 13h, fcn
hexadecimal number with a prefix of .0x.. 48h function succeeds and "USB" is found
i.e. to place the BAR at 0xE0000, the correct at offset 28h, DUSE will continue to load. If
command line switch would be the INT 13h, fcn 48h function fails, or if
BAR=0xE000. The acceptable addresses "USB" is not found at offset 28h, DUSE will
are in the range of 0xA000 through 0xF400. abort initialization and unload completely
The Default value for BAR is 0xD000. from memory. If UBNU is not specified, the
check is never made and DUSE will continue to load as usual.
• IOR=x, Specifies the beginning I/O address
where the controller registers are mapped
into PCI I/O space. This option only applies
to UHCI controllers. .x. must be a four digit
hexadecimal number with a prefix of .0x..
Valid I/O address range is 0x0400 through
USB CD-ROM drives require loading the Microsoft
CD Extension (MSCDEX) driver. Assuming a
The following is an example of using the DOS driver default device name of “USBCDROM”, the
command line parameters. Consider this line added command line will look like:
to your config.sys file:
MSCDEX /D:USBCDROM /S /M:15 /V
DEVICE=C:\DUSE\DUSE.EXE VERBOSE
DRIVES=2 XFER=8 SEC=2048 NOCD MSCDEX will return the drive letter where the
USBCDROM media is mounted.
This example will:
• Display pop-up status messages Late Initialization
• Setup two USB drives When DUSE is loaded as a driver in config.sys,
• Set the transfer size to 8K using the LATE[INIT] option, it must be initialized
• Set the default sector size to 2048 bytes prior to using any USB devices. The late
• Disable CD-ROM support initialization is performed by invoking DUSE again,
this time from a command prompt or from a batch
file, and specifying INIT on the command line.
Using the Driver
Using DUSE as a program
Loading the Driver
After editing the config.sys file, reboot the DOS
system. The driver will be loaded at boot time and Command Line Parameters
will display a message similar to the following:
The following parameters are recognized when
running DUSE as a program (from the command prompt from a patch file,
prompt or from a batch file, including Autoexec.bat)
DUSE version X.X Build XXXX
DOS USB Stack with USB Storage Extensions
EHCI USB Controller initialized (BASE 0xXXXX[, IRQ XX])
OHCI USB Controller initialized (BASE 0xXXXX[, IRQ XX]) • INIT, This causes the DUSE executable to
UHCI USB Controller initialized (I/O 0xXXXX[, IRQ XX])
communicate an initialization command to
the DUSE device driver. Host controllers
will be initialized and any recognized
USB Hub
devices on the bus will be enumerated.
A USB Hub provides additional down stream ports to
allow multiple devices to be connected to a single Example: C:\duse init
root hub. As additional devices are attached to the
downstream port of a USB Hub, the devices will be • DRIVES, This causes the DUSE executable
started in the same fashion as devices attached to display a list of all drive letters currently
directly to the root hub. allocated to the DUSE driver. Drive letters
for CD-ROM devices will not be shown, this
Mass Storage is because the DUSE driver does not assign
drive letters for CD-ROM drives.
When attached to a USB port, a USB Mass Storage
device will automatically mount and get assigned the
Example: C:\duse drives
next available drive letter. For example, if a single
drive exists on a DOS system C:, and a USB drive is
•
inserted, then the DUSE stack will assign D: to the MAPDRIVES , This causes
USB driver. The drive will be accessible in the same the DUSE executable to create a batch file
manner as regular drives in a DOS system. If the which sets environment variables for all
device is removed and then reinserted, the DUSE drive letters currently allocated to the DUSE
will reassign the D: drive letter to the USB Mass driver. The format of the environment
Storage device and the device will become variable will be DUSEDRV[x], where ‘x’
accessible once again. begins with 0 and is incremented for each
additional drive letter. If the batch file provided already exists,
it will be overwritten.
Example: C:\duse mapdrives
c:\dusedrvs.bat
The DUSELDR Utility
Loading DUSE.EXE from the command line
The DUSELDR utility will load DUSE.EXE from the
command line instead of loading it in the config.sys
file. Loading DUSE.EXE from the command line
would look as follows:
C:\> C:\DUSE\DUSELDR.EXE C:\DUSE\DUSE.EXE
VERBOSE XFER=64 NOCDTämä on kaikki erittäin mielenkiintoista, mutta miten se systeemi oikein siirretään muistitikulle, ja kuinka se sitten käynnistetään. Tarkoituksenahan on saada muistitikku toimimaan ikäänkuin se olisi A:\ -levyasema. Seuraavat ohjeet nappasin netistä, mutta en viitsinyt ryhtyä sentään niitä suomentamaan, koska kaikkihan nykyään amerikkaa osaavat:
1.To make a bootable USB memory stick which emulates a floppy drive (ie Drive A:):
A bootable USB memory stick that can emulate a USB-ZIP or USB-FDD device.
Software that will format the USB memory stick (provided with most - but not all - memory sticks).
A computer with a USB port which is running Microsoft® Windows® XP/2000 (or Windows® 98 SE).
2.To prepare the USB memory stick you must format it as a USB-ZIP or
USB-FDD device (for drive A: emulation).
a)If you have any files on the memory stick, copy them to a hard disk first
as they will be destroyed by the preparation process.
b)Install the utilities that were provided with your memory stick onto a Microsoft® Windows® 98 PC
(or Windows® XP if supported by your memory stick software). Note: many drivers do not work
correctly on Windows® 98 First Edition and can only be used with Windows® 98 Second Edition.
c)Insert the memory stick into a USB socket on your Windows® PC - it should be detected.
d)Run the Format utility program (eg VFormat, MFormat, etc.) and look for an option
to partition and format the device as a Startup disk or bootable disk.
e)Ensure that you select the option to 'enable bootable features' or 'Startup disk'.
f)Select the USB-ZIP bootable type (for emulation as a floppy drive) or USB-FDD if available.
g)Do not enable password protection (if provided).
h)Execute the partition and format process to prepare the Memory Stick.
i)Remove the memory stick, wait a few seconds and then re-insert it.
To check that the preparation was successful, use Microsoft® Windows® Explorer to find
the USB drive on the same Windows® system and check that the following MS-DOS boot files are present:
MSDOS.SYS (hidden file).
COMMAND.COM (may be hidden).
IO.SYS (hidden file).
There may be more files than this, but these are the essential ones. If these files are
not present or you do not have a suitable utility, you can use the MS-DOS SYS utility
on a Microsoft® Windows® 98 system as follows:
- Find the drive letter assigned to the memory stick by looking at the list of drives in My Computer.
