Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On the 25th April in 2018
Naama on Timon naama, mutta kasvot Aristoteleen kasvot
Minulla oli tilaisuus opiskella (ja harrastaa hieman omiakin ”tutkimuksia”) Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksella, mutta tätä en ole enää tehnyt vuosiin. On ollut niin paljon muuta että suurmiehen ura vilahti ohi. Myöskin työni laitoksella oli tavallaan turhaa, ja suureksi harmikseni tätä ”virastotyöntekijäaikaa” ei laskettu kelvolliseksi kartuttamaan eläkevuosiakaan. Näillä työllistämisoperaatioilla siirrettiin vain vastavalmistuneita tai puolivalmistuneita vanhempia opiskelijoita pois rumentamasta työttömien armeijaa. Käsitykseni filosofiasta on sekin muuttunut, sillä enää en pidä sitä kaikkivoipana tieteiden äitinä, enkä edes sen orpanana, tai napalankona. Filosofialla on toki ansionsa, ja varmaankin tuolla maailmalla on ihan oikeita filosofeja (sellaisia antaumuksellisia), mutta valitettavasti en ole Suomessa tavannut koskaan ihan oikeita, asialleen vihkiytyneitä ajattelijoita, joita voisi jopa kunnioittaa, ja jotka ihan oikeasti tietäisivät enemmän kuin muut, ja osaisivat neuvoa osattomiksi jääneitä. Tapaamani filosofihemmot ovat olleet - asemasta riippumatta - pohjimmiltaan varsin raadollisia, ja ahneita, sekä lisäksi aikamoisia tosikkoja. Mutta tulipa tavattua heitäkin, ja todettua, että filosofiasta puuttui lähes kokonaan huumori, ja se, mitä siinä vitsipuolelta sattui eteen, oli joukko akateemisia puujalkavitsejä. Siis niitä, joita ylemmät proffat kertovat, ja joille alemmat assistentit nauravat itse naurusta ihastuneina (honk-honk-honk). Näin filosofia sulkeistaa ulkopuolelleen elämän itsensä, ja Ludwig Wittgenstein oli siinä oikeassa, että filosofien tuli aina välillä laskeutua tyhmyyden viheriöiville niityille. Se oli hänelle helppoa kun iskä oli aikanaan Euroopan rikkain mies. Mutta tietoinen tyhmistyminen ei se ollut ainakaan Jyväskylässä tapana; ne elivät siellä omituista kaksoiselämää, jos se nyt oli sitäkään – tai ylipäätään mitään elämää.
Takavuosina käytin jonkin verran Jaws PDF Converter -ohjelmaa PDF -tiedostojen luomiseen. Tämän kyseisen ohjelman kehittely on lopetettu. Valitettavasti tällä ohjelmalla tuotetuissa PDF -tiedostoissa ilmeni se ongelma, ettei niitä voinut muuntaa enää käsiteltävään muotoon, ja jos jotakin tapahtuikin, oli tuloksena pelkkää siansaksaa. Olen kokeillut useitakin konverttereja, mutta yksikään ei ole tuottanut toivottua tulosta. Sitten kokeilin Adobe Export PDF -ohjelmaa, joka toimii yhdessä Adobe Reader DC -ohjelman kanssa, ja maksaa parikymppiä. Se tallentaa muuntamasi tiedoston pilveen docx -tiedostoksi, jota sen voi tallentaa omalle koneelle ”Lataukset” kansioon, ja kopsata sieltä haluamaasi hakemistoon ja muokata sitä sitten siellä Word -tai OpenOffice -ohjelmalla. Ylläolevassa kuvassa olen muuntamassa tutkielmaan Laki, etiikka ja luonto docx -tiedostoksi.
Kun docx -tiedosto on luotu, voidaan uusi PDF -tiedosto luoda helposti vaikkapa PDF Elements 6 Pro -ohjelmalla, joka on maksullinen, mutta samalla myös varsin kätevä.
