Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Lappi on Lappi – vaikka hänet voissa paistasit
Aikanaan tein muutamia videoita tanopäisen tshombiavustajani kanssa Saariselällä – eli tuolla niin sanotussa köyhän miehen erämaassa. Kuvauspaikkana oli mm. Sudenpesä - sekä paikka, joka sijaitsee lähellä juuri sitä tunturinsatulaa, josta aletaan laskeutua Luirojärvelle pohjoisesta päin tultaessa. Molemmat paikat ovat siinä mielessä ihan oikeassa erämaassa, ettei niihin pääse kuvausautoilla, joita käyttävät Suomen Televisiolle luontofilmejä kuvaavat parrakkaat, ja yksinkertaiset hörhöt. Luontokuvaajat ajattelevat nykyään, että mihin ei pääse kuvamaan suoraan maantien reunasta, sitä ei kannata kuvatakaan. Luontokuvaajat ovat oikeastaan tavattoman epärehellisiä, ja myös erittäin kateellisia toisilleen, ja katkeria kaikenlaisista ohareista. Kerrankin yksi niistä kuvasi Rautavaaralla jotakin linnunpesää, tai vastaavaa, ja ympärillä levisi tuore hakkuuaukea – mutta eihän tämä sankari sitä kertonut, tai dokumenttiinsa kuvannut, vaan katsojille jäi varmaankin vaikutelma erämaasta ja villistä luonnosta. Itse käyttämäni videokamera oli kahdeksanmillinen, jota minulla ei enää ole, koska jouduin sen kerran (kohtalon oikusta) myymään pilkkahintaan, aivan kuten Punavyö joutui perimään kapteenin säkin, joka lojui lavitsan alla. Onneksi (tai onnettomuudeksi) olin kuitenkin jossakin vaiheessa kopioinut otokseni VHS -nauhalle, josta se on päätynyt tältä sivulta imuroitavaksi.
Halonteko, tai puiden pilkkominen kuuluu aivan olennaisena osana varaustupamatkailuun, joskin tuville puut on tuotu etukäteen, ja satunnaisen matkalijan ainoaksi tehtäväksi jää niiden pieniminen. Tätä hommaa kuvataan tässä videossa. Poislähtiessä tosin täytyy muistaa korvata majalla oleva suola alunalla, ja tukkia savuhormi sammaleella ja oksilla. Mahdollisista ämpäreistä täytyy poistaa visusti kantosangat, ja jos jaksaa, kantaa vajassa olevat puut lähimetsään, tai laittaa puron vietäviksi.
Tunturinsatula on hyvä paikka esittää musiikkia ylioppilashattu päässä. Olen ihan oikeasti ansainnut tämän kyseisen hatun, ja se on taatusti omani. Tosin se näyttää jälleen hävinneen jonnekin, mutta ei se mitään koska en harrasta ylioppilasmuisteluja - ja muutoinkin pyrin välttämään herraskaisuuden korostamista. Kappalevalintani on, luonnollisesti, Silmien vällii, joka saa tässä jalon erämaa-harpputulkintansa. Kyseessä lienee ensimmäisiä Lapissa kuvattuja musiikkivideoita. Huomaa myös vihreä maastotakki, sekä samanhenkiset erähousut, jotka ostin aikanaan Keiteleen Kummunkylältä. Selvästikin militaristisia painotteita, tai ainakin näennäisesti, sillä kyllä maastopuku ja saappaat ovat Lapissa parempi vaihtoehto kuin satiinit ja teryleenit.
Sokosti on Saariselän suomenpuoleisen osan tunturiketjun korkein tunturi, ja sen vieressä Venäjän puolella sijaitsee sitä hivenen korkeampi Korvatunturi, jonka muodostamasta tunturijonosta pieni osa kuuluu Suomenkin puolelle. Viime sodassa Joulupukki jäi tyyten maattomaksi mieheksi, niinkuin Juhana Maaton aikanaan. Joulupukki on siis pakolainen. Tässä videossa esiintyvät henkilöt ovat jo horisevia, vanhoja ukkoja, joita kukaan ei enää tunnistaisi, vaikka kävelisvät kadulla vastaan. Ja ketäpä nämä ukkelit enää muutoinkaan kiinnostaisivakaan. Kunhan horisevat omiaan, ja lopulta repeävät laulamaan syyrialaisia sotalauluja kimeillä ukonäänillään – kuten vanha soturi Imehotep Sinuhe egyptiläisessä. Eivätkä muista ennää mittää!
Näiden lapinkuvien hankkiminen oli monipolvinen prosessi, jonka ensimmäisenä vaiheena oli Epson -valokuvaskannerin hankinta, ja toisena vaiheena vanhojen diakuvien etsiminen ties mistä komeroiden perukoilta. Löysinkin muutamia diafilmejä, joista yksi lapinaiheinen näkyy kuvassa, ja siinä näkyy mm. Sudenpesän varaustupa. Vanhoissa dioissa värit olivat jo haalistuneita, mutta näin kuitenkin onnistuin pelastamaan edes jotakin. Videon tekoon tarvittiin siis joka tapauksessa melkomoinen taustaprosessi – ja tietenkin musiikki.