- Open an MS-DOS window.
- Type DIR X: and DIR /AH X: (where X: is the drive letter found in step 1 above) - no files should be listed.
- Type SYS X: to prepare the Memory Stick (eg SYS B:).
- Repeat step 3 to confirm that the files have been copied correctly - it should now list the files.
The SYS command does not work with some Memory Sticks (eg Sony USB 2.0 Micro-Vault).
In this case you can simply boot to Microsoft® Windows® (XP or 98) and copy these
three files from a bootable floppy disk to the memory stick.
If you have a USB-FDD device and are using Windows® XP, it is better to prepare
a bootable floppy disk, test it, and then use the Windows® XP disk-copy function.
Select the Floppy drive with the floppy disk in it in Windows® Explorer,
right-click on the floppy drive (eg A:) and choose the copy disk... menu item,
then select B: (the memory stick) as the destination device.
Preparing the target PC
The target PC should be configured so that it will boot from the USB memory stick
before it boots from the hard disk.
- Switch off the target PC.
- Connect the USB memory stick to a known working USB port.
- Switch on the PC and press F1 or F2 or DEL (as appropriate) to enter the BIOS Setup Menu.
- Change the boot order so that USB-ZIP is the first boot device.
- Check that USB Keyboard support ('USB legacy Kbd') is enabled.
- Save and exit the Setup program.
Booting the target PC
The target PC should now boot from the USB memory stick and you should see
an A:> prompt on the screen. You can add further files to the memory stick
simply by using normal file copy operations, either under MS-DOS or under
Microsoft® Windows® (98, 2000 or XP).
If you have a floppy disk that you wish to emulate as a memory stick,
simply copy all the files to the memory stick. Note that you should
also copy all hidden, read-only and system files that were on the
original floppy disk. For instance, if you download the RMRESTOR
floppy disk (see Other Useful Articles section below) and copy the
contents to the memory stick, you can run RMRestor on any PC usingOleellista tässä kaikessa on se, että koneesi BIOS sallii käyttöjärjestelmän käynnistämisen muistitikulta. Monissa nykytietokoneissa on optio tällaiseen, ja jos kaikki on muuten suoritettu oikein, pitäsi Dosin käynnistyä ilman ongelmia. Tässä kannattaa erityisesti mainita se, että vain 32-bittiset Windows -versiot tukevat avoimesti Dosia, ja niissä on jo itsessäänkin aika tavalla sama internaallisten käskyjen valikoima käytettävissä. 64-bittisen järjestelmän tapauksessa tätäkään yhteensopivuutta ei enää ole, joten niissä ei voi ajaa enää 16-bittisiä sovelluksia. Muuten olen sitä mieltä, että helsinkiläisten menoliikenne pitäisi pysäyttää jo Mäntsälässä – ettei tarvitsisi sanoa: Mäntsälän miehet. Menkää kotiinne!
Jos sinulla on sattumoisin käytettävissäsi sellainen vanha kone, jossa on pienehkö kiintolevy, käy OpenDos -systeemin asentaminen parhaiten juuri sellaiselle. Ensin varaat kiintolevyltä kahden gigatavun kokoisen partition, ja asennat sille OpenDos 7.02 -järjestelmän. Voit asentaa jäljellejäävään levytilaan esimerkiksi Linuxin, jolloin voit järjestää järjestelmien käynnistyksen asettamalla Linux Loaderin (LILO) samaan sijaintiin, johon esimerkiksi MS-DOS -järjestelmän Fdisk sijoittaa alkulatauksessa tarvittavat parametrinsa - eli partiointitauluun - ja tällöin DOS -järjestelmä valitaan käynnistettäväksi painamalla tiettyä näppäintä, kun "Boot" -kehoite ilmestyy näytölle. Jos näin tehdään, on MS-DOS -järjestelmän Fdisk lähinnä myrkkyä Linuxille, varsinkin jos käytetään Fdisk /MBR -komentoa. OpenDos sisältää myös verkkotoiminnot niitä varten, joita kiinnostaa yhdistellä koneita joissa on Dos. On hyvä huomata kuitenkin se, että mikäli asennat OpenDOs 7.02 -version sellaiseen partitioon, jossa on ennestään Windows 3.1, asennus muuttaa järjestelmän WIN.INI ja SYSTEM.INI -tiedostojen tiettyjä asetuksia, vaikka et valitsisikaan asennuksen yhteydessä verkkotoimintoja. Kun poistat tähän liittyviä uusia, epätoivottavia komentorivejä INI -tiedostoista, tarkista, mitä WIN.CLN ja SYSTEM.CLN -tiedostoissa on kohdissa, jotka viittaavat verkkoon, tai "run" -ohjelmiin, ja käytä järkeäsi. Joka tapauksessa Windowsin INI -tiedostoja täytyy käsitellä manuaalisesti OpenDos -asennuksen jälkeen.
Kun olet imuroinut DOD702.EXE - asennusarkiston, ja sinulla on koneessasi levykeasema, voit ensiksi purkaa tämän paketin esimerkiksi johonkin kiintolevylle luotuun tilapäishakemistoon, ja saat siitä esille seuraavat tiedostot:
Makedisk.ini
Makedisk.txt
Makedisk.exe
Disk01.144
Disk02.144
Disk03.144
Disk04.144
Disk05.144
Näihin kuuluvalla Makedisk -ohjelmalla voidaan luoda varsinaiset asennuslevykkeet, joita täytyy varata tarkoitusta varten viisi kappaletta. Niiden ei tarvitse olla alustettuja, mutta olisi hyvä jos ne olisivat sitä, ja olisivat tutkittuja virheiden varalta.
Suositeltavin asennustapa on minusta sellainen, että käytössäsi on partitioimaton, ja tyhjä kiintolevy, jonka koko voisi olla joku 20 gigatavua, ja jonka laitteesi BIOS tunnistaa moiteetta. Kun kone käynnistetään ensimmäisellä asennuslevykkeistä, saadaan kehoite luoda kiintolevylle partitio, jonka jälkeen voidaan suorittaa se varsinainen asennus. Jos haluat asentaa Windows 3.1 -systeemin, se asennetaan tämän jälkeen, ja sitten päivitetään järjestelmän puuttuvat Windows -osat. Mutta jos asennat OpenDos 7.02 -systeemin neitseelliselle kiintolevylle, on se paljon "puhtaampi" kuin jos partitiossa olisi ennestään jokin järjestelmä, ja siinä asennettuna paljon sovelluksia. Tämän puhtaan asennuksen jälkeen voit asentaa kaikki muut sovellukset, ja halutessasi myös Windows 3.1 -järjestelmän - jota ei tarvitse oikeastaan juuri missään, jos DOS -ohjelmia on käytettävissä. Windows 3.1 kykenee käsittelemään vain rajallisen määrän värejä, ja sen oma muistinhallinta on surkea, koska se ei kykene vapauttamaan sovellusten käyttämää muistia niinkuin 32 - ja 64 -bittiset käyttöjärjestelmät. Minusta sen asentaminen ei enää nykyään juurikaan kannata. Ja kuten tiedämme, on Helsinki vanha, venäläinen, kaalisopanhajuinen pikkukaupunki.