Klikkaa tästä ladataksesi ja lukeaksesi PDF muotoisen tutkielmani Kielen temppeli
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni Charles Sanders Peirce - tietoisuus ja synekismi
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni Jamesin ja Peircen kirjeenvaihto
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni Pieni katsaus William Jamesin filosofiaan
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni John Deweyn ja Timon filosofiaa
Klikkaa tästä tutustuaksesi kirjoitukseeni Referaatti Walker Percyn artikkelista
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni Charles Sanders Peircen tuotannosta ja toiminnasta
Klikkaa tästä tutustuaksesi PDF kirjoitukseeni Charles sanders Peirce - Koottujen paperien filosofi
All Versions The Man Of Pragmatism
Tarjoan tässä kolme pääversiota, jotka olen nimennyt Kuopiossa sijainneessa pienessä kirjapainossa monistettujen väitöskirjaversioiden kannen värin mukaan, eli aikajärjestyksessä punainen, keltainen, ja sininen. Tein varsinaisen esityön kotona WordPerfect -ohjelmalla, jolla pääasiassa kirjoitin tekstin. Sitten tulostin sen omalla kirjoittimellani, ja vein liuskat kirjapainoon monistettavaksi ja ”sidottavaksi”. Minulle oli kerrottu että vastaväittäjät pitäisivät siitä, että saisivat luettavakseen painetun kirjan. Huomasin aika pian että ei tästä mitään hyötyä koitunut, sillä kukaan ei halunnut lukea tekstejäni – saatikka sitten vielä kommentoida sitä. Sain muutaman tyhmän parannusehdotuksen, mutta ne olivat niin mitääntekemättömiä, että en hyötynyt niistä mitään. Aikaa kului, ja kuvittelin, että työni etenisi akateemisessa systeemissä omia aikojaan, kuten tiesin muiden opinnäytteiden edenneen, ja tulleen tarkistetuksi. Vaan niin ei käynyt minulle. Ei sitä kukaan edes lukenut, ja Oulusta muuan tohtori antoi palautteen, että työni oli raakile ja alkutekijöissään. Helvetin hunsvotti! Missä oikein oli vika? No, tietenkin siinä, ettei minulla ollut tarpeellisia verkostoja – ei hyväveli eikä pahaveli -sellaisia. Niinpä unohdin sen, mitä olin kirjoittanut, ja mitä lähteitä olin käyttänyt, ja eipä minulla lopulta ollut eväitä väitöskirjani puolustamiseksi. Ja motivaatiokin laimeni. Mutta ihan kiusallani julkaisen työni täällä. En kuitenkaan vastaa enää kritiikkiin, enkä parantele tekelettäni. Olkoon, saatana, tuollaisenaan.
Red Book
Yellow Book
Blue Book
Klikkaa tästä ladataksesi ja lukeaksesi PDF muotoisen tutkielmani Laki, etiikka, ja luonto
Klikkaa tästä ladataksesi ja lukeaksesi PDF muotoisen tutkielmani Laki, etiikka, ja luonto
Kun muunnat tämän PDF -tiedoston vaikkapa uudella Word-ohjelmalla DOCX -tiedostoksi, saat samalla kätevästi näkyviin tutkielman sisäisen hakemistorakenteen joka helpottaa tiedoston selausta huomattavasti.
Helsinkiläisillä oli tapana kirjoittaa suurellisesti, ja heidän ”tutkielmissaan” oli liioitellun laajat lähdeluettelot. Tällainen hemmo oli myös Ilkka Niiniluoto, jonka kirjoituksen analysoin aikanaan käyttäen WordPerfect -ohjelmaan kuuluvaa Notepad -ohjelmaa älykkäästi. Rakentelin sillä ensin tietokannan, jota sitten rullailin edestakaisin etsien riippuvuuksia, ja siten paljastui huijaus, jolla varsin suppea lähdeteosluettelo paisutettiin elämää suuremmaksi. On se jossain vieläkin tallella, mutta eihän sillä nyt ole mitään merkitystä -eihän?
Kuvitelmissani olen joskus ollut Fantom Mustanaamio, siis Vaeltava Aave, mutta oikeasti olen Timo Kinnunen, eli kuka tahansa meikämanne edesmenneestä Joutsenosta. Siis melkein kuin joku Holopainen Kiteeltä - tai Jukarainen Huittisista. Tästä huolimatta (ja ehkäpä juuri siksi) olin itse loppupeleissä vain haiseva, ja inhottava ajattelija - ja tätäkin olen ollut vain armosta, ja vain ja vain silloin kun yhteiskuntamme lahovikaisia tukipylväitä on sattunut meikäläisten uunottaminen huvittamaan. Terveisiä vain kaikille teille - turhanpäiväisille ja turhantärkeille veli leijonille, toveri rotaryille ja vapaamuurarilooshien lukuisille, pätemisentarpeen täyttämille muurarinoppilaille, ja väsyneille mestareille, jotka vanhuuttaan jo kusevat kengilleen, ja