Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Only in Finnish and in dialect - vain suomeksi ja murteilla
Siltä varalta, että jotkut lukijoista olisivat kotoisin eräiltä muita vaikeammilta murrealueilta, olen tehnyt nimenomaan heitä varten omat murreversionsa, jotta itse tarina tuntuisi kotoisemmalta. Siis savolainen voisi kokea tarinan ihan kuin Savossa kirjoitetuksi. Ihan vaan vertailun vuoksi mukana tarjolla on myös versio normaalisuomeksi, eli niin sanottu yleiskielinen versio. Olen kehitellyt murreversiot nimenomaan tästä yleiskielisestä versiosta, ja vaikka olenkin käyttänyt netissä tarjolla olevia automaattisia murrekääntäjiä, on teksti vaatinut erittäin paljon käsityötä – erityisesti turun – ja tampereenmurteiden tapauksessa, jossa automaattikääntäjä lisäsi tekstiin runsaasti erilaisia täytesanoja -ja täytesanontoja, jotka liikaa esiintyessään pilaavat tekstin. Varsin fiksukin teksti alkaa vaikuttaa vitsiltä jos siinä on liikaa ottiatuota -täytesanoja, tai jos joka toisessa lausessa sanottaisiin kyl maar sentään. En ole koskaan asunut Turussa, enkä myöskään Tampereella, joten minulla ei ole juurikaan ollut jatkuvaa lähikokemusta siellä puhutuista murteista. En ole siis mikään noiden alueiden murretuntija. Toisaalta: minulla ei ole myöskään enään vuosikausiin ollut kotiseutua jonne palata latautumaan, ja vapautumaan stressistä, tai tapaamaan kavereita, sillä ei heitä enää ole. Kotipaikkani Rauhan sairaala on nimittäin lakkautettu jo vuosia sitten, ja siellä asuneet ihmiset ovat muuttaneet mikä minnekin. Pois kuitenkin. En siis voi noin vain voi mennä lapsuuteni kotiseudulle, ja kuulla siellä aikanaan oppimaani elävää murretta, tai tavata siellä ihmisiä joiden parissa olen kasvanut. Minä olenkin kolmannen polven pakolainen, eli olen ollut jatkuvasti kulussa. Ei ole turvallista kotikylää, tai sellaiselle perustuvaa identiteettiä. Poissaolollaan loistavat kaikki Hotakaisen Joret ja Mannisen Marat, joita voisin tapailla rennosti kotiraitillani. On lähes omituista, ettei netistä löydy stadin slangille kääntävää online -ohjelmaa, vaikka siellä asuvat pitävätkin slangistaan kovaa ääntä, ja ovat erinomaisen hyvin esillä tiedotusvälineissä. Johtuneeko tuo helsinkiläisten yksinkertaisuudesta? Toisaalta en ole löytänyt netistä myöskään yleiskieltä karjalan murteelle kääntävää nettisovellusta, josta syystä minun piti kirjoittaa tämä osasto ihan itse, käsin, ja poimien vain kypsät pavut, kuten Juan Valdez. Virallinen savonkielen online -ohjelma oli, taas kerran, totally down, ja viimeksi se ei osannut kääntää kokonaisia tekstejä. Sitten löysin kuitenkin erään yksityishenkilön ylläpitämän online -murrekääntäjän, eli Jani Ollikaisen yksityisesti ylläpitämän Savoraattorin, joka tosin teki paljon virheitä, kuten mies itsekin sivullaan kehuu, mutta korjasin ”koneen” tekemän raakakäännöksen käsipelillä edes jonkinlaiseen paraatikuntoon. Ongelmana oli kuitenkin se, etten ole savolainenkaan, mutta jo toistakymmentä vuotta Savossa asuttuani olen oppinut ainakin nuotin, ja yleisen tyylin. Vastuu on aina kuulijalla, ja mitään ei voi sanoa suoraan tyyliin: suattaa se olla niinnii – mutta suattaa olla ettei se niin olekaan. Tapereen murteelle kääntämisessä auttoi taas Markon ylläpitämä TreeX, joka tuotti kohtalaisen hyvälaatuisen tampereenmurteen käännöksen ihan sellaisenaan, vaikka eiväthän tamperelaiset nyt ihan siten puhu mitä ”kone” tarjoaa – kyl maar mä sen tiärän. Turunmurteelle kääntämisessä auttoi Netello.com -palvelimen Turkuraattori, jonka raakakäännöksessä oli totisestikin paljon toivomisen varaa, sillä se tyrkytti aivan loputtomasti erilaisia semmottis kui -täyteilmaisuja. Itse kukin voi kokeilla onneaan näiden kanssa tyrkyttämällä kääntämäni All Stars – normaalikielisen sivun URL -osoitetta näille käännöskoneille. Sellaisenaan yhtäkään näistä käännöksistä ei voi tarjota mihinkään edes kuuden kupin kumarassa.