Jos olet asentanut vanhaan koneeseesi CD ROM -aseman, ja sen käyttöjärjestelmänä on MS-DOS, käyttää sen asennusohjelma todennäköisimmin Microsoftin ajuria MSCDEX.EXE, jonka käyttö on jatkossa turhaa jos sen päälle asennetaan OpenDos, jolloin sen tilalle täytyy vaihtaa manuaalisesti NWCDEX.EXE -ajuriohjelmaan, joka on osa OpenDos 7.02 -pakettia. Tarvittavat ohjeet löydät kyseisen järjestelmän Dosbook -ohjelmasta.
Jos Windows 3.1 asennetaan OpenDos 7.02 -asenuksen jälkeen, pitäisi siinä ottaa huomioon se, että normaali Windows -asennus asettaa tiettyjä MS-DOS -ajureita oletuksena AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostoihin. Tästä syystä: tutki Windows -asennuksen loppuvaiheilla erityisesti sitä, millaisia muutoksia asennus haluaisi näihin tiedostoihin tehdä - ja poista ainakin sellaiset muutokset, joissa aktivoitaisiin /WINDOWS -hakemistossa sijaitseva HIMEM.SYS, jos sen tehtäviä hoitaa jo EMM386.EXE. Poista myös Windows -asennuksen ehdottama Microsoftin oma SMARTDRV.EXE -ohjelman automaattinen käynnistyrivi, jos olet jo OpenDos 7.02 -asennuksessa valinnut tätä paljon paremman NWCACHE.EXE -ohjelman. Nämä operaatiot vaativat tietoja ja taitoja - ja DOS -asiantuntemusta.
Mikäli asennat OpenDos 7.02 -järjestelmän esimerkiksi MS-DOS 6.22 -järjestelmän tilalle, niin ongelmien välttämiseksi suosittelisin sellaista menettelyä, että ottaisit ennen asennusta, ja jokaisessa vaiheessa myöhemmässäkin vaiheessa esimerkiksi PKzip 2.04g -ohjelmalla ZIP -tallenteen esimerkiksi seuraavista /WINDOWS -hakemiston tiedostoista:
*.INI
*.GRP
*.DAT
*.PIF
ja suosittelen sitäkin, että kopioisit aina ennen asenuksia talteen AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostot joillekin toisille tiedostonimille. Erityisen kätevä tapa asentaa OpenDos 7.02 -järjestelmä on jättää näihin tiedostoihin aktiivisiksi vain ne rivit, joiden tarkoituksen ja käyttötavan tuntee, ja merkitä kaikkien muiden alkuun "REM" -sanan, ja välilyönnin - jolloin järjestelmä ei ota niitä huomioon latautuessaan. Tämä tapa on hyvä silloin, kun sinulla on tarvittavat asennusuohjelmat oheislaitteillesi, jotka asennat järjestelmäasennuksen jälkeen. Ja eihän se helsinkiläinen helsinkiläisen silmää noki, kuten niin hyvin tiedämme.
Toinen tapa on hävittää nämä tiedostot kokonaan juurihakemistosta ennen asennusta saadaksesi mahdollisimman "puhtaan" asennuksen. Jos sinulla on asennettuna Windows 3.1, ja käytössäsi ATAPI/IDE CD ROM -asema, voisi AUTOEXEC.BAT -eräajossa olla seuraavankaltaiset rivit:
REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - Begin ========
C:\OPENDOS\NWCDEX /D:NWCD000 /L:E
REM
======== ATAPI CD-ROM Install Modification - End ========
Jossa "REM ***" -rivillä on tämän CD ROM -aseman asennusohjelman alunperin tekemä rivi, joka näin jää talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Näet vahvennettuna sen rivin, jossa käytetään OpenDos 7.02 -ajuria, ja merkitään asemaksi "E".
Jos sinulla on asennettuna Windows 3.1 - pitäisi CONFIG.SYS -tiedostosta löytyä ainakin seuraavat rivit:
REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - Begin ========
DEVICE=C:\CDROMDRV\ATAPICD.SYS /D:NWCD000
REM
======== ATAPI CD-ROM Install Modification - End ========
DEVICE=C:\WINDOWS\IFSHLP.SYS
STACKS=9,256
Jossa kaikki vahvennetut rivit ovat asianmukaisia, ja muut ovat pelkkiä kommentteja.
Jos sinulla on asennettuna 16-bittinen Microsoft Internet Explorer 3.02, ja hiiri, voit jättää AUTOEXEC.BAT -tiedostoon lisäksi seuraavat rivit:
SET PCTCP=C:\IEXPLORE\PCTCP.SHV
SET IEPPP=C:\IEXPLORE
C:\MOUSE\MOUSE.EXE
Tokihan Internet Explorer -selaimesta on tänä päivänä tarjolla uudempiakin versioita, mutta ne ovat pääsääntöisesti joko 32 - tai 64-bittisiä. Vanhan, 16-bittisen IE -version voi saada vanhemmilta internet-asennusrompuilta, ja sitä tarvitsee siitä syystä että 32-bittiset versiot eivät toimi 16-bittisissä järjestelmissä, jollaisia OpenDos, MS-DOS, ja Windows 3.1 ovat. Aikanaan tosin netistäkin saattoi imuroida lisäosia Windows 3.1 -järjestelmään, jolloin niillä saattoi ajaa useita 32-bittisiä ohjelmia. Nämä käänsivät 32-bittisten sovellusten koodia 16-bittiseksi, jota käyttöjärjestelmä saattoi ymmärtää. Kyseessä oli siis tavallaan eräänlainen siirtymävaiheen Windows 3.1/Windows 95. Send off now, those helsinkiners, those damned mäsä-mäsä -men!