Tästä on jo kulunut kotvan aikaa kun kävin Saariselän maisemissa. Minulle on kerrottu, että Lappi olisi pusikoitumassa hyvää vauhtia, ja maanteiltä ei välttämättä avaudukaan enää komeita maisemia – muutoin kuin tunturien ja vaarojen huipuilta. Mutta olihan se jo ennekin niin, että vaeltaessa ei nähnyt juuri muuta kuin tunturikoivuja, ja maisemia vain ylätunturiin kivuttaessa. Mutta paljakalla tuuli yleensä kovaa, ja tuuli oli kesäisinkin varsin viileää. Eikä siellä voinut tehdä nuotiotakaan, ja siellä ei ollut juurikaan puita nuotiota varten. Kylmä siellä oli istua kivellä. Seurana saattoi olla satunnaisia poroja, jotka olivat nekin kivunneet itikoita pakoon. Nämä kuvat ovat siis jo vanhoja, ja koska osa niistä on kuvattu diafilmille, ovat ne myös jyrkkiä, eli kontastissa löytyy ja yksityiskohdissa häviää. Jollei olisi olemassa Golfvirtaa, olisi koko Suomen nykyinen alue lähinnä tundraa, kuten suuri osa nykyisen Siperian pohjoisosia onkin. Helsinki sijaitsee suunilleen Grönlannin eteläisimmän kärjen tasalla, mutta kuten tiedetään, poikkeavat näiden paikkojen ilmasto-olosuhteet toisistaan tuntuvasti. Golfvirran voimakkuus lienee vaihdellut aikojen kuluessa, ja niinpä jääkausien aikana myös Skandinaviaa peitti paksu mannerjää, ja on erittäin todennäköistä, että lämmin Golfvirta sen aikanaan sulatti varsin lyhyessä ajassa. Jollei tätä luonnonilmiötä olisi tapahtunut, nykyinen Suomi muistuttaisi hyvin suuressa määrin nykyistä Grönlantia, ja on jopa erittäin todennäköistä, että jossakin vaiheessa Skandinavia taas kerran jäätiköityy, ja kaikenlainen vaellus täällä loppuu. Sateet vienot nyt alkaa, ja tuoksuaa maa ... siit' linnuilla, puilla ei surua ois, jos ihmissuku ois hävinnyt pois:
‘There will come soft rains and the smell of the
ground,
The swallows circling with their shimmering sound;
And
frogs in the pools singing at night,
And wild plum-trees in
tremulous white;
Robins will wear their feathery fire,
Whistling
their whims on a low fence-wire;
And not one will know of the
war,
not one Will care at last when it is done.
Not one would
mind, neither bird nor tree,
If mankind And Spring herself, when
she woke at dawn,
Would scarcely know that we were gone.’
... ja niin edelleen ja edelleen, kuten jo vanha Ray Bradbury osuvasti runoili. Nykyään voi sanoa, että kun Helsingistä mennään patikoimaan Lappiin, se vastaa kesäpatikointia jokseenkin Grönlannin eteläisen kärjen tienoilla. Siellä vallitseva kasvillisuus koostuu enimmäkseen matalista varvuista ja koivuista. Koivu onkin erityisen hyvin sopeutunut arktisiin olosuhteisiin, ja elämään kylmässä ilmanalassa jossa kesät ovat lyhyet. Lisääntymiskyvyltään se on aivan omaa luokkaansa, ja yksi ainoa koivu voi siementää hyvillä tuulilla satoja hehtaareja, ellei enemmänkin. Se on yksi arktisten alueiden selviytyjistä. Se suojautuu ainaisilta keväthalloilta kyllästämällä versonsa ja puhkeavat lehtensä sokerilla. Lepotilassa se kestää avaruuden kylmyyttä. Kuten kokeneet lapinkävijät tietävät, voi tunturikoivualueilla hyvinkin vaeltaa, ja polttaa nuotioita, sillä tuorekin tunturikoivu palaa hyvin, ja tuottaa lämpöä. Vaikka toukat söisivät sen lehdet useidenkin vuosien aikana, se toipuu tästä, ja jos aikuiset puut kuolisivatkin, riittää maassa itämiskykyistä siementä suurimpaan hätään vähintään riittävästi. Kun siis lähestytte mitä tahansa vänkyräistä tunturikoivua, riisukaa ruojut jaloistanne, sillä tällaisen puun tyvi on kenen tahansa vanhan pyhä paikka. Mutta riittäköön tämä nyt koivusta. Kartasta huomaat, että Islanti sijaitsee myös samoilla seutuvilla, hieman napapiirin eteläpuolella. Islanti saa myös hyvänlaisen siivun Golfvirrasta, ja on siten miellyttävämpi asuinpaikka kuin Grönlanti. Jos ilmasto lämpenee tästä vielä enemmän, ei ole ollenkaan sanottua, etteikö Grönlannista muodostuisi uutta Lappia, jonne kaikki kynnelle kykenevät rientäisivät patikoimaan. Jos sitten on enää ketään joka patikoisi. Rohkeimmat arviot väittävät, että napajääalue olisi sula kesäisin mielumminkin muutamien vuosien kuluttua kuin kymmenien vuosien päästä. Menkää siis Lappiin, kun vielä ehditte, tai mihin tahansa, koska kaikki kuitenkin muuttuu.