Mietin pitkään myös karjalanmurre -asiaa, mutta sitten hokasin yhtäkkiä, että minähän olen viettänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni Karjalassa, eli minunhan pitäisi olla oikein asiantuntija tämän murteen kohdalla. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinertainen. Asuin nimittäin lapsuuteni ja nuoruuteni mielisairaala-alueella, johon oli koottu arviolta tuhat ihmistä työntekijöiksi eri puolilta Suomea, ja jossa minun välittömät lähinaapurinikin olivat kotoisin kaikki eri puolilta suomea, ja siten kuulin melkein päivittäin esimerkiksi rauman pälättävää murretta: miss niit säkei on? Kuulin myös paljon Urjalan seudulla puhuttua, hitaamman ihmistyypin kieltä, sekä myös Turun lähiseudulla puhuttuja kyl mä nii kauhhia pal tukkosest nenäst kärssiä sain -murteita. Kun oikein ajattelen tätä murreasiaa, eivät turun -ja tampereenmurteet minulle nyt niin vieraita olleetkaan. Ainut vieras murre olikin oikeastaan karjalanmurre, jota en ainakaan lähipiirissäni kuullut juurikaan puhuttavan joutsenolaisittain, paitsi tietenkin mummolassa Lappeella, jossa kuuli Sakkolassa puhuttua murretta, sekä isäni äidin puhumaa itäkarjalaista outoa murretta, joka oli minulle täysin käsittämätöntä. Olen kuitenkin koettanut parhaani karjalanmurteenkin kohdalla, ja se on ollut ankaraa käsityötä alusta loppuun. Täytyy ottaa huomioon sekin, että Joutsenon seudulla alunalkaen puhuttu murre muistuttaa monessakin kohden savonmurretta, joskin siinä on myös piirteitä itämurteista. Esimerkkinä Joutsenossa aikanaan puhutusta murteesta olkoon seuraava lainaus:
Elähä nyt! Mitä työ akat horisetta. Eihä siel puatis mitteä hevosii uo. Siel o massina, mil o samallaine voima ko kolmelkymmänäl hevosel ois. Siin puatis o iso vespata, mitä niil halkoloil keiteteä. Siin viest tulluo höyryy ja se höyry pyöritteä kamme avul siipii, mitkä on niiko myllys. Ne tavottoat vettie ikkeä ko airot ja sillo se puatti kulkuo höyry voimal.
Eikös vaan kuulostakin savonmurteelta? No, tietenkin kulkuo sanottaisiin savonmurteella kulukoo, ja aidossa karjalanmurteessa puheen rytmi on lähinnä sellainen säkättävä ja nopea - verrattuna savonmurteessa tapahtuvaan viäntelyyn, ja sen täätisen taattaa -viipyilyyn. Karjalanmurteessa sanottava sanotaan pälätetään aina suoraan - sen kummemmin sanottavan sisältöä ajattelematta, tai sanotun seurauksia, kun taas savonmurteessa lauseilla pyritään aina johonkin, mutta ei mennä aiheeseen koskaan suoraan, vaan kierrellään sitä kuin kissa kuumaa puuroa – vaanien ja vastapuolta tutkaillen ja mitellen. Karjalanmurre on tavallaan hyvin eksistentialistista, ja viattoman hölmöä höpötystä, ja toisiin ihmisiin suhtaudutaan melkein aina oletusarvoisesti hyväntahtoisesti. Tuntemattoman sotilaan Rokka on erittäin hyvä esimerkki karjalaismiehestä, jonka lähestymistapa toiseen ihmiseen ongelmallisessakin tilanteessa on humoristinen, kuten länsisuomalaisen Lammion kutsuessa Rokan puhutteluunsa, jossa tämä ottaa aluksi humoristin osan. Rokan humoristinen strategia ei kuitenkaan tässä tapauksessa Lammioon pure, ja siksi, suututtuaan Rokka sanoo tälle varsin kipakasti: kuule, älä sie ukko ala pitämää peliäs miun kanssa! Rokka ei ollut edes miettinyt keskusteluun pelastavaa takaporttia, ja kiivastui siksi ettei mikään tuntunut purevan. Savonmurre on puolestaan vaanivaa vuorovaikutusta, jossa