Asennuksen aikana voit valita otatko asennukseen mukaan myös verkkotoiminnot, mutta ne voi myös jättää pois - jos ei ole aikeissa rakentaa kotiinsa mitään dos -koneiden verkkoa. On sangen todennäköistä että ne eivät toimi synkassa uudempien järjestelmien ja verkkoratkaisujen kanssa. Minusta olisi hyvä, jos ne jätettäisiinkin pois ainakin tavanomaisessa asennuksessa, sillä jos systeemisssäsi on Työryhmä-Windows 3.11 ennen asennusta, kirjaa verkkotoimintojen mukaanliittäminen useita lisäyksiä myös WIN.INI ja SYSTEM.INI -tiedostoihin, ja luo joukon hakemistoja, jonka tiedostot vievät turhaan levytilaa. Asia on tietenkin toinen, jos oikeasti haluat luoda kotiisi verkon, jossa on useita Dos -koneita. Jos sinulla on kuitenkin asennettuna suurempi määrä laitteita, ja niitä varten on määritelty paljon laiteohjaimia, ja sinulla ei ole näiden asennuslevyjä - on järkevämpää menetellä siten, että säilytät ennen asennusta alkuperäiset AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostot, ja otat niistä varmuuskopiot. Sitten voitkin merkityä "REM" -lauseella ne rivit, joiden toiminnan haluat estää. Useimmat laitteet kannattaa mielestäni asentaa uudelleen, ja puhtaalta päydältä, koska jo aiemmin puheena ollut CD ROM näyttäisi vaativat erilaiset asetukset MS-DOS ja OpenDos -ympäristöissä.
Nämä järjestelmät sisältävät yhdessä paketissa paljon sellaisia ominaisuuksia, joiden avulla voidaan itsekin huoltaa konetta ja järjestelmää varsin pitkälle - ja kokonaisuus myös toimii.
FILELINK [/?|/H] command [@] [wildspec1]
[wildspec2]
[comparm] [/switches]
FILELINK -ohjelmaa käytetään kun halutaan siirtää tiedostoja kahden tietokoneen välillä käytämällä sihen niiden COM1 tai COM2 -sarjaportteja. Jos tarkoituksena on siirtää tiedostoja 32-bittisestä järjestelmästä, ja siirrettävillä tiedostoilla on pitkät tiedostonimet, eivät ne siirry oikein, vaan ovat aina 16-bittisessä järjestelmässä muotoa 8+3. FILELINK on kuitenkin sangen kätevä tapa vaihtaa tiedostoja koneiden välillä jos et syystä tai toisesta pysty siirtämään tiedostoja levykkeiden avulla - kuten jos sinulla on toisessa koneessasi erilainen levykeasema kuin toisessa. Koska OpenDos 7.02 voidaan asentaa myös sellaiseen koneeseen, jonka partitiossa sijaitsee Windows 95, voidaan sellaiseenkin koneeseen siirtää tiedostoja koneesta, jossa on pelkästään OpenDos. Ohjelma toimii kahdessa eri muodossa, eli isäntänä (master) tai orjana (slave). Isäntäkone on se koneista, joissa suoritetaan useimmat toimenpiteet, ja orjakone on kytketty siihen joko sarja - tai rinnakkaiskaapelilla, ja orjakoneessa käynnistetty FILELINK käynistettynä orjamuotoon vain vastaa niihin käskyihin, joita sille esitetään sarja - tai rinnakkaispostin kautta isäntäkoneelta. Olisi suotavaa, että kummankin koneen päiväykset olisivat samanlaiset, ja erityisesti se, ettei siirrettäisi pitkiä hakemisto- ja tiedostonimiä. Ja varje luoja meitä noilta Kallion hörökorvilta, ja kalteitten Kämäräisiltä, tai rantsujen Ryynäsiltä!
INITIAL OPTIONS pop-up-valikkoluettelon avulla voit asettaa ohjelmaan oikeat paremetrit, ja siitä voit myös valita kumpi koneista on isäntä, ja kumpi on orja. Tässä käytetään nuolinäppäimiä, ja kuittaus tehdään enterillä.
Alustuoptiot:
CONNECT
Aseta tämä kone isäntämuotoon,
ja kytke se orjakoneeseen.
SLAVE
Aseta tämä kone orjamuotoon.
SETUP
Aseta yhteysparametrit.
DUPLICATE
Kopioi FILELINK -ohjelma toiseeen
koneeseen, ja aja se siellä.
Jos kummassakin koneessa on asennettuna FILELINK -ohjelma, voit käyttää SETUP -optiota asettamaan yhteysporttia ja datansiirtonopeutta. Yhteysporttien tulisi olla samat kummassakin koneessa. Mikäli toisessa koneista ei olisi FILELINK -ohjelmaa, käytä DUPLICATE -vaihtoehtoa siirtääksesi sinne sellaisen. FILELINK -ohjelma tallentaa käyttämäsi optiot, ja käyttää niitä kun sitä seuraavan kerran tarvitset. Jos käytät 9600 baudin sekuntinopeutta, siirtyy sekunnissa 960 tavua koneiden välillä. Mitä suurempi on tuo baudinopeus, sitä enemmän dataa sekunnissa siirtyy. FILELINK tukee aina 115,200 baudin nopeutta, mutta kaikki tietokoneet eivät kykene toimimaan tällä nopeudella. Näemme jo tästäkin helposti sen, että tämä tapa siirtää tiedostoja ei ole kovinkaan nopea, mutta varma se kuitenkin on. Ja kuten tiedämme, jos joku on sakilalainen, ei hän ole pakilalainen!
Kun kahden koneen välille luodaan yhteyttä, käynnistetään ensin orjakoneen FILELINK -ohjelma, ja se kytketään SLAVE -muotoon, ja se on siten valmis vastaamaan isäntäkoneen komentoihin. Sitten käynnistetään isäntäkoneessa FILELINK, ja siitä valitaan CONNECT, joka kytkee sen isäntämuotoon. Orjakoneessa ohjelma näyttää pelkästään viestin, että se on orjamuodossa, ja isäntäkoneessa ohjelma näyttää Master Screen -valikon.
* Valikko, joka sisältää kolme pudotusvalikkoa: (File, View, ja Options).
* Kaksi ikkunaa, joista vasemmanpuoleisessa isäntäkoneen hakemistoluettelo, ja oikenapuoleisessa orjakoneen hakemistoluettelo. Toinen ikkunoista on aktiivinen, ja oletuksena aktiivinen ikkuna on se, joka näyttää isäntäkoneen hakemistoluettelon. Kun halutaan siirtää tiedostoja isäntäkoneelle, haetaan siitä ensin se hakemisto, jonne tiedostoja halutaan siirtää, ja sitten aktivoidaan toinen ikkunoista.