joilla ei vuosikausiin ole ottanut eteen. Terveisiä kaikille niille jotka läpäisevät (naamat koomisen totisina) naurettavia initaatiomenoja, tai jotka sitten toisinaan potkaistaan pois jostakusta veljeskunnasta. Virallista filosofin statusta minulla ei tietenkään ole koskaan ollut, sillä nen -päätteisellä nimellä ei edetä viisauden kukkuloille. Mutta en minäkään arvosta juurikaan niitä, jotka saarnaspöntöistä asiaansa jankkaavat, ja oppejaan niistä levittävät. Itse asiassa en pidä ketään jo elämänsä elänyttä, tai parhaillaan sitä elävää ihmistä, niin viisaana että oikein polvilleni hänen eteensä kumartuisin. Olen toki nähnyt joitakin tällaisia läheltä, mutta lopulta paistaa jokaisesta läpi on raadollisuus ja ahneus, sekä pohjaton ja koskaan täyttymätön kateus - ja kiittämättömyys. Ajoipa kerran eräs tieteellisfilosofinen, yrmeä sikaniska minut ulos karonkastaankin Jyväskylässä, kun rohkenin epäillä, että itse opinnäyte ei ollut mistään kotoisin. Se väitti totisena, että tieteelliset probleemit eivät ole juuri muuta kui puzzleja, jotka sitten ratkaistaan, ja niissä ei ole mitään mystistä. Totuus kaikesta selviää mekanisen suorittamisen kautta. Uskoo ken tahtoo! Hemmon tamperelaiset ystävät killittivät vieressä kuin hiirihaukat. Tästä syystä en ole enää vuosikausiin seurannut aktiivisesti jaloja filosofisia keskusteluja, vaan olen sen asemesta laskeutunut tuon tuostakin tyhmyyden viheriöiviin laaksoihin, kuten Luddekin kehottaa meitä tekemään. Sama mies joka joka toisessa käänteessä sanoo mitä me emme saa tehdä, ja joka toisessa tankkaa sitä, mitä meidän olisi tehtävä, ja miten maailma nähtävä - vaikka sitten elokuvateatterin etupenkissä länkkäreitä tuijottaen. Ludde varmaankin tähdentää, ja painottaa sitä sun tätä, sekä alleviivaa lukuisia asioita, sum summarun ja hummani hei. Ja sitten hän menee metsään hypellen kenguruhyppyjään, tai viettää sitä oikeaa homoaikaa jossakin Norjan vuonon perukoilla. Mutta jättäkäämme jo tuo untelo yliopistoväki omaan arvoonsa, ja siirtykäämme jonkinsortin kömpelön aasinsillan avulla asiasta toiseen. Tämän sivun linkkien kautta voit tutustua filosofiaani sellaisena kuin se oli muutamia vuosia sitten, jolloin olin vielä vedossa. Nykyään tuo tuskin enää jaksaa kiinnostaa, sillä viimeistään nyt kaikki aikanaan tuntemani suuruudet ovat kompromenttoineet itsensä niin man perusteellisesti. Ne, joille uskottiin paljon yhteisiä varoja, ovat ne korjanneet talteen, ja käyttäneet itsekkäsiin tarkoitusperiinsä. Kun nykyään ollaan puuhaamassa erilaisia innovaatioyliopistoja, en oikein jaksa niihin uskoa, sillä ei lahjakkuutta sillä keinoin saa esille. Suurten tähdenlentojen aika on lisäksi jo ohi, ja meidän on tottutteleminen iltaruskon aikaan. Ne, jotka selviävät tulevista koettelemuksista hengissä, joutuvat kuitenkin elämään jonkinlaisessa luontoistaloudessa, ja ankarissa ilmasto-olosuhteissa. Jollei teitä esittämäni filosofia kiinnosta, niin voitte jättää koko asian tyyten ja kokonaan väliin, kuten ystäväni Jarto Gunman's Child usein tapaa sanoa. Jarto sanoi, että se, minkä jätät väliin, sen sinä sitten jätät väliin – ja sehän unohtuu kuitenkin nopeasti, ja et voi mitenkään tietää, olisivatko asiat menneet yhtään paremmin jos tuon olisi elänytkin läpi. Jollette lue näitä juttujani, ei tapahdu oikeastaan mitään pahaa, ja voitte kuolla tyytyväisempänä, ja olla asioiden laidasta koko elämänne ajan vuorenvarmoja, ja haista hiljalleen hetekoissanne maaten vaikka maailman tappiin. Ei se mitään, vaikka maailma repeäisi kuolinhetkenänne palasiksi, ja kaikki se, mihin uskoitte, osoittautuisikin parina sekuntina suureksi illuusioksi. Typerää oli paheellisuutenne, mutta vielä typerämpää kieltäymyksellinen hyveellisyytenne, ja lakien noudattamisenne. Suurin osa filosofisista teksteistäni on kirjoitettu suomeksi, mutta jotkut nyös näennäisenglanniksi. Joutsenossa ei puhuttu ainakaan englantia, mutta toisaalta meillä kotona ei puhuttu myöskään Joutsenon murretta, eikä Tainionkosken yhteiskoulussa karjalan murretta. Kukaan ei siellä sanonut toiselle: Mie romahan!