ei tosiasiassa oteta vastapuolta lainkaan huomioon, vaikka tälle sysätäänkin vastuu kaiken kuullun ymmärtämisestä, ja vastuu tapahtumisesta yleensäkin. Savossa kommunikaatio on aina eräänlaista peliä, ja se alkaa aina mahdollisimman kaukaa – kyllä se on ilimoja piellyt. Silti savolaiskommunikaatio on lähempänä kreikkalaisten aikanaan harrastamaa dialogia, jossa vastapuolen todellisia motiiveja ei tunneta, ja siksi mietitään etukäteen aina jonkinlainen viimeisen sanan paikka, kuten Tuntemattoman sotilaan savolaissyntyinen Mielonen on tästä hyvä esimerkki. Hän herätteli kirjassa pari päivää levänneitä miehiä valamistautukee – huutelullaan. Hämeestä syntyisin oleva, ja huutelun kuullut Hietanen arvioi Mielosen yhdeksi pahanilmanlinnuksi, joka pitäisi ampua, johon Mielonen vain totesi rauhallisesti, että se ei auttaisi tässä(kään) tapauksessa, koska sitä ennen pitäisi paljon isompien kihojen kupsahtoo. Huumori ei synny siis keskustelun kiemuroissa, eli taitavuudesta taittaa sanan säilää, vaan huumori on kunkin keskustelun toteavassa lopputulemassa, jonka lausuu melkein aina savolainen. Mielosenkin tapauksessa vastuu siirrettin, taas kerran, muiden kannettavaksi. No, olipa tämän(kin) asian kanssa miten tahansa, niin minun kielelliset ratkaisuni (ainakin tässä karjalanmurreasiassa) on lähinnä kompromissi, ja perustuu vuosikymmeniä sitten karjalanmurteesta saamaani hataraan kielelliseen mielikuvaan. Mielikuviani sekoittaa kuitenkin esimerkiksi Lappeella käytetty ilmaisu: no vot, joka on varmaankin venäläistä perua, sekä lukuisat ruotsinkielestä tulleet lainat, kuten vakstuuki, helahoito, makarooni, kyökki ja huusholli. Täytyy vielä huomioida sekin, että karjalanmurteen puhuminen esimerkiksi kansakoulussa ja eritoten oppikoulussa ei ollut lainkaan in, ja siellä kaikki pyrkivät puhumaan yleiskieltä. Helsingin slangi ei ollut vielä juuri kenekään käytössä, mutta sekin tuli myöhemmin kuvaan kyllä, kun nuorisolle markkinoitu kulttuuri sai enemmän jalansijaa. Että kyllä sitä ehdittiin stikata dörtsiä poseen. Karjalanmurre oli nuorten ihmisten mielestä jotakin vanhanaikaista, ja naurettavaa, ja jopa vastenmielistä. Useimmat oppikouluni oppilaista olivat Imatran tehtaiden työläisten hieltä haisevia, inhottavia, ja väkivaltaisia kakaroita, ja he eivät koskaan puhuneet koskaan ainakaan karjalanmurretta. Kuvaavaa on, kun kerroin eräälle heistä hiovani kotonani isoa peiliä peiliteleskoppiin, sitä kommentoi muuan imatralainen räkänokka: höö, vain mopossa on teleskooppi! Näistä, ja monista muistakin syistä johtuen olenkin omassa murretulkinnassani tavoitellut enemmänkin karjalanmurteen rytmiä kuin täsmälleen oikeaa kirjoitusasua, sillä vaikka ihminen haluaisikin kätkeä murteensa, ei hän pääse puherytmistään eroon muutoin kuin ankaralla harjoittelulla, sillä kyseessä on selkäytimestä lähtevä automaattinen toiminto, jota on vaikeaa hallita. Koulussa kieliopin oppiminen tuntui tavattoman työläältä sillä käytetyt oppikirjat perustuivat länsimurteisiin. Muistaakseni jotakin hiton prolatiivia ei tunnettu lainkaan. Mutta: jos olisin todellakin jostakin kotoisin, kirjoittelisin varmaan tännekin etupäässä sellaisia neutraalinhauskoja lehmäjuttuja, kuten se vaalea nuori nainen, joka kirjoittaa hämeenmurteella. Murteet siis ovat nykyään in, mutta minä olen niistä kaikista totaalisesti out.