Siirretävien tiedostojen hakemistoon siirrytään kaikkein ensimmäiseksi, ja sitten merkitään siirrettävä tiedosto, ja se voidaan kopioida kohdekoneen aktiiviseen hakemistoon [Alt] C -näppäinyhdistelmällä. Käytettävissä on myös suodatettu kopiointi, jossa käytetään [Alt] L -näppäinyhdistelmää. Lisätietoja kaikesta tiedostojen siirtoon liityvästä saa Dosbook.EXE -ohjelmasta.
Kaapeliasetukset:
Sarjakaapelin pitäisi olla RS232 -nollamodeemikaapeli, ja sen molemmissa päivvä pitäisi olla pistokkeet, jotka sopivat isäntä-ja orjakoneeseen. Tietokoneissa käytetään tavallisesti joko 9-pinnistä - tai 25-pinnistä D-tyypin urosliitintä sarjaportteja varten. Joissakin koneissa niiden emolevyllä on liittimet COM1 ja COM2 -kaapeleille, jos koneen ulkopuolelta niitä ei löytyisi. Seuraavassa nikkareille tarkoitettuja tietoja sarjakaapeleista:
25 pin to 25 pin
7-----7 Ground
2-----3 Receive data
3-----2 Transmit data
4-----5 Clear to send
5-----4 Request to send
6-----20
Data terminal ready
20-----6 Data set ready
9 pin to 9 pin
5-----5 Ground
3-----2 Receive data
2-----3 Transmit data
7-----8 Clear to send
8-----7
Request to send
6-----4 Data terminal ready
4-----6 Data set
ready
9 pin to 25 pin
5-----7 Ground
3-----3 Receive data
2-----2 Transmit data
7-----5 Clear to send
8-----4
Request to send
6-----20 Data terminal ready
4-----6 Data set
ready
Myös rinnakkaiskaalelia voidaan käyttää, ja siinä olisi oltava 25-pinninen D-tyypin urosliitin, koska tietokoneiden rinnakkaisporteissa on useimmiten D-tyypin naarasliittimet. Jos molemmissa koneissa ei ole täsmälleen samanlaisisa liittimiä, etä voi käyttää rinnakkaiskaapelia tietojen siirtoon.
Sarjakaapelin pinnitys:
1-----1 Common ground
2-----15
3-----13
4-----12 Data
Out
5-----10
6-----11
10-----5
11-----6
12-----4
Data In
13-----3
15-----2
Stacker -ohjelma kuuluu kaupalliseen DR DOS ja vapaaseen OpenDos -järjestelmiin, olleen niiden keskeisenä komponenttina, ja osa näitä järjestelmiä, jotka mahdollistavat levytilan lisäämisen ilman, että fyysinen levytila kasvaa. MS-DOS ja Windows 95 -järjeselmien puolella tätä vasta DRIVESPACE -ohjelmisto, jonka edeltäjä oli DOUBLESPACE. Ne eivät ole yhteensopivia Stacker -systeemin kanssa, joten mahdollisten pakattujen levyosioiden vapauttamiseen olisi käytettävä samaa ohjelmaa jolla ne on luotu. Stacker on täysin integroitu sekä DR DOS - että OpenDos -järjestelmien seiskaversioihin, mikä tarkoitta sitä, että esimerkiksi Chkdsk.EXE ja Diskopt.EXE toimivat sen kanssa täydellisessä tasapainossa, ja kummallakin voidaan käsitellä järjestelmän omia pakattuja osioita. Microsoftin järjestelmissä tämä ei aina toteudu, koska he ovat usein liittäneet erilaisia muiden kehittämiä tekniikoita omiin järjestelmiinsä, ja esimerkiksi DRIVESPACE on yksi näistä. Levyntuplaajien käyttö oli ennevanhaan perusteltua, koska levytila oli kallista, ja sitä oli aina liian vähän käytettävissä. Nykyään levyt ovat todella masiivisia, ja tällaiselle ohjelmalle ei ole enää tarvetta. Pienillä levyillä Stacker lisää levytilaa aika tuntuvasti, ja siitä on todella hyötyä esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa fyysistä levytilaa ei ole saaatavissa, tai laitteisto asettaa sen lisäämiselle rajoitteita. Esimerkiksi 60 megatavun levytila kasvaa 115 megatavuun, jos se tiivistetään Stacker -ohjelmalla. Jos olet tavallinen sunnuntaikirjailija, ja haluat käyttää jotakin vanhempaa konetta esimerkiksi kesäisin mökilläsi, ja tyydyt esimerkiksi DR DOS -järjestelmään ja WordPerfect 5.1 -ohjelmaan, et varmuudella tarvitse kiintolevyllesi enempää lisätilaa kuin Stacker -ohjelmalla voit saada. Luoja varjele meitä honisevaäänisiltä helsinkiläisiltä!
Stacker -levyjä voidaan muodostaa erilaisilla erillisilläkin työkaluilla, joista esiteltäköön seuraavat:
PREVIEW
PREVIEW [/?|/H] [d:] [/M]
PREVIEW ohjelmalla voit tarkistaa etukäteen jonkun levyn odotettavissa olevan tiivistyssuhteen ennekuin levyä ryhdytään tiivistämään Stacker -ohjelmalla. Jos ohjelmakomento annetaan ilman kohteena olevan levyaseman asettamista, avautuu näytölle ohjelmaikkuna. Koska myös levykkeitä voidaan tiivistää, voidaan niille pakata enemmän informaatiiota kuin se muutoin olisi mahdollista, ja siten tallentaa niille mm. suurempia tiedostoja.
Kytkimet:
/M
Pakottaa mustavalkonäyttämuotoon.
CREATE
CREATE [/?] d:[\STACVOL.xxx] [/S=nnn.n[K|M]]
[/R=n.n] [/C=n] [/B] [/M]
CREATE - ohjelmaa voidaan käyttää kun halutaan luoda uusi Stacker -levyasema esimerkisi tyhjältä levykkeeltä. Tässä tapauksessa sinun täytyy määrittää levyaseman nimi. Ellet määritä tiedostoa, jota käytetään Stacker -levyasemassa, ohjelma käyttää oletusta STACVOL.DSK, jonka on sijaittava aina tiivistettävän levyn juurihakemistossa.
Kytkimet:
/S=sss.sK
Kytkin asettaa käyttämättömän
levytilan määrän tuhansina tavuina STACVOL -tiedostoa
varten - eli voit määrittää sen tilan, joka
käytetään Stacker -levyasemalle. Jos arvoksi
annetaan "0", tai jos ei käytetä "/S"
-kytkintä, käytetään levyasemalle kaikki
saatavissa oleva vapaa levytila.
/S=sss.sM
Tässä asetetaan käyttämätömän
levytilan määrä miljoonina tavuina STACVOL -tiedostoa
varten. Jos arvoksi annetaan "0", tai jos ei käytetä
"/S" -kytkintä, käytetään levystä
kaikki siinä saatavissa oleva vapa levytila.
/R=n.n
Tässä määritellään
tulevan levyaseman suurin mahdollinen koko tarjoamalla odotettavissa
olevaa tiivistyssuhdetta (n.n) arvosta 1.0 arvoon 8.0. Jos arvioitu
tiivistysaste on 4:1, määrität "/R=4.0".
Yleisesti oletusarvo 2.0 on se paras vaihtoehto.
/C=n
Tässä asetetaan klusterin koko (n) arvoon 32,
16, tai 4 kilotavua. Oletuksena on 8 kilotavua. Käytä arvoa
32 kilotavua jos tarvitset suuria klustereita tiivistetyille levylle
aina 2 gigatavuun (tiivistettyinä) asti. Jos sinulla on enemmän
tiedostoja tiivistettävänä kuin klusteteita, käytä
arvoa 4. Nämä määritykset pätevät
tietenkin vain 16-bittisessä FAT -tiedostojärjestelmässä,
jossa klustereiden koko kasvaa dramaattisesti levypartitoiden koon
kasvaessa, ja jossa suurin mahdollinen levypartition koko on 2
gigatavua.
/B
CREATE -ohjelma ajetaan batch -muodossa (eli
esimerkiksi käyttämällä BAT -eräajoa, jossa
annetaan ohjelmassa käytettävät kytkimet, ja niiden
arvot) - jolloin ohjelma ei anna mitän erillisiä
tiedotteita työskennellessään.
/M
Näyttötilaksi valitaan mustavalkomuoto.
STACKER
STACKER [/?]
STACKER [-]d:
STACKER d1:=d2:\STACVOL.xxx
STACKER @d:\STACVOL.xxx
STACKER -ohjelmaa käytetään komentokehoitteeesta, ja sillä saadaan STACVOL -tiedosto näkymään Stacker -levyasemana. Ohjelmaa käytetään myös kun halutaan tarkistaa olemassaolevien Stacker -levyasemien tilaa.
Kytkimet:
/? Displays help text.
[-]d:
Etsitään nimetyltä levyasemalta
STACVOL.DSK -tiedostoa, ja se mountataan Stacker -levyasemaksi, jolla
on asettu levyasematunnut. Jos määritteen eteen asetetaan
miinus, puretaan mounttaus annetulta levyasemalta, ja siten saadaan
näkyville tiivistämätön levyasema. Jos sinulla on
vain yksi kiintolevy, joka on kokonaisuudessaan tiivistetty, on sen
levyasematunnus tavallisesti "C:", ja se levyasema, jossa
STACVOL.DSK -sijaitsee, on "D:". Viimeksimainitussa
sijaitsevat mm. erät järjestelmätiedostot, jotka ovat
se aktiiviset tiedostot, joita järjestelmä käyttää.
Jos päivität esimerkiksi OpenDos 7.02 -järjestelmäsi
DR DOS 7.03Beta -järjestelmäksi, pitäisi täällä
olevat tietyt tiedostot myös päivittää
manuaalisesti, jos päivityksessä ei voida käyttää
asenusohjelmaa.
d1:=d2:\STACVOL.xxx
Mountataan STACVOL.xxx levyasemassa d2
Stacker -levyasemaksi d1.
@d:\STACVOL.xxx
Mountataan STACVOL.xxx levyasemassa d Stacker
-levyasemaksi d, jolloin tiivistämätön
levyasemanimi vaihdetaan tiivistetyn levasemanimen kanssa, ja siten
tiivistämätön levyasema ei ole näkyvissä
ennenkuin tämän mountatun Stacker -levyaseman tila
puretaan.
UNSTACK
UNSTACK [/?] [d:] [/M]
UNSTACK -ohjelmaa käytetään palauttamaan tiivistetyn levyaseman tiedostot alkuperäiseen kokoonsa, ja niiden kopioimiseen tiivistämättömään levyasemaan. Jos Stacker -levyasema sisältää enemmän dataa kuin sitä oli alunperin tiivistämättömällä levyllä, ja tämän datan määrä ylittää reilusti tuon tilan, pitäisi tiivistetyllä levyllä olevaa dataa vähentää tavalla tai toisella. Sit voidaan esimerkiksi kopioida levykkeille, ja senjälkeen tuhota lähdelevyltä tilan vapauttamiseksi. Oleko menossa helsinkiläisen luo – älä unohda ruoskaa!
Nämä tässä luetellut - ja kuvaillut komennot - eivät ole kuin osa kaikista mahdollisista DR DOS -järjestelmän komennoista, ja ne ovat aika monessa kohdin samanlaisia kuin Microsoftin tai IBM -yhtiöiden DOS -järjestelmissä, mutta myös eroja löytyy. Niistä löytyy vastaavat tiedot englanninkielellä ohjelmasta Dosbook, joka on DR DOS 7.03 järjestelmään kuuluva paikallinen, englanninkielinen On-Line -opas. Tämä opas ei kuitenkaan sijaitse netissä jollakin palvelimella, vaan löytyy aina omalta tietokoneelta.
?
Kun asetat eräajoon komentoriviin sen
ensimmäiseksi merkiksi kysymysmerkin, kysyy käyttöjärjestelmä
sinulta toteutetaanko rivi. Esimerkiksi jos haluat liittää
tähän toimintoon selväkielisen kysymyksen, kirjoita:
?"Haluatko ladata ANSI-ajurin?"DEVICE=C:\DRDOS\ANSI.SYS
BREAK [ /?] [/H] [ON|OFF]
Kun BREAK on kytkettynä
päälle, voit keskeyttää ohjelman ajon painamalla
Ctrl-Break -näppäinyhdistelmää. Ohjelma pysähtyy
tosin vasta kun se kutsuu jotakin Dos -funktiota, kuten esimerkiksi
yrittää suorittaa jotakin levytoimintoa.
BUFFERS = nn
Tällä komennolla määritellään
muistipuskureiden määrä, ja niitä voi olla
kaikkiaan 99 kappaletta. Näitä järjetelmä käyttää
kun se lukee ja kirjoittaa levylle tietoja, ja säilyttää
niissä tilapäisesti tietoja näiden tapahtumien aikana.
Järkevä määrä on 20-30, mutta jotkut
sovellukset voivat vaatia näitä enemmänkin. Suuri
muistipuskureiden määrä hidastaa aina hieman konetta.
CALL filespec
Tätä komentoa käytetään
eräajojen yhteydessä, ja sillä voidaan kutsua toista
eräajoa, ja totetuttaa se ennekuin jatketaan eteenpäin. On
hyvä idea sijoittaa haettava eräajo polkumääritykseen
kuuluvaan hakemistoon. Filespec tarkoittaa tietenkin eräajon
nimeä, eli esimerkiksi call perse.bat.
CHAIN = filespec
Tämä komento on edellisen
kaltainen vaikutukseltaan, mutta sitä käytetään
CONFIG.SYS tiedostossa, kun halutaan kutsua esimerkiksi ROM -levyltä
sen vastaavaa tiedostoa.
CHOICE [/C:choices] [/N] [/S] [/T[:]c,nn] (text]
Tätä
komentoa käytetään eräajoissa luomaan sen
käyttäjälle valinnaisia vaihtoehtoja. Tällöin
rakennetaan tavallaan useita erillisiä eräajollisia
kokonaisuuksia, joille luodaan valikko, ja ne ovat yhtenä
tiedostollisena kokonaisuutena. Esimerkkinä vaikkapa eräajo:
:start
@echo off
echo DOSBOOK ohjelma
echo EDIT
ohjelma
echo SETUP ohjelma
echo -------------------
choice
/c:desq Valitse vaihtoehdoista, tai Q lopetusta varten
if
errorlever 4 goto end
if errorlevel 3 goto setup
if
errorlevel 2 goto edit
if errorlevel 1 goto dbook
:setup
setup
goto start
:edit
edit
goto start
:dbook
dosbook
goto start
:end
cls
Vaikka et koskaan käyttäisikään minkäänlaisia eräajoja, niin näiden periaatteet on kuitenkin hyvä tuntea, sillä onhan se tavallaan eräänlaista ohjelmointia. Kannattaa myös huomata, että eräajot voidaan helposti muuntaa .COM -ohjelmiksi BAT2EXEC -ohjelman avulla, jolloin koodi on binaarinen, ja sitä ei enää voi nähdä tekstieditoreilla selväkielisenä. Periaatteessa siis normaalia eräajoa voitaisiin käyttää virusohjelmana, jossa se on määritelty tuhoamaan esimeriksi järjestelmähakemistoja tiedostoineen. Eräajoissa käytetään ns. "symbolisia" käskyjä, jotka muistuttavat englanninkieltä, tai sen lyhenteitä, mutta jotka käyttöjärjestelmä kääntää varsinaiselle konekielelle. Tästä syystä ne täytyy kirjoittaa täsmälleen oikeassa muodossaan, ja virheittä. Ohjelman kytkimiin emme tässä puutu sen tarkemmin.
CLS
Tällä komennolla voidaan
komentokehoitetilassa tyhjentää näyttö, ja sitä
käytetään tavallisesti myös eräajoissa,
joissa esitetään tekstejä, jotka saadaan siten
alkamaan aina näytön ylälaidasta, ja saadaan
eräajoihin esityksellistä tyylikkyyttä.
COPY [/A|/B] [/?] [/H] wildspec|device [+wildspec] ... [/A|/B]
wildspec|device [/A] [/B] [/V] [/S] [/C] [/Z]
Tämän
komennon käyttötarkoituksena on monistaa tiedostoja
paikasta toiseen, ja sen kanssa voidaan käyttää
jokerimerkkejä. Tätä komentoa käytettäessä
alkuperäistä tietoa ei hävitetä, kuten tapahtuu
käytettäessä MOVE -komentoa. Esimerkkinä vaikkapa
komento copy a: *.* c:\perse.
MOVE /H
Myös COPY -komentoon liittyy paljon
kytkimiä, joista "/A" aiheuttaa sen, että
tiedostoa käsitellään ASCII -tiedostona, ja "/B"
taas sen, että sitä käsitellään binaarina.
Näiden ero on esimerkiksi se, että binaaritiedostossa
olevat Ctrl-Z -merkit eivät merkitse tiedoston päättymistä,
kuten ASCII -tiedostoissa. Kytkimen "/S" käyttö
aiheuttaa sen, että järjestelmätiedostot kopioidaan,
ja kytkin "/Z" aiheuttaa sen, että jokaisen tavun
"top" -bitti nollataan, ja sellaisena tieto siirtyy
kohdetiedostoon. Tällaisia top-bittejä tapasivat
erityisesti vanhemmat tekstinkäsittelyohjelmat lisätä
tiedostoihin.
DEL [/?|/H] wildspec [/C|/P] [/S]
Tällä
komennolla voidaan komentokehoitteesta hävittää
tiedostoja, ja sen yhteydessä voi käyttää
jokerimerkkejä. Aina kun DOS tuhoaa tiedoston, se merkitsee sen
ensimmäisen kirjaimen tietyllä merkillä, josta se
tietää tilan olevan jälleen käytössä
tarvittaeessa. Esimerkkinä vaikkapa komento del c:\perse\*.*
Jos DR DOS järjestelmässä käytetään DELWATCH, DISKMAP, ja UNDELETE -sovellusten tapaisia varmistuksia, voidaan tuhotut tiedostot palauttaa erittäin suurella varmuudella, koska niillä tallennetaan tietoja, jotka ainakin helpottavat palauttamista. Näitä et voi kuitenkaan käyttää partitiossa, jossa on asennettuna Windows 95, kuten ei myöskään STACKER, DISKOPT, ja CHKDSK -sovelluksia, koska Windows 95 -järjestelmässä on käytössä ns. "pitkät hakemisto- ja tiedostonimet", ja järjestelmä saattaisi lakata toimimasta ainakin työpöydän tasolla operaation jälkeen. Windows 95 -järjestelmä kykenee tosin esittämään tiedostonimet sekä 3+8 – että pitkässä muodossa, koska siinä pitkien tiedostonimien käsittely on tavallaan liimattu vanhan 3+8 -nimeämisaliaksen päälle. Tästä syystä Windows 95 -systeemistä voidaan ottaa varmuuskopio joillakin dos -ohjelmilla, jotka ottavat talteen molemmat informaatiot erikseen, ja myös palauttavat ne erikseen. Windows 95 käyttää tuhottujen tiedostojen säilytykseen kierrätyskansiota, joka toimii työpöydästä - ja on samalla tietty riskitekijä, jos työpöytä vaurioituu pysyvästi syystä tai toisesta. DR DOS järjetelmän DELWATCH toimii niin, että se seuraa järjestelmän tiedostojen tuhoamisoperaatioita TRS -ohjelmana, ja tallentaa tuhotut tiedostot "pending delete" -tiedostoiksi, joita voi olla kiintolevyllä kaikkiaan 200 kappaletta. Jos nämä halutaan poistaa levyltä, käytetään siihen DELPURGE -sovellusta.
DISKMAP on sovellus, joka tallentaa tiedot tuhotuista tiedostoista erilliseen tiedostoon, jota taas UNDELETE -sovellus voi käyttää. Kyse on tilanvaraustalun kopiosta, ja sen tiedot ovat voimassa aina siihen saakka kunnes luodaan uusi tiedosto - esimerkiksi koneen käynnistyksen yhteydessä. Jos näitä varmistuksia käytetään, voidaan tiedot palauttaa varsin luotettavasti, mutta tietenkin ne vaativat myös levytilaa. Näille menetelmille vaihtoehtona on esimerkiksi Norton Utilizer 4.5 paketin sovellukset.
DOS=HIGH, UMB / DOS=LOW
Tätä komentoa
käytetään kun halutaan asentaa osa komentotulkista
ylämuistiin, tai vaihtoehtoisesti perusmuistiin. Komentoa
voidaan käyttää jos muistiin on ladattuina joko
Himem.SYS tai Emm386.EXE -muistinhalintaohjelmat koneen käynnistyksen
yhteydessä, ja tavallisesti näitä käytetään
konfigurointitiedostoissa niin, että ensin annetaan ohjelmaa
koskeva komentorivi, ja sitten varsinainen komento, jos sellaista
käytetään. Näistä ohjelmista jälkimmäinen
soveltu käytettäväksi 386 koneissa, tai uudemmissa, ja
se kykenee muntamaan tarvittaessa lisämuistia (XMS)
laajennetuksi muistiksi (EMS), jos sovellus sellaista tarvitsee. Jos
levyllä on esimerkiksi Windows 3.1, ja sinä
sellaisia sovelluksia, jotka vaativat toimiakseen 386 -tilaa, on
siihen sopiva ajuri Emm386.EXE.
Monet Windows -sovelluksista tyytyvät XMS -muistiin. Sopiva komentorivi kokeilua varten on:
DEVICE=C:\DRDOS\EMM386.EXE /AUTO
FCBS = m,n
Tätä komentoa käytetään
määriteltäessä kuinka montaa tiedostoa ohjelmat
voivat pitää avoinna samanaikaisesti käyttäen
tiedostokontrolliblokkeja (File Control Blocks). Jotkut vanhemmat
ohjelmat vaativat nimenomaan tätä komentoa CONFIG.SYS
tiedostossa, eikä FILES -määristystä. Yleensä
viimeksimainittua kannattaa kuitenkin käyttää - ellei
joku sovellus välttämättä vaadi FCBS
-määristystä.
HIDEVICE|DEVICEHIGH [SIZE=nnn] Filespec
Molemmat
komennoista lataavat asennettavan ajurin ylämuistiin. Komennossa
"Filespec" on sen ajurin nimi, jota halutaan käyttää,
ja "nnn" taas sen muistin määrä, joka
halutaan varata ylämuistista ajuria varten. Määrittelyssä
voi käyttää apuna esimerkiksi MEM -ohjelmaa.
Tyypillisiä "DEVICE" -käskyllä ladattavia
ajureita ovat esimerkiksi Display.SYS ja Vdisk.SYS. Näiden
lisäksi esimerkiksi kirjoittimet ja hiiri vaativat usein omat
ajurinsa. Tällaiset käskyt mahdollistivat aikanaan
laitekäskyjen siirtämisen pois keskusmuistista, jota taas
kaikki sovellukset käyttivät, ja vapautunut tila oli niille
vain hyväksi.
RENAME /REN [/?] [/H]
RENDIR [/?] [/H]
REN
-komennolla annetaan DOS -komentokehoitteesta jollekin tiedostolle
toinen nimi. Tässä olisi pitäydyttävä
mielellään vain itse tuotettujen tiedostojen nimeämiseen,
ja jättää esimerkiksi ohjelmiin kuuluvat tiedostot
rauhaan. Tämänkin komennon yhteydessä voidaan käyttää
jokerimerkkejä, ja nimetä samanaikaisesti suuri määrä
tiedostoja, kuten ren *.ini *.old.
DR DOS järjestelmässä on myös hakemistojen uudelleennimeämiselle RENDIR komento, jolla voidaan vaihtaa alihakemiston nimeä, vaikka hakemistopolku olisi pitkäkin. Näin voidaan nimetä helposti listan äärimmäisenssä päässä oleva hakemistonimi.
SET [/?] [/H] [name= [value]]
Tällä
komennolla voidaan määritellä komentoympäristöä
antamalla määritteet yksinkertaisessa tekstimuodossa, ja
näitä määrityksiä säilytetään
muistissa niille varatulla alueella, ja ne ovat siellä kaikkien
sovellusten käytettävissä. Seuraavia määritteitä
voidaan antaa:
COMSPEC
Tämä määrittää
komentotulkin (hakemistollisen) sijainnin.
DRDOSCFG
Tämä määrittää
järjestelmän konfigurointitiedostojen (hakemistollisen)
sijainnin.
OS
Tämä määrittää
käyttöjärjestelmän nimen
PEXEC
Tätä käytetään PROMPT
-komennon yhteydessä.
TEMP
Tällä määritellään
tilapäistiedostojen (hakemistollinen) sijainti. Järjestelmän
komennoista esimerkiksi DISKCOPY ja DISKCOMP käyttävät
tilapäistiedostoja. Ympäristöä määritellään
myös eräillä muilla komennoilla, kuten APPEND, PATH,
PROMPT, ja VER, joihin liityy niille erityisesti kuuluvia komentoja,
ja niitä tulisikin käyttää jos niille on
tarvetta. Mitä taas helsinkiläisiin tulee, ovat he tyyten
tarpeettomia, kuten on jo kirjoitettu eräässä
teoksessa Tapeettoman ihmisen elämä.